Lapsiperheiden palveluiden asiakasohjeita

Aistitiedon käsittely tarkoittaa hermostossa tapahtuvaa prosessia, jonka lopputuloksena esimerkiksi ympäristön kuulo- ja näköaistiärsykkeistä jäsentyy havainto. Kun aistitiedon käsittely toimii tehokkaasti, se on tiedostamatonta. 

Lapsen kehityksen myötä aistisäätelyjärjestelmä ”oppii” rekisteröimään, käsittelemään ja jäsentämään aistimuksia. Pystymme siis reagoimaan tarpeellisiin ärsykkeisiin ja sivuuttamaan epäolennaiset.

Vinkkejä, jos lapsi ylireagoi kuuloärsykkeisiin

Ympäristön huomioiminen ja muokkaaminen

Lapsi saattaa reagoida ääniin, joihin et ehkä itse kiinnitä mitään huomiota. Kellon tikitys tai ilmastointilaitteen surina voivat häiritä lapsen keskittymistä. 

Aistiyliherkkä lapsi on yleensä myös meluherkkä, jolloin ympäristön melu häiritsee ja kuormittaa häntä 
keskimääräistä enemmän. Kuuloyli- tai aliherkkä lapsi voi itse metelöidä ja hakea aistimuksia. 

Rajoita mahdollisuuksien mukaan ympäristön ääniä tai oleskelua meluisassa ympäristössä. Onko radio/tv auki kotona pitkiä aikoja? Käytä huoneessa mattoja, verhoja jne., jotka vähentävät äänen voimakkuutta ja kaikumista.

Lepopaikka

Tarjoa lapselle mahdollisuus rauhoittumiseen: hiljaista aikaa lukemiseen, tehtävien tekemiseen, rakenteluun tai rentoutumiseen. Käytä tämän ohjeen lopusta löytyviä jäsentäviä toimintoja säätelyn apuna. 

Selviytymispaketti

Korvatulpat, kuulosuojaimet ja vastamelukuulokkeet auttavat kuormituksen vähentämisessä. Musiikkia ja äänikirjoja voidaan kokeilla esim. pukeutumistilanteissa peittämään ikävää melua, hiljaisen työskentelyn aikana parantamaan keskittymistä metelin häiritessä tai lepohetkellä rauhoittumiseen.

Lisävinkkejä

• Jos mahdollista, vältä yleisiä paikkoja, etenkin ruuhkia ja kaikuvia halleja.
• Anna lapselle mahdollisuus taukoihin ja mahdollisuus vetäytyä isosta ryhmästä.
• Suosi pienryhmässä toimimista ison porukan sijaan.
• Siirtymätilanteiden porrastaminen on usein avuksi. Voiko lapsi pukea ensimmäisten joukossa tai viimeisenä?
• Rajoita ympäristön ääniä sulkemalla ylimääräiset ovet.
• Anna lapselle palautetta, mikäli hän ei seuraa tai vajoaa omiin ajatuksiin.
• Opettajan edestä ja läheltä on helpompi ottaa ohjeita vastaan. 
• Kuuloherkälle kannattaa varata rauhallisin paikka luokassa, aamupiirissä ja ruokalassa. 
• Tiukka vaatetus, sylipaino tai kaurapussi hartioilla yms. saattaa helpottaa syvätuntoaistimusten kautta.
• Kuunnelkaa ääniä ja keskustelkaa niistä. Ulkoa tai viereisestä huoneesta kuuluvista äänistä voidaan yrittää arvata tai miettiä yhdessä, mitä siellä tehdään. Lapsen on helpompi olla, kun hän tietää, mitä eri äänet ovat.
• Käytä ja rohkaise myös muita käyttämään hiljaisempaa ääntä. Puhu rauhallisesti, myös kuiskaaminen voi rauhoittaa lasta. Vältä huutamista. Mene lapsen luo ja kerro asiasi suoraan lapselle. Tästä on hyvä luoda myös ryhmän yhteinen sääntö.
• Pyri välttämään kovia, yllättäviä ääniä. Varoita mahdollisuuksien mukaan lasta etukäteen kovista äänistä ja anna lapselle mahdollisuus poistua tilasta esim. poraamisen tai tehosekoittimen käytön ajaksi.
• Itse tuotettu ääni on helpompi sietää. Voitte myös kokeilla helpottaako tilannetta, jos lapsi saa itse käynnistää ja sammuttaa kovaäänisen laitteen kuten imurin tai tehosekoittimen.

Vinkkejä, jos lapsi ylireagoi näköärsykkeisiin

Ympäristön huomioiminen ja muokkaaminen

Mieti onko ympäristössä jotain lasta visuaalisesti häiritsevää? Kirkkaat värit tai valaistus? Runsaasti kohteita, jotka kiinnittävät lapsen huomion? 

Makuuhuoneessa lapsen lelut ja tavarat kannattaa säilyttää laatikoissa tai kaapeissa, kun niitä ei käytetä. Kuvat ja taulut voivat häiritä lasta. Lapsen voi olla vaikea kiinnittää huomiota tiettyyn asiaan, jos taustalla 
on paljon liikehdintää. Sulje pois mahdollisuuksien mukaan näköärsykkeet, jotka vievät lapsen huomion ja kuormittavat häntä.

Lepopaikka

Lapsi, joka ei osaa suodattaa ympäristön ärsyketulvasta olennaista, voi reagoida kaikkeen näkyvään ja ylikuormittua. Rauhoittumisessa lapsi voi tarvita aikuisen apua. Tarjoa lapselle mahdollisuus vetäytyä rauhalliseen tilaan, jos lapsi vaikuttaa kuormittuneelta. Paikan olisi hyvä olla ainakin osittain suljettu, kotona esim. maja tai pieni lasten teltta, jossa on tyynyjä, peittoja tai muita pehmusteita.

