Näkymä muutokseen
-
Missä olemme nyt?
Helsingin suoria kasvihuonekaasupäästöjä on pystytty vähentämään merkittävästi. Kaupungin 2030 päästövähennystavoitteen ja 2040 nettonollatavoitteen saavuttaminen edellyttää kuitenkin lisätoimenpiteitä.
-
Mitä on näköpiirissä?
Globaalisti ilmaston lämpeneminen on edennyt ennakoitua nopeammin. Vuosi 2024 oli mittaushistorian lämpimin, ja globaali keskilämpötila nousi noin 1,55 °C esiteollisen tason yläpuolelle. Maailmanlaajuiset päästöt ovat jatkaneet kasvuaan, ja nykytoimilla lämpenemisen arvioidaan rajoittuvan 2,5–2,9 asteeseen. Ilmastonmuutos vaikuttaa kaupungin toimintaan ja toimintaympäristöön läpileikkaavasti.
Helsinki ei saavuta pitkän aikavälin päästötavoitteita nykyisillä toimenpiteillä
Ilmastonmuutos etenee nopeammin kuin on ennustettu. Sen vaikutukset ovat myös ennustettua vakavampia [1]. Lämpenemisen jatkuessa niin sanottujen keikahduspisteiden [2] ylittämisen riski kasvaa, mikä voi kiihdyttää muutosta entisestään. Muutoksen voimakkuus riippuu ilmastopäästöistä. Myös Helsinki kantaa osansa globaalista ilmastovastuusta ja vähentää päästöjään määrätietoisesti.
Helsingin tavoitteena on vähentää päästöjä 85 prosenttia vuoteen 2030 mennessä vuoden 1990 tasosta. Vuodelle 2040 on asetettu nettonollatavoite, joka tarkoittaa sitä, että kaupungin suorat päästöt ja nielut ovat tasapainossa: kasvihuonekaasuja voi syntyä vain sen verran kuin luonnolliset nielut tai muut poistumat – kuten tekniset ja biologiset hiilenpoistoratkaisut – pystyvät sitomaan..
Päätetyt toimenpiteet eivät riitä päästötavoitteiden saavuttamiseen. Helsingin nykyiset luonnolliset hiilinielut [3] kattavat vain noin 10 prosenttia [4] vuoden 2030 ennustetusta päästötasosta. Päästötavoitteiden saavuttaminen edellyttää siksi käytännössä uusien päästövähennyskeinojen ja hiilenpoistojen käyttöönottoa. Uusia päästövähennystoimenpiteitä tarvitaan erityisesti liikennesektorilla.
Liikenteen päästöt nousevat suurimmaksi päästölähteeksi vuonna 2025
Helsingin suurimmat suorat päästölähteet ovat rakennusten lämmitys, liikenne ja sähkönkulutus. Nämä muodostavat yhdessä 97 prosenttia suorista hiilidioksidipäästöistä.
Helsingin päästöt ovat laskeneet viime vuosina merkittävästi. Syynä on kivihiilen käytön lopettaminen energian tuotannossa. Liikenteen päästövähennystahti on ollut hitaampaa ja riittämätöntä. Siitä tuli suurin päästölähde vuoden 2025 aikana (ks. kuvio alla).
Kuvio kuvaa päästökehitystä sektoreittain. Kaaviossa esitetään lämmityksen, liikenteen, sähkön kulutuksen ja muiden päästölähteiden päästöt vuosilta 1990-2024 ja ennuste vuoteen 2030.
Liikenteen päästöjen ennustetaan olevan vuonna 2030 noin 381 tn CO2e. Tämä on yli 60 prosenttia kokonaispäästöistä. Liikenteen päästövähennyspotentiaaliksi arvioidaan yli 100 ktCO2e (ks. kuvio alla).
Kuvio kuvaa Helsingin liikenteen päästöt vuosilta 2000-2020 ja tulevaisuuden ennusteet. Kuviossa on esitetty WEM-skenaariot (with existing measures) vuosille 2025 ja 2030.
