Helsingin kaupunginosien omaleimaisuutta ja turvallisuutta vaalitaan

Helsingin tavoitteena on olla kaupunki, jossa asuinalueet eivät eriydy ja kaikkialla on mahdollista elää turvallista ja viihtyisää elämää positiivisesti omaleimaisissa kaupunginosissa. Uudistuksia suunnitellaan ja toteutetaan yhteistyössä asukkaiden kanssa huomioiden eri alueiden omat erityispiirteet.

Tavoite: Asuinalueet eivät eriydy

Asuinalueiden väliset erot ovat Helsingissä selkeitä useilla hyvinvoinnin mittareilla kuvattuna. Kaupungissa pyritään torjumaan segregaatiota ja erityisesti joidenkin alueiden kehityksen jäämistä selvästi jälkeen muiden alueiden koulutuksellisesta, taloudellisesta ja hyvinvoinnin kehityksestä.  

Eriytymiskehitystä seurataan ennen muuta pienituloisuuden, työttömyyden ja matalan koulutustason alueellisen keskittymisen avulla. Seurannassa nämä muuttujat yhdistetään osa-alueittain sosioekonomiseksi summaindeksiksi. Alueiden eroja kuvataan tarkastelemalla, kuinka paljon sosioekonomisesti heikoin kymmenys osa-alueista eroaa kaupungin keskiarvosta (=100), ja mikä on kehityksen suunta.  

Vuosina 2017–2020 tämän mittarin arvo kasvoi, mikä kertoo alueiden välisten erojen syvenemisestä. Käytännössä sosioekonomiselta rakenteeltaan heikoimpaan kymmenykseen lukeutuvat alueet jäivät siis entistä enemmän jälkeen kaupungin keskiarvosta. Mittarin uusin arvo vuodelta 2021 osoittaa, että heikoimpien alueiden ero suhteessa kaupungin keskiarvoon on pysynyt vuoden 2020 tasolla eli ero ei ole entisestään kasvanut. 

Kaavio kuvaa asuinalueiden eriytymiskehitystä Helsingissä sosioekonomisen summaindeksin avulla. Sosioekonominen summaindeksi on laskettu kolmesta muuttujasta: pienituloisten (eli alimpaan tuloviidennekseen kuuluvien) asuntokuntien osuus, työttömyysprosentti sekä vähän koulutettujen osuus työvoimasta. Summaindeksi on suhteutettu kaupungin keskiarvoon siten, että arvo 100 edustaa keskiarvoa. Jos indeksin arvo ylittää sadan, alue on sosioekonomisesti kaupungin keskitasoa heikompi, ja vastaavasti alle sadan jäävillä alueilla, sosioekonominen rakenne on kaupungin keskitasoa parempi.

Tavoite: Kaikkialla on mahdollista elää turvallista ja viihtyisää elämää positiivisesti omaleimaisissa kaupunginosissa

Kaupunginosien viihtyisyyttä seurataan Helsinki-barometri -kyselyssä kerätyn aineiston pohjalta kaksi kertaa vuodessa. Ensimmäisen kerran viihtyisyyttä kysyttiin syksyn 2021 kyselyssä. Tuolloin 92 prosenttia vastaajista oli joko täysin tai jokseenkin samaa mieltä siitä, että oma asuinalue on viihtyisä.  

Keväällä 2023 kerätyn kyselyaineiston mukaan 82 prosenttia vastaajista piti asuinaluettaan viihtyisänä. Osuus on pudonnut huomattavasti edellisistä kyselyistä. Naisilla osuus oli aiempien kyselyiden tapaan miehiä suurempi. Asuinalueen viihtyisyys on selvästi yhteyksissä sosioekonomisiin taustatekijöihin, ja tätä kautta myös alueelliset erot ovat huomattavia. Sosioekonomisesti heikommilla alueilla asuvat pitävät asuinaluettaan muita harvemmin viihtyisänä. 

Kaavio kuvaa sitä osuutta vastaajista, jotka pitävät omaa asuinaluettaan viihtyisänä. Lähtötilanteessa syksyllä 2021 osuus oli 92 prosenttia.

Tavoite: Helsinki harjoittaa myönteistä erityiskohtelua ja torjuu eriytymistä kattavasti toimialat ylittäen

Helsingin kaupunki on kohdentanut lisärahoitusta niiden alueiden palveluihin, joilla palvelutarve on suurinta. Tätä tarveperustaista rahoitusta on hyödynnetty erityisesti kasvatuksen ja koulutuksen toimialalla, kulttuuri- ja vapaa-ajan toimialan kirjasto- ja nuorisopalveluissa sekä sosiaali- ja terveystoimialan lapsiperheiden palveluissa. Peruskoulujen rahoitusmallin laskenta on uudistettu vuonna 2022. Tarveperustaisen rahoituksen kohdentamisen periaatteita kehitetään edelleen strategiankauden aikana.  

Eriytymistä ehkäistään myös luomalla asumisen hallintamuotojen suhteen tasapainoisia kaupunginosia. Vuokravaltaisilla alueilla pyritään lisäämään omistus- ja asumisoikeusasuntotuotantoa ja tämän tavoitteen etenemistä seurataan omistus- ja asumisoikeusasuntokannan kehitystä kuvaavalla mittarilla. 

Helsingissä on useita vuokratalovaltaisia alueita, joissa omistus- ja asumisoikeusasuntojen osuus asunkannasta on selvästi alle puolet. Seurantaan valituilla alueilla omistus- ja asumisoikeusasuntojen osuus on tällä hetkellä yhteensä noin 52 prosenttia. 

Kaavion avulla seurataan omistus- ja asumisoikeusasuntokannan kehitystä vuokratalovaltaisilla alueilla. Tilannetta voi tarkastella koko kaupungissa tai valitsemalla tietyn alueen. Lähtötilanteena pidetään vuotta 2021.