Väestön sisäinen moninaisuus korostuu

Johdanto

Väestön kasvaessa helsinkiläisistä on muodostumassa yhä moninaisempi joukko. Moninaisuus koostuu paitsi lukuisista kielistä ja etnis-kulttuurisista taustoista, myös esimerkiksi erilaisista vakaumuksista, sukupuoli-identiteeteistä ja toimintakyvyn kirjosta. Tämä vaikuttaa kaupungin palvelusuunnitteluun ja väestösuhteisiin.

Tällä sivulla

Sisällysluettelo

Sisältöä ei voida näyttää

Sisällysluettelo käyttää JavaScriptiä. Selaimesi ei tue JavaScriptiä tai se on pois käytöstä. Tarkista selaimesi asetukset ja yritä uudelleen.

Ihmisiä viettämässä kesäpäivää ulkona. — Kuva: Aleksi Poutanen

Näkymä muutokseen

Missä olemme nyt?

Helsingin väestö on muuhun Suomeen verrattuna nuorta, monikielistä sekä etnisesti ja kulttuurisesti moninaista. Moninaisuus näkyy myös identiteeteissä, ajattelutavoissa, toimintakyvyissä sekä tavoissa käyttää kaupunkitilaa ja kaupungin palveluita.
Mitä on näköpiirissä?

Helsingin väestö pysyy moninaisena väestönkasvun myötä. Kaupunkiin syntyy myös uusia vähemmistöryhmiä, ja monet jo syntyneet vakiintuvat osaksi paikallista elämää. Asukkaiden kirjo vaikuttaa palveluiden suunnitteluun. Hyvien väestösuhteiden merkitys korostuu.

Helsinkiläiset ovat moninainen joukko

Kotimainen ja kansainvälinen muuttoliike määrittävät Helsingin luonnetta kaupunkina. Parhaillaan on menossa kansainvälistymisen uusi vaihe. Väestön kasvaessa helsinkiläisistä on muodostumassa aiempaakin moninaisempi joukko. Tätä kuvastaa esimerkiksi kielten ja etnis-kulttuuristen taustojen kirjo. Moninaisuus koostuu myös esimerkiksi erilaisista vakaumuksista, sukupuoli-identiteeteistä ja toimintakyvyistä.

Ulkomaalaistaustaisten alueittaiset prosenttiosuudet väestöstä Helsingissä vuonna 2025.

Väestön moninaistuessa on huomioitava iän, sukupuolen ja muiden taustatekijöiden risteyskohdat. Esimerkiksi hyvinvointinsa kokevat muita useammin heikoksi tytöt, joiden sosioekonominen tausta on haastava. Sukupuolten tasa-arvoa käsittelevän arviointiraportinvalossa viitteitä on myös sukupuolivähemmistöjen hyvinvoinnin vajeista.

Väestön moninaisuus näkyy myös asenteissa ja yhteiskunnallisessa osallistumisessa. Puolueiden kannatus vaihtelee alueittain, ja kaupungin osallistuvassa budjetoinnissa(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun) äänestetään hieman aktiivisemmin alueilla, joilla korkeasti koulutetun väestön osuus on muita suurempi. Etnis-kulttuuristen taustojen kirjo näkyy yhä enemmän nuorten yhteiskunnallisessa aktiivisuudessa.

Moninaisuus näkyy myös siinä, miten kaupunkitila koetaan, miten siinä liikutaan ja miten sitä käytetään eri väestöryhmien keskuudessa. Vieraskielinen väestö kokee Helsingin ja kaupungin keskustan keskimäärin kotimaankielisiä turvallisemmaksi, mutta oman asuinalueensa turvattomammaksi. Vaikka Helsinki koetaan yleisesti turvalliseksi kaupungiksi(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun), viikonloppuiltaisin yksin liikkuminen koetaan melko usein turvattomaksi joissakin kaupunginosissa. Kulttuuripalveluiden kuluttaminen niin ikään vaihtelee koulutustason ja asuinalueen mukaan. Eri väestöryhmien osin erilaiset tarpeet ja tavat käyttää palveluita vaikuttavat niiden suunnitteluun.

Osallisuuden edistäminen on yhä tärkeämpää

Väestöryhmien välisen vuorovaikutuksen merkitys korostuu väestön moninaistuessa. Hyviä väestösuhteita kuvaavat esimerkiksi kokemukset osallisuudesta, kohtaamisista ja turvallisuudesta sekä kunnioittavat asenteet väestöryhmien välillä. Helsinkiläisten osallisuuden kokemus on samalla tasolla muiden pääkaupunkiseudun asukkaiden kanssa. Osallisuus on tärkeää esimerkiksi nuorten hyvinvoinnin, Suomeen muuttaneiden kotoutumisen sekä asukkaiden yhteisöllisyyden kannalta.