Esikoulussa tai päiväkodissa paikka voi olla sermillä muusta tilasta erotettu pieni, rauhallisempi tila. Rauhoittumisnurkka voi olla nojatuoli. Pääasia on, että lapsella on henkilökohtainen paikka, jonne hän voi tarvittaessa vetäytyä hetkeksi yksikseen aistikuorman käydessä liialliseksi. 

Sopikaa yhdessä lapsen kanssa missä hänen rauhoittumispaikkansa sijaitsee. Käytä tämän ohjeen lopusta löytyviä jäsentäviä toimintoja säätelyn apuna.

Selviytymispaketti

Kokoa lapselle selviytymispaketti, jossa on apuvälineitä kuormittavien tilanteiden varalle. Aurinkolasit tai lippa ovat tarpeen kesällä, mutta aurinkolaseja voi kokeilla käyttää myös sisällä, jos kirkkaat valot häiritsevät. Pieni esine, jota lapsi voi tunnustella sormillaan tai näperrellä odotustilanteissa, voi myös olla avuksi.

Lisävinkkejä:

• Vältä yllättämästä lasta visuaalisesti esim. sytyttämällä ja sammuttamalla valoja odottamattomasti tai käyttämällä kameran salamaa samassa tilassa missä lapsi on. Kerro niistä aina etukäteen.
• Käytä sisätiloissa pehmeää valaistusta sekä yksinkertaisia ja selkeitä kuvioita.
• Vältä kirkkaita kohdevaloja tai kirkasta valoa yleensäkin. Tarvittaessa vältä peilejä ja muita kiiltäviä pintoja.
• Estä verhoilla auringon suora paiste ikkunoista.
• Kirkkaan valkoinen paperi voi häikäistä, joten kokeile erivärisiä kalvoja tekstin päällä esim. lukiessa.
• Pahvista askarreltua ”lukuikkunaa” voidaan käyttää siten, että vain tietty rajattu alue luettavaa näkyy kerrallaan. Peitä osa tehtävistä tai anna vai yksi tehtävä kerrallaan.
• Ryhmätilanteessa tai luokassa paras istumapaikka on edessä, jolloin visuaalisten ärsykkeiden määrä on vähäisempää kuin takaosassa istuessa. 
• Pidä työskennellessä pöydällä vain tarvittavat materiaalit esillä ärsykkeiden minimoimiseksi.
• Jaa huone tarvittaessa sermeillä tai huonekaluilla, jotta ympäristö olisi visuaalisesti rauhallisempi.

Jäsentävät toiminnat 

Liikkuminen ja ”raskaat työt” eli kehon isoja niveliä kuormittava työskentely vaikuttaa hermojärjestelmää rauhoittavasti ja jäsentävästi sekä auttaa kehittämään kehollista tietoisuutta. Toiminnot antavat syvätuntoaistimuksia lihaksiin ja niveliin. 

Käytä jäsentäviä ja rauhoittavia toimintoja ennakoivasti ja mieti miten niitä voisi sisällyttää päivärutiineihin.

Vinkkejä jäsentävistä toiminnoista

• Painavien esineiden nostaminen, kantaminen: kauppakassi, reppu, leikkiminen painavilla leluilla tai palloilla  mattojen tai sohvan siirtäminen yhdessä siivotessa, lumi- ja pihatyöt.
• Eri eläinten tavoin liikkuminen: Rapu- ja karhukävely, kaninloikat, sammakkohypyt, kilpikonnaryömintä tai hyljeryömintä, kottikärrykävely. Kokeile konttaamista niin, että laitat hernepussin tms. lapsen selän päälle ja anna hänen liikkua painava ”kuori” selässään. Voit käyttää näitä myös apuna siirtymissä.
• Työntäminen: painavien ostoskärryjen, rattaiden ja lelulaatikoiden työntäminen, huonekalujen siirtäminen, seinän työntäminen (”kokeile, saatko siirrettyä seinää” tai seinäpunnerrukset), käsien varassa istuma-asennossa punnerrukset niin, että takapuoli irtoaa tuolista, kämmenet vastakkain parin kanssa työntäminen (”työnnä isä/äiti kumoon”).
• Vetäminen: Kärryjen tai pulkan vetäminen mäkeä ylös, köydenveto, aikuinen vetää lasta lattiaa pitkin, niin että lapsi pitää kiinni. roikkuu köyden päässä koettaen pitää koko ajan kiinni, sormikoukku, jumppakuminauhat.
• Roikkuminen: Renkaat, puolapuut, trapetsi tai leuanvetotanko, köydet, leikkipuiston välineet.

Lähteet

• Ayres, Jean. Aistimusten aallokossa.
• Kauranen, Sirpa 2008. Including SI for Parents, sensory integration strategies at home and school (käännökset teoksesta: Menetelmät, jotka helpottavat erilaisissa säätelyn ongelmissa)
• Kranowitz Stock, Carol. Tahatonta tohellusta - sensorisen integraation häiriö lapsen 
  arkielämässä.
• Mutanen, Ella. Opas aistiyliherkän lapsen toiminnan tukemiseksi.
• Tiivistelmä ja kooste toimintaterapeutti Annukka Lindholmin Aistiyliherkkyyksistä-ohjeesta, 
  2007.
• Yack, Ellen. Leikki linkkinä lapseen - toimintaterapiaa sensorisen integraation keinoin.

Miten tuntoaistia voi huomioida arjessa?

