Säännöllinen ateriarytmi on terveellisen syömisen perusta niin lapsille kuin aikuisillekin. Aterioita on hyvä tarjota 3–4 tunnin välein eli 4–6 ateriaa päivän aikana. Tavallisimmin lapsen ateriat ovat: aamupala, lounas, välipala, päivällinen ja iltapala.
Monipuolisilla ruokavalinnoilla varmistat parhaiten sen, että lapsesi saa sopivan määrän kaikkia tarvittavia ravintoaineita. Tarjoa lapsellesi ruokia kaikista eri ruokakolmion ryhmistä eli kasviksia, hedelmiä ja marjoja, viljatuotteita, pehmeää rasvaa, maitotuotteita sekä ruokia kala-, palkokasvit- sekä kana- ja liharyhmistä.
Monipuolisesta ruoasta lapsi saa kaikki muut ravintoaineet, mutta hän tarvitsee edelleen D-vitamiinivalmistetta päivittäin.
Toimit muun perheesi kanssa lapselle esimerkkinä, kun lapsi tutustuu uusiin makuihin ja ruoka-aineisiin. Koko perhe voi syödä samaa ruokaa, mutta annoskoko vaihtelee kunkin energiantarpeen mukaan. Lapsi osaa itse säädellä sopivan annoskoon.
Vanhemmat päättävät mitä ruokaa on tarjolla, lapsi minkä verran lautaseltaan syö.
Lataa THL:n D-vitamiinisuositus perheille (PDF)(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Lapsen ruokailutavat karttuvat
Lasten temperamentit ovat keskenään erilaisia ja lapset oppivat taitoja eri ikäisinä. Yksi lapsi malttaa istua jo hyvin pienenä paikoillaan koko aterian ajan, toisen peppu ei meinaa pysyä penkissä ja kolmas lapsi unohtuu ajatuksiinsa eikä muista keskittyä syömiseen.
Voit helpottaa ruokailuun keskittymistä huolehtimalla siitä, että lelut, kirjat ja ruudut eivät häiritse syömistä. Jos lapsesi on kovin levoton ruokailun aikana, voit vaihtoehtoisesti kokeilla, auttaisiko rauhoittumista puristelulelu tai liikkumisen mahdollistava istuintyyny .
Tavoitteena olisi, että perheenne ateria olisi useimmiten mukava ja kiireetön yhdessä olon hetki, jotta lapsi voisi harjoitella erilaisia ruokailutaitoja rauhassa ja hyvillä mielin. Lapsi ottaa ruokailussa mallia läheisistään – niin hyvässä kuin pahassa.
Lue lisää MLL:n Lapsen ja nuoren ravinto ja ruokailu -sivustolta(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
Ota 1–2-vuotias lapsi syömään yhdessä pöydän ääressä muun perheen kanssa. Hienonna ruokaa hieman, jos hampaita ei ole vielä kovin paljon. Vältä hienontamasta liian paljon, sillä pureskelu kehittää suun hienomotoriikkaa ja hyödyttää hampaiden ja puheen kehitystä.
Lapsi voi noukkia itse sopivia annospaloja suuhunsa. Pieni lapsi harjoittelee vielä lusikan käyttöä, joten on luonnollista, että sormet ovat apuna. Ruoka ei aina osu suuhun – kannusta lasta silti yrittämään rohkeasti! Voit auttaa lasta tarvittaessa. Hän oppii vähitellen syömään yhä omatoimisemmin.
Jos lapsi ei millään huoli apua eikä syöminen vielä onnistu ihan itse, voit kokeilla kahta lautasta: syötä yhdeltä ja lapsi noukkii itse suuhunsa toiselta.
Lapsi osaa yleensä jo juoda itse mukista, josta voi pitää kiinni kahdella kädellä.
Ruokalappu on hyvä suoja vaatteille. Ruokailuun liittyvät tutut rutiinit ovat usein tärkeitä.
2–3-vuotias syö itse lusikalla. Osa tämän ikäisistä haluaa jo harjoitella haarukan käyttöä. Lapsi pystyy pureskelemaan hyvin ruokaansa. Rohkaise lasta harjoittelemaan olemaan puhumatta ruoka suussa.
Lapsi opettelee säännöstelemään, kuinka paljon lautaselle laitetaan ruokaa. Ruokapöydässä harjoitellaan sanoja ”kiitos” ja ”ole hyvä” ja muutenkin lapsen ruokasanasto laajenee.
Kolmannen ikävuoden kieppeillä voidaan usein luopua ruokalapusta. Lapsi voi harjoitella viemään ainakin osan ruokailuvälineistä sovittuun paikkaan ruokailun jälkeen.
