Näkymä muutokseen
-
Missä olemme nyt?
Helsingin luonto on monipuolinen ja lajirikas. Viheralueiden määrä on suuri ja niiden saavutettavuus on erinomainen. Merialueen ja pienvesien tila on tyydyttävä ja sisälahtien välttävä. Asukkaat arvostavat luontoympäristöä ja ovat huolissaan sen säilymisestä. Helsinki on pyrkinyt systemaattisesti ja pitkäjänteisesti lisäämään ja suojelemaan luonnon monimuotoisuutta kaupungin alueella.
-
Mitä on näköpiirissä?
Suurimmat uhkatekijät Helsingin luonnon monimuotoisuudelle liittyvät kaupungin kasvuun ja ilmastonmuutokseen. Rakennetun ympäristön laajeneminen pirstoo ja pienentää luontoalueita ja kasvava käyttöpaine lisää luontoalueiden kulumista. Myös ilmastonmuutos vaikuttaa enenevässä määrin luontoympäristöön ja lajikirjoon.
Helsingin luonto on monipuolinen ja lajirikas
Kaupungin viher- ja sinialueet sisältävät hyvin monentyyppisiä, niin luonnontilaisia kuin ihmisen voimakkaasti muokkaamia, elinympäristöjä. Helsingissä tavattu lajikirjo onkin jopa poikkeuksellisen monipuolinen. Suojelutoimenpiteillä on ollut merkittävä rooli lajiston säilymisessä, mutta myös ihmisen toiminta on vaikuttanut kaupungin alueella esiintyvien lajien määrään. Ekologiset verkostot eivät ole viime vuosina merkittävästi heikentyneet, mutta niissä on edelleen esimerkiksi leveistä liikenneväylistä johtuvia katkoksia. [1, 2, 3, 4]
Luontoalueiden osuus Helsingin kokonaismaapinta-alasta on noin 39 prosenttia ja latvuspeittävyys 31 prosenttia [5]. Luonnontilaisia ja luonnontilaistuvia metsiä on paljon. Luonnonsuojelualueita on yhteensä 85 ja niiden osuus maapinta-alasta on 5,2 prosenttia [5]. Helsingin metsät on arvioitu lajirikkaudeltaan ja ekologiselta arvoltaan laadukkaiksi [6]. Puuston ja metsien kokonaismäärä ei ole oleellisesti muuttunut viimeisen kymmenen vuoden aikana. Arvokkaiden kasvikohteiden kartoituksessa on kuitenkin havaittu niiden kulumista, rehevöitymistä ja vieraslajien lisääntymistä.
Helsingin rannikkovesien ekologinen tila on edelleen välttävä ja kemiallinen tila jää EU:n vesipuitedirektiivin tavoitteista. Rannikkovesien tilaan vaikuttavat useat kuormituslähteet, kuten valuma-alueilta tuleva kuormitus, meriläjitykset ja -täytöt, puhdistettujen jätevesien johtaminen mereen, sekä vesiliikenne. Pienvesien laatu pysynyt yksittäisiä poikkeustilanteita lukuun ottamatta edellisvuosien tasolla. [5]
Saariston pesimälinnusto on säilynyt monipuolisena mm. suojeltujen saarien ansiosta, mutta monien valtakunnallisesti uhanalaisten lajien kannat ovat pienentyneet myös Helsingissä.
Helsingin ilmanlaatu on parantunut viimeisten vuosikymmenien aikana ja on kansainvälisesti vertaillen melko hyvä. Katupöly, liikenteen pakokaasut sekä puun pienpolton päästöt aiheuttavat kuitenkin yhä haittaa ihmisten terveydelle ja ympäristön viihtyisyydelle. Liikenteen pakokaasuperäiset päästöt ovat laskeneet selvästi ajoneuvotekniikan edistymisen sekä ajoneuvojen sähköistymisen ansiosta. Laskun ennustetaan jatkuvan edelleen. Suorien pakokaasupäästöjen lisäksi liikenne aiheuttaa myös katupölyä eli hengitettäviä hiukkasia. Pölyisiä päiviä esiintyy yhä erityisesti keväisin. Puunpoltto kotien tulisijoissa heikentää ilmanlaatua pientaloalueilla erityisesti talvi-iltaisin ja -viikonloppuisin. [5]
EU:n uusi ilmanlaatudirektiivi tuli voimaan joulukuussa 2024. Sen myötä sitovat raja-arvot ilmansaasteiden pitoisuuksille kiristyvät merkittävästi aiemmista vuonna 2030. Erityisen haastavaa Helsingissä tulee olemaan katupölyn uusien raja-arvojen alittaminen. [5]
Helsingissä vesiin, ilmaan ja maaperään kohdistuva kuormitus on vähentynyt viime vuosina. Toisaalta kaupungin kasvu ja uusille alueille ulottuva rakentaminen pirstoo luontoalueita, mikä vähentää niiden pinta-alaa sekä luonnon monimuotoisuutta. Lisäksi virkistysympäristön käyttöpaine kasvaa, jolloin vaarana on maapohjan kuluminen ja siitä seuraava luontoarvojen heikkeneminen.