Tuntoaisti on laajin aistialueemme. Saamme tuntoaistitietoa koko ihon alueelta hermosolujen välityksellä. Tuntoaistimuksia ovat paine, tärinä, liike, lämpötila ja kipu. Saamme jatkuvasti tuntoaistimuksia koskettaessamme itse jotakin tai jonkin koskettaessa meitä. Hyvin toimiva tuntoaistijärjestelmä ohjaa motorista kehitystä ja vuorovaikutuksen syntymistä. 

Lapsi saattaa esimerkiksi

• vältellä kosketusta eli reagoida yliherkästi tuntoaistimuksiin
• reagoida heikosti tuntoaistimuksiin
• erotella heikosti eri tuntoaistimuksia toisistaan

Arjessa tämä saattaa näkyä esimerkiksi

•  Lapsi reagoi kevyisiin tuntoaistimuksiin kielteisesti, vetäytyy kosketuksesta tai ryhmässä toimimisesta.
• Lapsi saattaa hangata kohtaa, johon häntä kosketettiin.
• Lapsi reagoi kielteisesi, jos pelkää joutuvansa kosketetuksi. Hän esim. ottaa kepin tai muun esineen käteen turvaksi isossa lapsiryhmässä.
• Lapsi nauttii enemmän syväpainetuntemuksia tuottavasta voimakkaasta kosketuksesta kuin 
  hellästä kosketuksesta.
• Lapsi reagoi voimakkaasti kipuun tai ei näytä tuntevan kipua.
• Lapsi ei vaikuta erottavan tuntoaistimuksia (mihin kosketaan tai kuinka voimakkaasti).
• Lapsi ei halua koskea erilaisia materiaaleja, kuten vahaa, hiekkaa, taikinaa, vettä.
• Lapselle pukeminen on epämiellyttävää. Hän välttelee karkeita materiaaleja, kauluksia ja puristavia tai märkiä vaatteita ja on erityisen tarkka vaatteiden, kuten sukkien, asettelusta. 
• Lapsen on vaikea päästä aistimuksen aiheuttamasta tuntemuksesta ”yli” (lapsi ei totu aistimukseen).
• Lapsi inhoaa pään ja kasvojen koskemista.
• Lapsi reagoi poikkeuksellisen voimakkaasti ja vastustaa hammaspesua, kynsien leikkaamista, hiusten pesua ja harjaamista.
• Lapsi reagoi poikkeuksellisen voimakkaasti ruoan koostumukseen, makuun, hajuun tai lämpötilaan ja syö hyvin valikoiden.

Vinkkejä tuntoon reagoivan lapsen tukemiseen

• Seuraa ja kunnioita lapsen reagointia tuntoaistimuksiin; anna lapsen kertoa, mikä tuntuu ikävältä, mikä hyvältä.
• Pese uudet vaatteet, jos lapsi välttelee kovia ja uusia vaatteita. Usein pehmeät ja isot vaatteet tuntuvat mukavimmilta. Kun sopiva vaate löytyy, hanki useita samanlaisia.
• Vaatteita (myös sukkia, alusvaatteita) voi käyttää nurinpäin, saumat ulkopuolella.
• Pesulaput voi leikata irti.
• Petaa sänky pehmeillä lakanoilla. Anna lapsen valita itse yöpukunsa: jotkut haluavat nukkua ilman vaatteita, toiset tiukoissa ja toiset väljissä, pehmeissä vaatteissa.
• Joitakin lapsia helpottaa tiukan jumppa-asun käyttäminen vaatteiden alla tuomassa syväpainetuntemuksia ja estämässä epämiellyttävien vaatteiden kosketusta ihoon.
• Kehon kääriminen huopaan, jumppamattoon tai peittoon antaa lapselle rauhoittavia ja jäsentäviä syväpainetuntokokemuksia. 
• ”Hampurilainen”, jossa lapsi asettuu kahden patjan/ison tyynyn väliin ja aikuinen painaa tasaisin rauhallisin vedoin patjaa, tuottaa lapselle syväpainetuntokokemuksia.
• Kankaista tai peitoista tehty tunneli/maja tai painavan peiton alle ryömiminen voi toimia 
  lapselle turvapaikkana tuntoaistimustulvaa vastaan.
• Lapselle mieluinen paikka jonossa, aamupiirissä ja muissa ryhmätoiminnoissa saattaa olla 
  hiukan erillään muista lapsista, kuten jonossa ensimmäisenä tai viimeisenä, piirissä reunassa 
  ja pöydän ääressä paikassa, josta ei kuljeta ohi.
• Rohkaise lasta keksimään itse tuntoaistimuksia tuottavia toimintoja, joita hän haluaisi tehdä (esim. erilaiset materiaalit leikissä, muovailu, savityöt, hiekkaleikit, yhdessä leipominen jne.).
• ”Raskaat työt”, kuten kantaminen, vetäminen, työntäminen, riippuminen ja hyppiminen tuottavat jäsentäviä aistimuksia, joista tuntoherkät lapset usein hyötyvät. Ota iltarutiiniksi hieroa lasta käsillä, pallolla, puhtaalla maalaustelalla tai isolla siveltimellä.

Lähteet

• A. Jean Ayres: Aistimusten aallokossa. PS-kustannus 2008.
• Carol Stock Kranowitz: Tahatonta tohellusta – sensorisen integraation häiriö lapsen arkielämässä. PS-kustannus 2003

Esineiden käsittelytaitoja tukevia toimintoja

• Muovailuvahan tai saven muovaaminen erilaisilla välineillä, esim. pallojen ja matojen pyörittely
• Askartelu erilaisilla materiaaleilla: esim. lehtikuvien leikkaaminen ja repiminen, kangaspalojen, tarrojen tai puiden lehtien liimaaminen paperiin, helmien pujottelu, hamahelmiaskartelut
• Työkalujen käyttäminen: naulojen naulaaminen munakennoon, ruuvien ruuvaaminen styroksiin, rakentelu ruuveilla ja muttereilla
• Rakentelusarjat, legot, geomagit
• Kirjan sivujen käänteleminen tai pelikorttien käsitteleminen
• Palapelit ja lautapelit, joissa on erilaisia pelivälineitä (nappulat, nopat, rahat jne.)
• Pienten esineiden kuten avaimen käyttäminen tai kolikoiden, pyykkipoikien, kivien tai kuulien käsittely
• Leipominen, ruuanlaitto, purkkien ja rasioiden avaaminen ja sulkeminen
• Ruokailuvälineiden käyttäminen.

