Puheen ja kielen kehitys ikäkausittain
Jokaisen lapsen kieli ja puhe kehittyvät omaan tahtiinsa. Kehityksen vaiheet kulkevat samassa järjestyksessä, mutta tahti voi vaihdella suuresti. Jos lapsen puheen ja kielen kehitys huolettaa, ota asia puheeksi neuvolassa.
Puolentoista ja kahden ikävuoden välillä lapsella on yleensä jo sanoja käytössään: aluksi muutamia ja vähitellen yhä enemmän. Lapsi ymmärtää aina enemmän kuin pystyy itse sanomaan.
Alle kaksivuotias pystyy yleensä jo noudattamaan pieniä ohjeita ja kehotuksia Lapsi esimerkiksi hakee nimetyn lelun pyydettäessä. Hän osaa myös leikkiä symbolisia leikkejä kuten hoitaa nukkea tai ajaa leikkiautoa.
Kysy neuvoja ja pyydä apua, jos
- lapsella ei ole tarvetta kommunikoida muiden kanssa
- hän ei käytä lainkaan sanayrityksiä, sanoja tai eleitä, joilla pyytää, osoittaa tarpeitaan tai ilmaisee tunteita
- vaikuttaa, ettei lapsi ymmärrä sanallisia ohjeita, vaan asiat täytyy aina myös näyttää
- lapsi ei ala leikkiä symbolisesti tai leikkii muuten hyvin vähän
- lapsen ääni on poikkeava.
Parivuotias tuntee yleensä jo pitkälti yli 200 erilaista sanaa. Hän käyttää sanayhdistelmiä, joissa sanat taipuvat sekä useamman sanan mittaisia ilmaisuja.
Kahden ja puolen vuoden iässä lapsi vaikuttaa oppivan uusia sanoja joka päivä. Lapsi käyttää eniten substantiiveja ja verbejä eli esineiden ja asioiden nimiä sekä tekemistä ilmaisevia sanoja. Pikkuhiljaa lapsi alkaa käyttää yhä enemmän myös kuvailevia sanoja eli adjektiiveja, pronomineja (esim. minä, sinä) sekä partikkeleja (esim. ja, tai, kuin, vain, mutta).
Tässä iässä lapsi usein myös kokeilee taitojaan ja saattaa käyttää kieliopin vastaisia, itse keksimiään taivutusmuotoja.
Kysy neuvoja ja pyydä apua, jos
- lapsi käyttää alle kymmentä sanaa
- lapsi ei osaa muodostaa kahden tai useamman sanan lauseita
- lapsi ei noudata lyhyitä ohjeita tai ymmärtää ne väärin: erityisesti vähäinen sanavarasto ja puheen ymmärtämisen puutteet yhdessä ovat syy arvioida tilannetta tarkemmin
- puheen sujumattomuus tai änkytysoireet hämmentävät lasta tai hänen läheisiään
- lapsen ääni on poikkeava.
Kolmivuotiaan lapsen puheesta suurin osa on ymmärrettävää myös vieraalle aikuiselle. Lapsen puheen ja kielen kehityksessä voi olla vahva “mikä toi on” ja “mitä toi tekee” -kyselykausi sanavaraston edelleen laajentuessa.
Lapsi käyttää apuverbejä (osaan piirtää), eri aikamuotoja (osaan, kuulin, olen nähnyt) sekä taivuttaa verbejä persoonamuodossa (minä istun, isä tiskaa).
Lapsi muodostaa ja käyttää käsky-, kielto- ja kysymyslauseita (Odota! Älä ota! En tiedä. Missä äiti on?).
Lapsi osaa ilmaista esineen paikan tai sijainnin.
Lapsi käyttää adjektiivien vertailumuotoja (suuri, suurempi).
Lapsi kiinnostuu sanaleikeistä ja loruista. Kielellisen tietoisuuden kehitys käynnistyy.
Kysy neuvoja ja pyydä apua, jos
- lapsen puhe on kovin epäselvää ja sanojen äänneasu niin puutteellinen, ettei vieras aikuinen saa puheesta lainkaan selvää
- sanavarasto on kovin suppea
- lapsi ei taivuta sanoja
- lapsi ei osaa noudattaa kaksiosaisia ohjeita (esim. laita auto lelulaatikkoon ja tule keittiöön) tai ymmärtää ne väärin
- lapsella on änkytysoireita tai puheen sujumattomuutta, joka hämmentää häntä tai hänen läheisiään
- lapsen ääni on poikkeava.
Nelivuotias lapsi ymmärtää hyvin arkipuhetta. Hän kertoo asioita käyttäen eri sanaluokkien sanoja samassa suhteessa kuin aikuinen arkipuheessa.
Lapsi osaa sanojen taivuttamisen ja lauseiden muodostamisen perussäännöt. Hän käyttää myös sivulauseita. Itse keksimiään taivutusmuotoja hän käyttää enää harvoin. Voi myös vaikuttaa siltä, että lapsi on erittäin pikkutarkka kieliopillisten rakenteiden käyttäjä– tämä vaihe menee yleensä ohi, kun kielioppisääntöjen hallinta “arkipäiväistyy” lapsen taidoissa.
Lapsi kyselee miksi-kysymyksiä, kertoo tarinoita ja satuilee.
Ajan ja paikan ilmaisut alkavat täsmentyä.
Puheesta saa selvän, vaikka lapsi ei välttämättä vielä osaa kaikkia äänteitä ("r" ja "d" korvautuvat usein äänteillä "l", "s" tai "t") tai äänneyhdistelmiä (esim. “kaksi” ääntyy monilla vielä “kassi” tai “kaski”).