Luonnon monimuotoisuutta uhkaa myös ilmastonmuutos. Kun ilmasto lämpenee, eteläisten lajien levinneisyysraja siirtyy pohjoisemmaksi tuoden uusia kilpailevia lajeja luontoomme. Paikalliset eliölajit eivät ehdi sopeutua verraten nopeaan muutokseen [7].
Helsinkiläiset arvostavat kaupungin luontoalueita
Viher- ja vesialueet ovat tärkeitä kaupunkiluonnon monimuotoisuudelle, mutta ne ovat tärkeitä myös kaupunkilaisille. Kaupunkiluonto on kyselytutkimusten valossa helsinkiläisille hyvin tärkeä ja kaupunkilaiset ovat huolissaan luontoalueiden säilymisestä [8] [9]. Kaupunki saa myös runsaasti palautetta lähiluonnon ja viheralueiden riittävyydestä ja palveluista.
Helsingin viherympäristöt ja merellinen luonto tarjoavat asukkaille runsaasti erilaisia virkistysmahdollisuuksia ja toimivat kaupunkilaisten hyvinvoinnin lähteenä. Ne ovat kaupunkilaisille tärkeitä ja niitä arvostetaan monista eri syistä [10]. Niiden positiiviset hyvinvointivaikutukset perustuvat esimerkiksi liikkumisen, virkistäytymisen ja stressistä toipumisen suoriin ja epäsuoriin terveysvaikutuksiin [11]. Luonnontilaisten alueiden ohella myös rakennetuilla viheralueilla, kuten puutarhoilla sekä Helsingissä erityisesti rannoilla, saarilla ja merinäkymillä on tärkeä merkitys elämyksellisinä ja merkityksellisinä paikkoina [13, 14, 15].
Helsingin viherympäristöt ja merellinen luonto tarjoavat asukkaille runsaasti erilaisia virkistysmahdollisuuksia. virkistysmahdollisuuksia ja toimivat kaupunkilaisten hyvinvoinnin lähteenä. Ne ovat kaupunkilaisille tärkeitä ja niitä arvostetaan monista eri syistä [10]. Niiden positiiviset hyvinvointivaikutukset perustuvat esimerkiksi liikkumisen, virkistäytymisen ja stressistä toipumisen suoriin ja epäsuoriin terveysvaikutuksiin [11]. Luonnontilaisten alueiden ohella myös rakennetuilla viheralueilla, kuten puutarhoilla sekä Helsingissä erityisesti rannoilla, saarilla ja merinäkymillä on tärkeä merkitys elämyksellisinä ja merkityksellisinä paikkoina [12, 13, 14].
Helsingin luontoalueiden saavutettavuus on erinomainen. Lähes kaikki helsinkiläiset asuvat korkeintaan 300 metrin etäisyydellä viheralueesta. Lisäksi Helsingillä on useita esteettömiä luontokohteita. Lähivirkistysalueiden ja niiden saavutettavuuden merkitys korostuu erityisesti ikääntyneiden kohdalla [15]. Helsinkiläiset katsovat viheralueiden saavutettavuuden ja laadun olevan hyvällä tasolla [9].
Helsingin viher- ja sinialueet omaavat niin luonnon monimuotoisuuden turvaamiseen, ilmastomuutoksen hillintään ja sopeutumiseen kuin asukkaiden hyvinvointiin ja viihtymiseen liittyviä arvoja. Näiden väliset suhteet ovat kuitenkin monimutkaisia, osin ristiriitaisia ja myös vaihtelevat paikallisesti. Sosiaalisten ja ekologisten arvojen tunnistaminen ja yhteensovittaminen onkin avainasemassa viheralueista saatavien hyötyjen maksimoimisessa [10].
Lähteet
- Erävuori ym. 2019, Metsä- ja puustoinen verkosto. Opas verkoston huomioimiseksi Helsingin kaupunkisuunnittelussa (Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
- Helsingin kaupunki 2021, Perinnekedoista kaupunkiniittyihin – Helsingin niittyverkoston kehittäminen (pdf)
- Helsingin kaupunki 2023, Helsingin siniverkostoselvitys (pdf)
- Savola 2021, Helsingin kääpäselvitys 2018 ja 2019 (pdf)
- Helsingin kaupunki, Helsingin ympäristöraportti 2025 (pdf)
- Vierikko ym. 2014, Helsingin kestävä viherrakenne (pdf)
- IPBES-IPCC 2021, IPBES-IPCC Co-Sponsored Workshop on Biodiversity and Climate Change(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
- Hirvonen 2022, Ympäristöasenteet pääkaupunkiseudulla 2022
- Kaupunkitietopalvelut, Helsinki-barometri(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
- Lampinen ym. 2024, Social values for biodiversity and carbon flow in cities(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
- Tyrväinen 2024, Luontoympäristön terveysvaikutukset ja niiden taloudellinen merkitys(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
- Hartig, 2021, Restoration in Nature: Beyond the Conventional Narrative(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
- Heikkilä & Hautamäki 2024, Restorative environmental experiences: uncovering the invisible and visible attributes in Finnish forests and Japanese gardens - a literature review(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun).
- Jaakkola 2021, Understanding Green Urban Landscape – A Phenomenological Approach(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
- Sulander 2023, Kaupunkien viheralueiden yhteys ikääntyneiden hyvinvointiin