Kynänkäyttötaitoja tukevia toimintoja

• Tehtäväkirjat: sokkelot, pisteestä pisteeseen, muotojen kopiointi
• Värityskuvat: voi tulostaa netistä, värityskirjat
• Piirtäminen erilaisilla kynillä (ohuet ja paksut kynät, tussit, liidut, puukynät, kolmioprofiilikynät)
• Piirtäminen tai maalaaminen erilaisille pinnoille: isolle paperille, seinään kiinnitetylle paperille, 
  liitutaululle, hiekkaan, lumeen, tussitaululle, piirtoheitinkalvoille
• Kuvioiden kopioiminen leivinpaperin läpi
• Kiinnostavia piirustustehtäviä voi keksiä itse (aarrekartta, kuvitettu ostoslista, itse tehty
  lautapeli)
• Tarinapiirtäminen: aikuinen ja lapsi keksivät tarinaa ja kuvittavat sen erilaisilla välineillä
• "Piirrä kuva valmiiksi" -tehtävät, joissa aikuinen piirtää puolikkaan perhosen, ihmisen, talon jne. ja 
  lapsi toisen puolen. Näin voi harjoitella ympyröiden, erisuuntaisten viivojen, risteävien viivojen 
  piirtämistä.

Silmän ja käden yhteistyötä tukevia toimintoja

• Renkaiden, frisbeen, pallon tai hernepussin heittäminen astiaan tai muuhun kohteeseen
• Tikanheitto magneetti-, tai tarratikoilla; keilaaminen
• Palapelit ja lautapelit
• Askartelu, saksien ja kynien käyttäminen
• Esineiden poimiminen astiasta toiseen, helmien pujotteleminen
• Mallinmukainen rakentelu: rakentelusarjat, legot, geomagit
• Kuvioiden kopioiminen mallista.

Vinkkejä

• Huomioi työskentelyasento: Tuolilla istuessa lapsen jalkojen tulisi ylettää hyvin lattiaan nilkkojen, polvien ja lonkkien ollessa n. 90 asteen kulmassa. Lapsen kyynärvarsien tulisi levätä mukavasti pöydällä olkapäiden ollessa rentoina.
• Valitse sopivan haasteellisia, lapsen omien mielenkiinnon kohteiden mukaan valittuja 
  toimintoja.
• Varmista, että ehjiä ja toimivia välineitä on lapsen saatavilla.
• Kehu ja kannusta. ☺
• Myös netistä löytyy tehtäviä.
• Huomioi lukusuuntainen työskentely (vasemmalta oikealle).
• Yhdistä kynän käyttäminen lasta innostavaan leikkiin.

Lähteet

• Amundson, Susan J. 2005: Prewriting and Handwriting skills. Teoksessa Case-Smith, Jane (toim.): Occupational Therapy for Children. 5. painos. Missouri: Mosby.
• Case-Smith, Jane 2005: Development of Childhood Occupations. Teoksessa Case-Smith, Jane (toim.): 
  Occupational Therapy for Children. 5. painos. Missouri: Mosby. 88–116.
• Exner, Charlotte E. 2005: Development of Handskills. Teoksessa Case-Smith, Jane (toim.): Occupational Therapy for Children. 5. painos. Missouri: Mosby.
• Laakso, Inari; Peltoniemi, Sanna 2006: Konstikas kirjoittaminen ja kirjoittamisen konstit. Opinnäytetyö. 
• Kahelin, Liina; Mäntyaho, Anita 2008: Näppärät niksit. Opinnäytetyö. Metropolia ammattikorkeakoulu.

Karkeamotoriikka tarkoittaa suurten lihasryhmien hallintaa ja liikkumiseen tarvittavien liiketoimintojen suunnittelua ja toteutusta. Lapsen karkeamotoriseen kehitykseen vaikuttavat mm. geeniperimä, kehosta ja ympäristöstä tuleva aistitieto sekä ympäristön tarjoamat harjoittelumahdollisuudet. 

Karkeamotorinen kehitys etenee vauvaiän reflekseistä kohti tahdonalaisia liikkeitä, kehon keskiosista ääriosiin ja suurista liikkeistä pienempiin liikkeisiin. 

Tarjoa lapsellesi päivittäin liikkumisen mahdollisuuksia ja seuraa motoristen taitojen kehittymistä.