Väestön kasvaessa ja muuttuessa tarvitaan myös kaupungin tukea asukkaiden osallisuuden vahvistamiseksi. Erityistä huomiota on kiinnitettävä osallisuutensa heikoimmaksi kokeviin ryhmiin. Lasten ja nuorten keskuudessa(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun) näitä ovat esimerkiksi tytöt, ulkomaalaistaustaiset, oppimisvaikeuksia kokevat ja perheessään taloudellisia vaikeuksia kokevat. Osallisuuden ja digiosallisuuden kokemus on keskimääräistä heikompaa myös ikääntyneiden keskuudessa.

Monikielinen ja -ääninen viestintä, esteettömät tilat ja saavutettavat digipalvelut ovat tulevaisuudessa yhä tärkeämpiä, jotta palvelut olisivat yhdenvertaisia ja osallisuus kaikkien saatavilla. Aktiivista kansalaisuutta voidaan tukea monin tavoin, kuten laajentamalla asukkaiden vaikuttamismahdollisuuksia sekä julkisten kaupunkitilojen kokeilevaa käyttöä ja yhteiskehittämistä. Asuinalueisiin kiinnittymistä voidaan vahvistaa myös kaupungin tilojen käytöllä asukkaiden omaehtoiseen ja ohjattuun toimintaan. Esimerkiksi kirjastot tarjoavat monipuolisia palveluita ja tapahtumia, ja kirjastokäynnit ovatkin kasvaneet viime vuosina.

Järjestökenttä on Helsingin keskeinen kumppani yhdenvertaisuuden ja osallisuuden edistämisessä. Järjestöihin kohdistuvat taloudelliset leikkaukset supistavat maksuttomia matalan kynnyksen toimintoja. Apua tarvitsevat kaupunkilaiset saattavat lisätä sosiaali- ja terveyspalveluihin kohdistuvaa painetta tai jättää hakeutumatta palveluihin. Supistukset vaikuttavat myös järjestöjen mahdollisuuksiin työllistää ja tarjota vapaaehtoistoimintaa helsinkiläisille.

Moninaisuus on sekä vahvuus että haaste

Kyselytutkimusten mukaan valtaosa helsinkiläisistä pitää hyvänä, että Helsingissä asuu ja asioi ihmisiä, joilla on erilaiset taustat ja eri ominaisuuksia. Väestöryhmien kirjo ja kaupunginosien omaleimaisuus voivat parhaimmillaan toimia vetovoimatekijänä ja eriytymisen vastavoimana. Asuminen monimuotoisella alueella voi suojata vähemmistöjen jäseniä eriarvoiselta kohtelulta. Lisäksi kohtaamiset eri etnisiä ryhmiä edustavien keskenovat yleisempiä kaupungin etnisesti moninaisemmilla alueilla.

Aina kohtaamisia ei kuitenkaan tapahdu mahdollisuuksista huolimatta. Esimerkiksi eri etnis-kulttuurisia ryhmiä edustavat perheet käyttävät kaupungin leikkipuistoja osin eri tavoin, eikä vuorovaikutusta välttämättä synny eri taustoista tulevien oppijoiden välillä niissäkään kouluissa, joiden oppilaspohja on moninainen.

Sosioekonominen eriytyminen kasvattaa ihmisryhmien välisiä kuiluja. Helsinkiläisten sosiaalinen hyvinvointi on vahvaa(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun), mutta sosioekonominen eriytyminen näkyy siinäkin. Väestöryhmien välisiä suhteita(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)arvioidaan selvästi kielteisemmin sosioekonomisesti heikoimmilla kuin vahvimmilla. Silti nämäkin alueet koetaan omiksi, ja asukkaiden omat kohtaamiset toisten väestöryhmien kanssa ovat pääosin myönteisiä. Merkittävä osa helsinkiläisistä kuitenkin kokee syrjintää, myös kaupungin palveluissa. Tämä heikentää yksilöiden hyvinvointia sekä rapauttaa luottamusta ja turvallisuuden tunnetta.

Kaupunkilaisten yhteenkuuluvuus on osa kaupungin kriisinkestävyyttä. Luottamus naapuruston asukkaiden apuun on yleisesti hyvällä tasolla, mutta muita heikompaa se on vieraskielisillä, vuokra-asukkailla ja nuorimmilla asukkailla. Yhteisöllisyyden ja yhdenvertaisuuden tukeminen onkin jatkossa yhä tärkeämpää, jotta kaikilla on mahdollisuus kokea Helsinki omakseen ja itsensä osaksi sen yhteisöjä.