Oman tahdon harjoittelu ja uhmakohtaus voi yllättää pienen ruokapöydässä. Kiukkuaan huutavalle ruoka ei yleensä maistu. Silloin voitte vetäytyä rauhoittumaan ja selvittelemään tilannetta muualle.
3–4-vuotias yrittää syödä yhä siistimmin, hän saattaa pyyhkiä suunsa ruoan jälkeen, eikä yleensä enää heittele ruokaa. Kun lusikan ja haarukan käyttö on tuttua, voit tarjota lapselle vähitellen myös veitsen käytön harjoittelua.
Lapset yleensä nauttivat osallistumisesta aterian valmisteluun. Lapsi voi kattaa pöytää, auttaa ruoan valmistuksessa tai purkaa ruokakasseja.
Lapsi oppii itse pilkkomaan pehmeät ruoat, lihan paloittelemiseen leikki-ikäinen tarvitsee vielä apua. Hän opettelee voitelemaan leivän ja ottamaan itse lautaselle ruokaa. Kuumien ruokien kanssa tarvitaan aikuisen apua.
Lapsen voi olla vielä vaikea arvioida sopivan annoksen suuruutta, mutta sitä voi harjoitella: ensin voi ottaa vähän ja lisää saa, jos jaksaa. Ruokahalu voi vaihdella päivästä ja ateriasta toiseen. Aterioiden välissä ei kannata tarjoilla maitoa, mehua tai naposteltavaa, se vie nälän seuraavalta aterialta.
Tässä iässä lapsen on usein jo aiempaa helpompaa keskittyä istumaan paikoillaan koko aterian ajan. Unohtelu ja vitkastelu on kuitenkin tavallista – ateriaan kannattaa varata riittävästi aikaa. Toisaalta pöydässä ei kannata istua loputtomiin, puolisen tuntia riittää yleensä ateriointiin.
Lapsi sanoo ”kiitos”, kun nousee pöydästä – joskus tarvitaan muistuttamista. Syömisen jälkeen lapsi saa nousta pöydästä; lapsen on vielä vaikea malttaa odottaa, kunnes muut ovat valmiita.
5–6-vuotias harjoittelee syömistä haarukan ja veitsen avulla ja ottamaan itse lautaselleen ruokaa. Lapsi opettelee leivän voitelua ja perunan kuorimista.
Omatoimisuus lisääntyy ja se on hyvä asia: kohta lapsen on selviydyttävä ruokailusta koulussa. Sopivan annoskoon arvioiminen ei ole edelleenkään helppoa, mutta sitä voi harjoitella.
Lapsi tuntee jo hyviä käytöstapoja ja ruokasääntöjä ja noudattaa niitä usein. Silti myös rajojen kokeileminen on tavallista: jos kuitenkin voisi korvata perunat jäätelöllä! Pidä kiinni järkevistä rajoista, vaikka lapsi testailee.
Oletko huolissasi lapsesi syömisestä?
Lapsen nirsoilu ja valikoiva syöminen voivat herättää huolta ja turhautumista. Pohdit ehkä, saako lapsi riittävästi ravintoa kasvuunsa. Lisäksi ruoan valmistamiseen käytetty aika, raha ja ruokahävikki voivat harmittaa.
On kuitenkin normaalia, että lapsen ruokahalu vaihtelee päivittäin ja kausittain. Toisella ikävuodella ruokahalu usein vähenee, sillä kasvu ei ole enää yhtä nopeaa kuin vauva-aikana. Lapsi syö, kun hänellä on nälkä, eikä satunnainen huono syöminen yleensä ole merkki ongelmasta.
Jos lapsi kasvaa normaalisti ja on energinen, ei yleensä ole syytä huoleen.
Älä pakota lastasi syömään, vaan anna hänen itse säädellä ruokamääräänsä ilman painostusta. Voit parantaa onnistumisen mahdollisuuksia sillä, että pidät lapsesi välipalojen määrän ja koon kohtuullisena. Kun lapsi on hieman nälkäinen ruoka-aikaan, hän on luultavasti vastaanottavaisempi uusille ruuille.
Jos olet huolissasi lapsesi kasvusta tai ruokavalion yksipuolisuudesta, ota yhteyttä neuvolaan tai omalle terveysasemalle. Hoitaja tai lääkäri keskustelee kanssasi ja antaa ravitsemusohjausta. Hoitaja tai lääkäri voi tarvittaessa ohjata lapsen ravitsemusterapiaan.