Vinkkejä harjoitteluun

• Seisoma-asennossa: vaatteiden pukeminen ja riisuminen seisten, kurkottelu, yhdellä jalalla tasapainoilu
• Käveleminen: puistoon, lähikauppaan, metsän poluilla, kiveltä toiselle, taaksepäin, varpailla, kantapäillä, esteiden yli
• Juokseminen: tasaisella maalla, ylämäkeä, alamäkeä, hippaleikissä, pallopelissä, laukaten, väistäen estettä
• Kiipeileminen: portaita ylös ja alas, liukumäkeen, kiipeilytelineeseen, puuhun, jumppaköyteen
• Hyppiminen: loikkien, tasajalkaa eteenpäin ja sivulle, yhdellä jalalla, ylemmältä tasolta alemmalle ja takaisin, esteen yli
• Roikkuminen: kiipeilytelineessä, renkaissa, leuanvetotangossa, puolapuilla
• Kieriminen: tasaisella alustalla, ylämäkeen, pehmeällä ja kovalla alustalla, kuperkeikka
• Palloilu: iso pallo, pieni pallo, rantapallo, jumppapallo, heitto, kiinniotto, potkaisu, heitto koriin, ilmapallotennis, tarrapallopeli, yhdellä kädellä heitto, vierittäminen, kopittelu, pomputtelu, sähly, keilaaminen
• Välineillä: keinuminen, potku- ja polkupyöräily, potkulautailu, hiihto, luistelu, pulkkailu, trampoliinilla pomppinen
• Monipuoliset työskentelyasennot: kyykyssä, polviseisonnassa, intiaani-istunnassa, lattialla vatsallaan, seisten.

Lähteet

• Haapala, Vainionpää. Opas 1–6-vuotiaan lapsen motorisesta kehityksestä ja sen tukemisesta.
• www.innostunliikkumaan.fi (Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)

Varmista riittävä nesteytys

• Lapsen tulee juoda noin 1 litra vettä vuorokaudessa, jotta vatsa toimii säännöllisesti ja
  pissarakko pysyy tyytyväisenä.
• Mikäli litra vettä on hankalaa saada täyteen, olisi päiväkotiin hyvä ottaa oma juomapullo
  mukaan ja sopia päivähoidon henkilökunnan kanssa asiasta.
• Tiedät juomisen olevan riittävää, kun pissa on laimeaa, väriltään vaaleankeltaista.
• On juomia, jotka ärsyttävät pissarakkoa, jolloin lapsi joutuu käymään vessassa useammin. Vältettäviä juomia ovat esimerkiksi mehut (erityisesti mansikka-, omena- ja appelsiinimehut), kaakao, hiilihapolliset juomat, kahvi ja tee.
• Vesi on paras juoma. Vettä kannattaa juoda lasillinen joka aterialla. Maitotuotteita riittää 4–5 dl.

Noudata aikataulua

• Muistuta lasta tekemään aamu- ja iltapissat sekä ruoka- ja lähtöpissat – vaikka ei olisi hätäkään.
• Säännöllinen pissaväli on noin 2–3 tuntia. Ohjaa lastasi tarvittaessa pöntölle kädestä pitäen.
• Pissaamisen jälkeen tulee vielä istua hetki ja laskea kymmeneen, samalla tiristellen viimeisetkin
  tipat pois.

Kakalle päivittäin

• Vatsan tulee toimia päivittäin, ettei täysinäinen kakkarata pääse kiusaamaan pissarakkoa.
• Riittävä kuitujen saaminen on tärkeää vatsan toiminnan kannalta. Kuidut huolehtivat hyvästä aineenvaihdunnasta ja pitävät kakan pehmeänä. Päivän aikana on hyvä syödä viisi kourallistasi hedelmiä, marjoja tai kasviksia. Huolehdithan myös täysjyväviljojen saamisesta.
• Lapsen tulee liikkua päivittäin vähintään 2–3 tuntia, jotta suoli toimisi aktiivisesti.
• Riittävä nesteiden juominen on tärkeää.
• Tarvittaessa lapselle voidaan antaa pehmentävä lääkitys. Esim. Pegorionia on turvallista käyttää ummetuksen hoidossa. Jos kakka on kova ja möykkyinen tai tulee papanoina, pehmentävä lääke voi olla tarpeen. Jos kakka on sotkuista tai jopa vetistä, lääkitystä kannattaa arvioida uudelleen.  

Oikea istuma-asento pytyllä

Wc-käynneillä tulee huomioida hyvä istumisasento. Lapsen tulee istua rauhassa keskellä pönttöä etukumarassa, nojaten kyynärvarsilla polviin. Jalkojen alla tulee olla jakkara, jos jalat eivät
vielä yllä kunnolla lattialle.

Pidä pissan ja kakan seurantapäiväkirjaa

Pitäkää lapsenne kanssa yksi viikko päiväkirjaa vessakäynneistä ja kastelusta.

Kirjaa päiväkirjaan lapsen nimi, seurannan päivänmäärät ja tapahtumien kellonajat. Merkitse tapatumat päiväkirjaan seuraavasti:

• X = pissalla käynti ilman kastelua
• M = pissalla käynti ja alushousut märät
• MM = pissalla käynti ja päällyshousut märät
• Y = yökastelu K = kakalla käynti
• T = tuhriminen.

Tulosta täytettävä seurantapäiväkirja (PDF, ei saavutettava)(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)

Visuaalinen eli näönvarainen hahmottaminen tarkoittaa aivojen kykyä selittää nähtyä. Näönvarainen hahmottaminen ei tarkoita siis kykyä nähdä. Näönvaraista hahmottamista tarvitaan monissa arjen toiminnoissa, kuten esimerkiksi pukemisessa, sukan etsimisessä lattialta, kirjoittamisessa, lukemisessa, piirtämisessä tai palapelien kokoamisessa. 

Jos lapsella on haasteita näönvaraisessa hahmottamisessa, lapsen voi olla vaikea hahmottaa pelien sääntöjä tai tulkita kaverien ilmeitä ja eleitä  leikeissä. Myös oppimisessa voi olla tuen tarpeita.