Kysy neuvoja ja pyydä apua, jos
- lapsen sanavarasto vaikuttaa suppealta; lapsen tulisi osata satoja sanoja, joita on useista sanaluokista
- lapsi ei osaa kertoa asioiden tai esineiden väriä, kokoa, muotoa ja määrää tai tekee näissä virheitä
- lapsi muodostaa vain hyvin yksinkertaisia lauseita
- lapsi taivuttaa sanat väärin
- lapsi ei osaa kertoa kuvasta
- lapsella vaikuttaa olevan selviä puutteita vuorovaikutus- ja keskustelutaidoissa
- lapsella on niin paljon äännevirheitä tai muuta puheen epäselvyyttä, että hänen puhettaan on vaikea ymmärtää
- lapsella on änkytysoireita tai puheen sujumattomuutta, joka hämmentää häntä tai hänen läheisiään
- lapsen ääni on poikkeava.
Viisivuotiaana lapsi ymmärtää ja käyttää monipuolista ja sujuvaa kieltä. Hän hallitsee peruskäsitteet ja äidinkielensä taivutussäännöt.
Puhe on selkeää ja useimmat äänteet onnistuvat. Äänteistä "r", "d", "s" ja "l" ovat usein vasta kehittymässä.
Kysy neuvoja ja pyydä apua, jos
- lapsella on vaikeuksia ymmärtää puhetta
- lapsen puhe on niukkaa ja kömpelöä
- lapsen puheessa usein sanojen tavut ja äänteet vaihtavat paikkaa ja äänteissä on virheitä
- lapsella on änkytysoireita
- lapsen ääni on poikkeava.
Kuusivuotiaan eli esikouluikäisen lapsen sanasto on laaja ja ääntäminen on yleiskielen mukaista.
Lapsi nimeää sujuvasti esineitä ja kuvia. Äännetietoisuus alkaa kehittyä. Kiinnostus lukemisen oppimiseen on herännyt.
Lapsi osaa vuorovaikutuksen perustaidot eli:
- keskittyy kuuntelemaan puhetta
- esittää kysymyksiä kuulemastaan
- vastaa kysymyksiin ja puhuu vuorotellen
- toimii annettujen ohjeiden mukaisesti.
Monikielisyys perheessä
Monta kieltä ympäristössään kuulevan ja käyttävän lapsen puheen kehitys etenee pääosin samoin kuin yksikielisellä lapsella.
Puhu lapsellesi omaa vahvinta kieltäsi, jotta lapsi oppii luonnollista ja rikasta kieltä. Jos puolisosi puhuu parhaiten eri kieltä kuin sinä, voitte puhua lapsellenne kumpikin omalla kielellänne.
Lapsen täytyy kuulla ja käyttää riittävästi niitä kieliä, joita hänen halutaan oppivan. Jos lapsen arjessa on vain vähän kotikielen puhujia, joudut panostamaan lapsen kotikielen kehitykseen. Hyvä kotikielen taito tukee myös suomen kielen oppimista.
Jos lapsesi ei puhu suomea kotona ja toivot hänen oppivan kieltä suomenkielisessä päivähoidossa, varaudu siihen, että hyvän kielitaidon omaksuminen vie lapselta parisen vuotta. Vuodessa hän oppii jo alkeita ja parissa vuodessa puhuu luultavasti kielellä jo ikätasoonsa nähden kohtuullisesti.
Kysy neuvoja ja pyydä apua, jos
- lapsen kotikieli kehittyy hitaasti tai siinä on outoja piirteitä
- lapsi ei ymmärrä toista arjessaan paljon ja säännöllisesti kuulemaansa kieltä
- lapsella on vaikeutta taivuttaa verbejä eli tekemistä ilmaisevia sanoja molemmissa tai kaikissa kielissä
- lapsen käyttämät lauseet ovat yksinkertaisia ja lyhyitä, vaikka ikä edellyttäisi jo pidempiä lauseita
- vaikuttaa, että lapsen on vaikea omaksua kielen sääntöjä ja virheet tuntuvat sattumanvaraisilta.
Puheen ja kielen kehityksen pulmat
Monta puheen ja kielen taitoa voi harjoitella pelaten ja leikkien arjen tilanteissa. Jos puheen kehityksessä on pulmia, voit tehdä kotona paljon asioita, joilla puheen ja kielen kehityksen haitta pienenee.
Puheen selkeys
Artikulaatiovirheet eli puheäänteiden tuoton ongelmat ovat lapsilla hyvin yleisiä. Joidenkin tutkimusten mukaan jopa joka neljäs lapsi tuottaa vielä koulun alkaessa jonkin äänteen virheellisesti.
Puhemotoriikan taitojen hermostollinen perusta kehittyy aina kouluikään asti. Suomen ja ruotsin kielessä yleisimmät äännevirheet ovat "s" ja "r".
Jos lapsen puheen selkeys poikkeaa merkittävästi ikätovereista, lapsen puheesta on vaikea saada kotonakaan selvää tai lapsi kertoo itse äännevirheen haittaavan puhettaan, ota asia esille neuvolassa.
Tarvittaessa neuvolan terveydenhoitaja ohjaa teidät puheterapeutille, joka voi antaa teille kotiharjoitteita puheen selkeyden harjoitteluun.
Jos saatte ohjeet harjoitella äänteitä kotona, tehkää harjoittelusta kotona säännöllinen tapa. Äänneharjoittelu on motorista harjoittelua, joka vaatii toimiakseen paljon toistoja.