Asukkaiden kulutukseen ja rakentamiseen liittyy päästövähennyspotentiaalia
Yli 60 prosenttia Suomen kulutusperäisistä kasvihuonekaasupäästöistä aiheutuu kotitalouksien kulutuksesta. Asuminen, energian kulutus, yksityisautoilu ja ruoan kulutus tuottavat suurimmat päästöt. Kotitalouksien henkilöä kohden laskettu hiilijalanjälki on pienentynyt 2000-luvulla [5]. Mikäli muutos jatkuu, kulutuksen hiilijalanjäljen arvioidaan pienenevän noin kolmanneksen vuoden 2016 tasosta vuoteen 2035 mennessä. Kulutusperäisiä päästöjä voidaan vähentää enemmänkin. Tämä kuitenkin edellyttää kulutuskäyttäytymisen muutoksen lisäksi muutoksia infrastruktuurissa ja uusien teknologioiden käyttöönottoa.
Rakentaminen ja rakennukset tuottavat kolmanneksen Suomen kasvuhuonekaasupäästöistä [6]. Energian tuotannon päästöjen vähentyessä painopiste siirtyy rakennusten käytönaikaisista päästöistä rakentamisen päästöihin [7]. Näitä syntyy erityisesti infra- ja esirakentamisesta sekä rakennusmateriaalien valmistuksesta. Helsingillä on merkittävät vaikutusmahdollisuudet niin infra- kuin talorakentamisen päästöjen vähentämiseksi [8].
Kasvihuonekaasupäästöjen tuleva kehitys riippuu kansallisen ja EU-lainsäädännön kehittymisestä. Erityisesti kehitykseen vaikuttavat päästökaupan ohjausvaikutus, teknologian kehitys, asukkaiden kulutuskäyttäytymisen muutokset sekä liikenteen sähköistymisen eteneminen. Päästöjen laskenta- ja ennustemenetelmiin liittyy edelleen merkittäviä epävarmuustekijöitä, mikä vaikeuttaa päästökehityksen arviointia ja seurantaa.
Lähteet
- IPCC 2022, Climate Change 2022: Mitigation of Climate Change(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
- Maapallon kriittiset keikahduspisteet ovat kriittisiä kynnyksiä, joissa ilmasto- ja ympäristöpaineet voivat johtaa äkillisiin ja peruuttamattomiin muutoksiin. Esimerkkejä tällaisista keikahduspisteistä ovat jäätikköjen romahtaminen ja lämpimien merien koralliriuttojen laaja kuolleisuus, jotka voivat puolestaan aiheuttaa kriittisiä seurauksia luonnon monimuotoisuudelle ja sen myötä esimerkiksi ruoantuotannolle. Ks. Lenton ym. 2023, The Global Tipping Points Report 2023(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
- Hiilinielu on periaatteessa mikä tahansa prosessi, joka poistaa hiiltä ilmakehästä, pienentää ilmakehän CO2-pitoisuutta ja siten viilentää ilmastoa. Niin kutsuttuja luontaisia nieluja ovat esimerkiksi kasvillisuus ja valtameret. Ks. Leinonen 2023, Hiilinielut – mitä ne ovat ja miksi niitä tarvitaan?(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
- Könönen & Eräranta 2024, Helsingin viheralueiden luonnolliset hiilinielut (pdf)(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
- Syke 2024, Suomalaisten kulutuksen hiilijalanjälki(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
- Ympäristöministeriö(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun), Vähähiilinen rakentaminen
- Laine, Pohjalainen, Mäntylä, Eloranta, Lehtomäki, Raivio, Gaia Consulting Oy (2024): Vähähiilinen rakennusteollisuus 2035 tiekartan päivitys(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun) - loppuraportti
- Helsingin kaupunki, Ympäristöraportti 2024