Visuaalinen hahmottaminen rakentuu

• Ympäristöstä tulevien aistiärsykkeiden prosessoinnista
• Visuaalinen tarkkaavaisuudesta
• Visuaalinen erottelusta
• Visuaalinen muistista
• Avaruudellisesta hahmottamisesta
• Kuvio-tausta-erottelusta
• Muodon pysyvyydestä
• Osista kokonaisuudeksi hahmottamisesta

Vinkkejä lapsen tukemiseksi

• Etsikää yhdessä yksityiskohtia kuvista. Esim. Richard Scarryn tai Mauri Kunnaksen kirjat hyviä tähän .
• Anna lapsen viimeistellä piirros valmiiksi. Esim. piirrät toisen puolen ja lapsi piirtää toisen.
• Tehkää pisteestä pisteeseen -tehtäviä tai ompelukuvia.
• Pelatkaa muistipelejä (voitte aloittaa pelaamisen pienemmällä määrällä kortteja).
• Muovailkaa kirjaimia ja muotoja esim. muovailuvahalla, piipunrasseilla, piirtämällä hiekkaan.
• Rakentakaa mallin mukaan. Esim. Duplot, Legot, palikat, palapelit.
• Palikoilla rakentelu piilossa: lapsi rakentaa palikoilla ja kertoo vanhemmalle, miten rakentaa samanlainen (esim. laita sininen palikka vihreän viereen, vihreä palikka punaisen päälle ym.).
• Tuokaa näönvaraista hahmottamista arkeen, esim. vaatteiden viikkaaminen, vaatteiden kääntäminen oikein päin, esineiden etsiminen ympäristöstä, pöydän kattaminen.
• Luokitelkaa asioita erilaisten ominaisuuksien mukaan, esim. muodot, koko, materiaali. 

Raskausdiabetes tarkoittaa poikkeavaa  sokeriaineenvaihduntaa, joka todetaan ensimmäisen kerran raskauden aikana. Raskausdiabeteksen sairastaneista 40 % sairastuu myöhemmin diabetekseen.

Nämä ohjeet auttavat sinua välttämään raskausdiabetes mahdollisessa uudessa raskaudessa tai diabeteksen puhkeaminen myöhemmin elämässäsi.

Terveellinen arki

Painon palautuminen 

• Pyri palauttamaan painosi raskauden jälkeen mahdollisimman lähelle normaalipainoa.
• Imetys auttaa painon palautumisessa. Suosittelemme puolen vuoden täysimetystä sekä imetystä kiinteän ruoan ohella vähintään vuoden ikään .
• Liikunta auttaa jaksamaan pikkuvauvavaiheessa ja edistää painon palautumista.

Monipuolinen liikunta

• Harrasta kevyttä liikuskelua mahdollisimman usein sekä pidä taukoja pitkäkestoisesta paikallaolosta. Voit hyödyntää kotiaskareita.
• Harrasta reipasta liikkumista 2 tuntia 30 minuuttia viikossa. Kaikki sykettä nopeuttava 
  liikkuminen kelpaa.
• Harrasta rasittavaa liikkumista 1 tunti 15 minuuttia viikossa. Liikkuminen on rasittavaa, kun 
  puhuminen on hankalaa hengästymisen vuoksi.
• Tee lihaskuntoa ja liikehallintaa eli ketteryyttä ja tasapainoa vahvistaa liikuntaa kaksi kertaa viikossa.

Riittävä uni

• Nuku riittävästi laadukasta, palauttavaa unta. Unen aikana aivot jäsentävät ajatuksia, ja keho ja mieli palautuvat päivän rasituksista.
• Opettele tunnistamaan unen tarpeesi ja yritä sovittaa nukkuminen vauvan rytmiin.

Lue lisää synnytyksen jälkeisestä liikunnasta (UKK-instituutti)(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)

Tasapainoinen ravitsemus

• Suosi selkeää ateriarytmiä: syö vähintään neljä ateriaa vuorokaudessa sekä tarvittaessa 1–2 välipalaa liikunnan ja ruokailutottumusten mukaan.
• Syö kasviksia, hedelmiä ja marjoja ainakin viisi annosta, yhteensä puoli kiloa päivässä.
• Suosi enimmäkseen runsaskuituista leipää (>5 g kuitua per 100 g)
• Suosi pehmeää rasvaa kovien rasvojen sijaan
• Suosi välipalalla vain vähän sokeria ja rasvoja sisältäviä tuotteita.

Sokerirasituskokeet ja jälkiseuranta

Mikäli sinulla oli lääkehoitoinen raskausdiabetes, neuvolan terveydenhoitaja laittaa sinulle laboratoriolähetteen sokerirasituskokeeseen, johon sinun tulee varata aika. Sokerirasitus tulee tehdä 6–12 viikon kuluttua synnytyksestä ennen jälkitarkastusta. 

Saat jatkohoidon suunnitelman jälkitarkastuksessa laboratoriotulosten perusteella.

Kaikkien raskausdiabeetikoiden tulee olla vuoden kuluttua synnytyksestä yhteydessä omalle 
terveysasemalle raskausdiabeteksen jälkiseurannan toteuttamiseksi.

Vuoden kuluttua synnytyksestä sinun tulee tehdä uusi sokerirasituskoe sekä veren rasva- ja maksa-arvojen mittaukset. Seurantaa toteutetaan jatkossa 1–3 vuoden välein diabeteksen sairastumisriskistä riippuen.

Voimme toteuttaa raskausdiabeteksen jälkiseurannan myös Maisan kautta, jolloin saat automaattisesti muistutteita seurannan toteuttamiseksi. 

Sormiruokaillessa vauva pääsee osallistumaan perheen yhteisiin ruokahetkiin. Hän saa päättää itse mitä, miten paljon ja kuinka nopeasti hän syö. Vauva saa tutkia ruoka-aineita eri aisteillaan: haistellen, maistellen ja tunnustellen.

Sormiruokailu tarjoaa vauvalle onnistumisen kokemuksia, tukea purennan kehitystä ja vahvistaa sorminäppäryyttä sekä silmän ja käden yhteistyötä.

