Tarkkaavaisuuden taidot kehittyvät pitkälle aikuisuuteen. Osa lapsista tarvitsee toisia ikätovereitaan enemmän tukea omien keskittymisen haasteiden vuoksi.
Keskittymisen haasteet näkyvät eri ikävaiheissa ja eri ympäristöissä eri tavoin. Ne voivat ilmetä arjessa vaikeutena noudattaa ohjeita, asioiden tai esineiden unohteluna, vilkkautena tai omiin ajatuksiin uppoutumisena. Usein haasteet korostuvat erityisesti vapaammissa tilanteissa.
Vaikeudet voivat turhauttaa ja ahdistaa lasta sekä laskea hänen itsetuntoaan ja kiinnostusta koulunkäyntiin.
Olennaista olisi, että lapsi pystyisi suuntaamaan huomionsa toiminnan kannalta olennaisiin asioihin. Tähän koulu ja koti voivat tarjota apua monin eri keinoin.
Keskittyminen vaatii sopivat olosuhteet
Tilanne ja ympäristö vaikuttavat siihen, kuinka hyvin lapsi pystyy toimimaan aikuisten toivomalla tavalla. Keskittymisen haasteista kärsivä lapsi on usein toimintaympäristössään joko yli- tai alivirittynyt. Voimakas väsymys, liiallinen ruutuaika ja huono työrauha voivat osaltaan häiritä lasta.
Kun aikuiset puhuvat lapsen keskittymisen haasteista, toiveena on usein, että lapsen käyttäytyminen muuttuisi ympäristön vaatimusten mukaiseksi. Kuitenkin ratkaisu löytyy usein myös ympäristöstä – ei vain lapsen toiminnasta.
Ennen tukitoimien suunnittelua on tärkeää, että koulun aikuiset pysähtyvät tunnistamaan, miten ympäristö ja erilaiset tilanteet vaikuttavat lapsen kykyyn keskittyä.
Lue lisää kouluikäisen keskittymisen ja toiminnanohjauksen kehittymisestä
Psykologin kommentti
Vanhemmilla ja opettajilla on usein ajatus, että vaatimusten ja sääntöjen tulisi olla lapsille mahdollisimman samat. Samanlainen kasvatus vahvistaa keskenään erilaisten lasten synnynnäisiä eroja. Myönnytykset ja joustot voikin siis nähdä tasapuolisena kasvatuksena.
Tukitoimet koulussa
Ympäristön lisäksi myös lapsen synnynnäiset piirteet vaikuttavat siihen, kuinka paljon hänen täytyy ponnistella sopeutuakseen koulun tuomiin vaatimuksiin. Huomioivakin oppimisympäristö asettaa erilaisia vaatimuksia lapsille.
Tutkimusten mukaan lapsen tarkkaavaisuus kehittyy parhaiten, kun aikuiset ohjeistavat lasta selkeästi ja palkitsevat toivottua käyttäytymistä.
Opettajien tulee tukea lasta suunnitelmallisesti koko koulupäivän ajan, tarjota apua juuri hänen tarpeidensa mukaan ja antaa välittömästi palautetta onnistumisista sekä siitä, mitä lapsi voisi tehdä paremmin.
Lapsesi ei tarvitse diagnoosia saadakseen koulun tai oppilashuollon tukitoimia. Pääset osallistumaan tukitoimien suunnitteluun yhdessä opettajan ja usein myös koulupsykologin kanssa. Koulupsykologi voi olla tarpeen erityisesti silloin, jos keskittymisen haasteet ovat olleet pitkäaikaisia, näkyneet useammassa ympäristössä ja ne haittaavat lapsen hyvinvointia.
Koulupsykologi arvioi lapsen oireita ja selvittää, millaiset tekijät koulussa ja kotona vaikuttavat hänen haasteisiinsa ja käytökseen. Ole tilanteessa rehellinen ja avoin, ja kerro myös niistä asioista, joita voisitte kotona tehdä lapsen keskittymiskyvyn parantamiseksi.
Milloin ADHD-tutkimuksiin?
Koulun tukitoimet eivät tosiaan edellytä diagnoosia – tilanne on lähes päinvastainen. Ennen neurologisia tutkimuksia on ensin suljettava pois muut keskittymiseen vaikuttavat syyt. Lapsen saama tuki ja havainnot tuen riittävyydestä auttavat selvittämään, mitkä eri tekijät vaikuttavat lapsen haasteisiin.
Neurologisen häiriön diagnoosi perustuu lääkärin arvioon oireiden aiheuttajasta. Jos huomaat, että tukitoimet eivät riitä lapsen tarpeisiin, kokoa havaintoja pidemmältä ajalta kotoa ja pyydä kirjaamisia myös koululta. Lääkäri ei voi antaa diagnoosia, mikäli vain yksi tietolähde havaitsee oireita tai ne ilmenevät vain yhdessä ympäristössä.
Diagnoosi on välttämätön vain, jos toivotte lapsellenne lääkekokeilua, ja se on olosuhteiden perusteella lääkärin mielestä perusteltua.
Tutustu lasten ADHD:n omahoito-ohjelmaan (Mielenterveystalo)(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