Voitte valita, syökö vauvanne omin sormin kokonaan vai esimerkiksi osittain soseiden rinnalla. Jos vauva on syntynyt ennenaikaisena tai hänellä on jokin sairaus tai fyysinen poikkeama, kysy neuvolasta tai lapsen hoitohenkilökunnalta tarkempaa tietoa siitä, miten teidän kannattaa aloittaa ruokailu. 

Varaudu siihen, että sormiruokailu on usein sotkuista puuhaa. Paras tapa kannustaa vauvaa syömään on suhtautua rennosti sekä ruokailuhetkeen että sotkuun. 

Milloin on sopiva hetki aloittaa sormiruokailu?

Usein vauva on valmis kokeilemaan sormiruokailua noin puolen vuoden iässä. Joskus neuvolan terveydenhoitaja tai lääkäri voivat huomata, että lapsi on valmis kokeilemaan ruokailua sormin jo aiemminkin.

Vauva on valmis kokeilemaan, kun hän: 

• hallitsee pään liikkeitä ja pystyy koordinoimaan silmiään
• osaa istua tukevassa pystyasennossa syöttötuolissa tai sylissä
• yrittää tarttua ruokiin ja seuraa kiinnostuneena toisten ruokailua
• onnistuu poimimaan ruoan käteensä ja viemään sen suuhunsa
• ei työnnä kielellään kaikkea ruokaa ulos. 

Hyviä sormiruokia aloittelijalle

• Höyrytetyt tai kevyesti keitetyt kasvikset. Esimerkiksi parsakaalin tai kukkakaalin kukinto on helppo 
  aloitusruoka (vauva saa kukinnosta hyvän otteen nyrkillään, koska siinä on valmiina ”kahva”).
• Pehmeät hedelmät tikkuina tai isoina paloina (avokado, meloni, banaani, kypsä päärynä, appelsiini ilman kalvoa jne.).
• Pala mureaa broileria, naudan- tai sianlihaa, ruodotonta kalaa.

Tärkeät turvallisuusseikat

Sormiruokailu on yhtä turvallista kuin soseruokailu, kunhan perehdyt tiettyihin sormiruokailuun liittyviin huomioihin. 

Kakominen

Vauvan kakomisrefleksi on ylempänä kielellä kuin aikuisella, minkä vuoksi vauva kakoo herkästi alussa ruokaan tutustuessaan. Kakomisrefleksi auttaa pitämään hengitystiet avoimina. Kakominen, alkuun jopa yskiminen on normaalia, kun vauva tutustuu ruokiin ja harjoittelee ruoan käsittelyä. 

Älä koskaan laita sormia vauvan suuhun tämän kakoessa, ettei ruoka työnny syvemmälle vauvan kurkkuun. 

Tutustu Punaisen ristin ensiapuohjeisiin ennen aloittamista(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)

Istuma-asento

Vauvan tulee aina istua pystyasennossa, kun hän sormiruokailee. Vauva ei saa olla turvakaukalossa tai sitterissä, jossa hänen selkänsä ei ole suorassa, eikä hän pääse tarvittaessa kumartumaan itse eteenpäin. 

Vauva tekee itse

Anna vauvan itse hallita ruokailuaan: hän syö itse ja valitsee itse syömänsä ruoat. Älä laita hänelle ruokaa suuhun. 

Sinun tehtäväsi on aina valvoa ruokailua, jotta se sujuu turvallisesti. 

Sopivat ruoat

Tarjoa vauvallesi tarpeeksi isoja paloja ruokaa, että vauva saa ne helposti nyrkkiinsä. Puolivuotias vauva käyttää aluksi koko kämmentä tarttuessaan ruokaan. Hän tunnustelee ja mutustelee sitä omasta nyrkistään. 

Tarjoa ruokia, joita hän voi käsitellä suussaan kielellä ja ikenillään. Ruoan pitää olla sopivan pehmeää, mutta ei niin, että se muussaantuu täysin vauvan nyrkkiin. 

Kun vauva on yli viiden kuukauden ikäinen, voit tarjota vauvallesi kasviksia, marjoja, hedelmiä sekä vilja- ja lihatuotteita. Ruoan tulisi olla suolatonta ja ilman lisättyä sokeria yhden vuoden ikään asti.

Älä tarjoa vauvalle pähkinöitä, kokonaisia viinirypäleitä tai kirsikkatomaatteja, kivellisiä hedelmiä, ruotoista kalaa, rustoista tai sitkeää lihaa eikä mitään pientä ja kovaa.

Huomioitavaa erityisesti pienen lapsen kohdalla

• Pieni vauva kakoo ruokaa. Kasvun ja harjoittelun myötä yökkäysrefleksi siirtyy taaemmaksi nieluun ja kakominen loppuu.
• Ruokailuvälineitä valitessa huomioi lapsen suun koko ja välineen helppokäyttöisyys. Mukista juomisen ja pillillä imemisen harjoittelun voi jo aloittaa puolivuotiaana. Nokkamukeja ei enää suositella.
• Anna lapsellesi jo varhain käteen oma lusikka ruokailutilanteiden ajaksi, jolloin hän voi rauhassa harjoitella sen käyttöä.
• Huomioi hyvä istuma-asento: Lapsen jalat ovat tukevasti alustalla ja lantio on tuettu selkänojaa vasten. Lapsen pää on suorassa.
• Anna lapsen katsella, haistella, tutkia ja tunnustella ruokaa. Ruokaa ei tarvitse heti viedä suuhun.

Vinkkejä koko perheen ruokailuun

• Lapselle on tärkeää, että perhe syö yhdessä. Lapsi voi pienestä asti syödä itse aikuisen tuen avulla. Yhteisessä ruokailussa näytät lapsellesi mallia.
• Säännöllinen ateriarytmi (noin viisi kertaa päivässä) tukee syömistaitojen kehitystä, vaikka ruoka ei lapselle aina maistuisi. Ateriarytmin on hyvä olla säännöllinen, mutta se voi joustaa arjessa.
• Sinä päätät ruoka-ajan, ruokailun paikan ja mitä ruokaa lapselle tarjotaan. Lapsi valitsee, mitä tarjolla olevia ruokia hän syö ja minkä verran hän ruokaa syö.
• Tarjoa lapselle uusia makuja yksi kerrallaan ja pienissä erissä. Uuteen makuun totuttelu voi viedä useita, jopa kymmeniä, maistelukertoja. Tarjoa aterialla aina myös jotain lapselle tuttua ruokaa, jota lapsi varmasti syö.
• Salli ruoan ottaminen pois suusta – lapsen on helpompi uskaltaa maistaa ruokaa, jos hän tietää, että voi halutessaan myös laittaa ruoan takaisin lautaselle.
• Aistiherkkä lapsi saattaa kokea voimakkaana tuoksut, maut ja ruoan tekstuurin. Voit helpottaa lapsen oloa vähentämällä muita aistiärsykkeitä ruokailun aikana (esim. kodinkoneiden ja puhelimen äänet, kirkkaat valot).
• Huomioi lapsen mahdollista herkkyyttä hajuille. Lämpimässä ruoan tuoksut voimistuvat. Kokeile, jos sama ruoka maistuu viileämpänä tai jopa kylmänä.
• Keskustelkaa ruokailun aikana syömisestä: miltä ruoat maistuvat ja tuntuvat. Älä turhaan kommentoi lapsen syömisen tapaa tai ruokahalua.
• Ruokailun olisi hyvä kestää alle 30 min (5 min valmistelu, 20 min ruokailu, 5 min siivous). Voit ennakoida ruokailun loppumista (”kohta siivotaan”), jotta lapsi voi vielä halutessaan nopeuttaa syömistään.

Jos perheenne puoli vuotta täyttänyt vauva heräilee usein öisin ja kuormittaa jaksamistanne, voitte halutessanne opettaa vauvalle itsenäisemmän nukahtamisen taitoja lempeällä kotiunikoululla eli tassuhoidolla.

Yli puolivuotias vauva pärjää jo ilman tiheää yösyömistä, mutta saattaa tarvita muutaman syötön yön aikana. Osa vauvoista tarvitsee yhden yösyötön aamuyöstä lähemmäksi vuoden ikään asti.

Kotiunikoulun tavoitteena on, että saatte rauhoitettua vauvan uneen melko vaivattomasti: Vastaatte vauvan tarpeisiin ja rauhoitatte häntä, kun hän sitä tarvitsee, mutta luovutte ylimääräisistä nukuttamisen keinoista, joihin vauva on ehkä aiemmin tottunut.  

Lapsen rauhoittaminen uneen

1. Kun lapsi itkee ennen yöunia tai yöllä herätessään, kuuntele hetki itkua. Yritä arvioida itkun sävystä, kutsuuko vauva sinua vai itkeekö hän väsymystään ja voisiko itku ehkä rauhoittua itsestään.
2. Jos lapsen itku jatkuu tai voimistuu, mene lapsen luo ja laita kätesi tukevasti, mutta lempeästi lapsen päälle. Pidä kättä paikoillaan, kunnes lapsi rauhoittuu, mutta ei niin kauan, että lapsi nukahtaa.
3. Jos lapsen itku kiihtyy, sivele lasta tuntuvin, säännöllisin, rytmisin liikkein. Hartiat, selkä ja pakarat sopivat tähän hyvin.
4. Jos lapsi ei edelleenkään rauhoitu, nosta hänet syliin ja pitele tukevasti pystyssä rintaasi vasten selkäpuolelta 
   silittäen. Kun lapsi tyyntyy, laske hänet takaisin omaan sänkyyn, mutta pidä ”tassukontakti” vielä hetken.

Jotta unikoulu onnistuu

• Ennen kotiunikoulun aloittamista vauvalla olisi hyvä olla säännöllinen päivärytmi.
• Tuttu riepu, unilelu tai tutti voi auttaa lasta tyyntymään ja rauhoittumaan uneen.
• Hellyyskiintiön täyttyminen päivän aikana antaa pohjan hyville yöunille. Pidä lasta lähellä ja leiki leikkejä, jossa on paljon fyysistä läheisyyttä.
• Ole rauhallinen ja kärsivällinen ilta- ja yöpuuhissa, koska lapsi reagoi hoivaajan olotilaan.
• Pyri siihen, että vauvan yöuni ei ala syömisen aikana. Jos lapsi nukahtaa syliin esimerkiksi imetyksen aikana, havahduta häntä lempeästi huomaamaan, että hänet siirretään omaan sänkyyn. Varmistat samalla, ettei vauva ylläty, jos hän herää yöllä eri paikassa kuin missä nukahti.
• Jos perheessä on kaksi aikuista, vuorotelkaa yöheräilyjä. Pyrkikää siihen, että levänneempi teistä herää yöllä vauvan kanssa. 

Lapsi saattaa aluksi reagoida unikouluun itkemällä iltaisin ja öisin kiihkeästi. Teidän tehtävänänne on auttaa vauvaa kestämään muutosten aiheuttamaa harmia: olette saatavilla, lohdutatte, otatte tarvittaessa syliin ja autatte häntä tottumaan uuteen. 

Kun noudatatte kotiunikoulua johdonmukaisesti, vauvan yöuniin voi tulla muutosta jo kolmessa–neljässä yössä. 

Ohje pohjautuu psykologi Katja Rantalan tassuhoidon malliin.