Väestö ja sen elinolot eriytyvät

Johdanto

Segregaatiossa on kyse asuinalueille paikantuvista hyvinvointieroista, jotka selittyvät pitkälti alueiden erilaisilla väestörakenteilla. Alueelliset erot ovat kasvaneet Helsingissä vuosien myötä, mutta ovat edelleen kansainvälisesti verraten maltillisia. Jos erot pääsevät liian suuriksi, kehityksen suuntaa on entistä vaikeampaa kääntää.

Tällä sivulla

Sisällysluettelo

Sisältöä ei voida näyttää

Sisällysluettelo käyttää JavaScriptiä. Selaimesi ei tue JavaScriptiä tai se on pois käytöstä. Tarkista selaimesi asetukset ja yritä uudelleen.

Henkilö lenkkeilee lumisessa maisemassa. — Kuva: Ninni West

Näkymä muutokseen

Missä olemme nyt?

Helsingin alueiden ikärakenne vaihtelee. Vieraskielisten ja ulkomaalaistaustaisten osuudet kasvavat alueilla, joilla osuudet olivat jo kymmenen vuotta sitten suuria. Suurin osa helsinkiläisistä on tyytyväisiä elämäänsä ja elinolosuhteisiinsa, mutta alueellisia eroja esiintyy.
Mitä on näköpiirissä?

On odotettavissa, että väestörakenteen eriytyminen tulee jatkumaan. Tämän odotetaan heijastuvan myös hyvä- ja huono-osaisuuden alueelliseen kasautumiseen, mikäli eriytymisen vastaisissa toimissa ei onnistuta.

Väestörakenne on eriytynyt alueittain

Helsingin alueet eroavat toisistaan ikärakenteiltaan. Tämä vaikuttaa kaupungin tuottamien palveluiden suunnitteluun ja toteutukseen. Keskinen ja pohjoinen suurpiiri ovat toistensa vastakohtia. Keskisessä suurpiirissä työikäisten osuus on suurpiireistä suurin, ja lasten sekä 65 vuotta täyttäneiden osuus pienin. Pohjoisessa suurpiirissä työikäisten osuus on sen sijaan pienin, ja lasten(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun) sekä 65 vuotta täyttäneiden osuus suurin.

Myös kieliryhmien alueellinen eriytyminen vaikuttaa palveluiden suunnitteluun. Suurimmat vieraskielisten määrät ja osuudet väestöstä ovat itäisessä ja koillisessa Helsingissä, kun taas pienimmät osuudet ja määrät ovat Östersundomissa ja pohjoisessa Helsingissä. Vieraskielisten osuuden kasvu on ollut voimakkainta niillä Helsingin alueilla, joilla vieraskielisiä oli eniten jo kymmenisen vuotta sitten. Myös ruotsinkielisen väestön osalta on havaittavissa keskittymistä. Yli puolet ruotsinkielisistä asuu eteläisen ja läntisen suurpiirin alueilla.

Ulkomaalaistaustainen ja vieraskielinen väestö sijoittuu Helsingissä epätasaisesti eri asuinalueille. Joillain alueilla osuus väestöstä on jo noin puolet ja osuus lapsiväestöstä noin 60 prosenttia. Myös alueiden sosioekonominen eriytyminen on selvästi havaittavaa.

Kansainvälisessä vertailussa eriytyminen on Helsingissä maltillisella tasolla. Helsingin asuinalueiden etnis-kulttuurinen eriytyminen on kuitenkin jatkunut ja vahvistunut. Sekä sosioekonominen että etninen eriytyminen on voimakkaampaa lapsiperheiden kuin muiden helsinkiläisten keskuudessa.

Eriytyminen näkyy asukkaiden kokemuksissa ja asumisessa

Helsinkiläisten kokemuksia elämästään ja kotikaupungistaan kartoitetaan säännöllisesti(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun). Helsinkiläiset kokevat elämänsä ja sen olosuhteet pääsääntöisesti melko hyviksi. Myös omaan asuinalueeseen suhtaudutaan enimmäkseen myönteisesti. Huomattava enemmistö pitää asuinaluettaan viihtyisänä ja kokee sen omakseen.

Toisaalta alle puolet helsinkiläisistä on sitä mieltä, että oma asuinalue on kehittynyt hyvään suuntaan. Esimerkiksi kokemus oman asuinalueen kiinnostavista vapaa-ajan mahdollisuuksista on heikentynyt muutaman vuoden takaisesta.

Alueille, joiden asukkaiden sosioekonominen asema on muita heikompi, voi kasautua myös muita hyvinvoinnin vajeita, kuten esimerkiksi päihdeongelmia ja asunnottomuutta. Nämä puolestaan voivat heijastua asuinalueiden viihtyvyyteen, koettuun turvallisuuteen ja vetovoimaisuuteen. Palveluiden tasolla tällainen eriytyminen näkyy esimerkiksi päiväkodeissa ja kouluissa: tuen tarpeet kasautuvat joihinkin yksiköihin, jolloin myös pätevän henkilöstön saamiseen voi muodostua yksikkö- tai aluekohtaisia eroja.

Asumisen osalta tiedetään, että helsinkiläiset asuntokunnat jakaantuvat varsin tasaisesti vuokralla ja omistusasunnoissa asuviin: vuokralla asuvia oli puolet asuntokunnista, ja omistusasunnoissa asuvia oli 45 prosenttia kaikista asuntokunnista vuonna 2024. Muut asuvat esimerkiksi asumisoikeusasunnoissa.

Merkittävin yksittäinen vuokranantaja on Helsingin kaupungin vuokra-asunnot (Heka), jonka toiminnassa helsinkiläisten viimeaikaiset elinolojen muutokset näkyvät. Muun muassa sosiaaliturvaan tehdyt leikkaukset, työttömyyden kasvu ja näiden yhteisvaikutus heijastuvat asukkaiden taloudelliseen tilanteeseen. Myös Hekan vuokrankorotukset ovat olleet merkittäviä monille asukkaille. Vuokranmaksuvaikeudet ovat kasvaneet viime vuosina huomattavasti, kuten vuokraveloista annettujen häätöjen määrästä ilmenee (ks. kuvio). Viime vuosina lähes kaikki Hekan häädöt ovat johtuneet vuokraveloista.

Häädöt tarkoittavat myös asunnottomuuden uhkaa. Asunnottomien lukumäärä väheni Helsingissä vuoden 2023 loppuun asti, mutta kääntyi nousuun tämän jälkeen. Asunnottomuus on lisääntynyt vuoden 2025 aikana lähes koko Suomessa. Lukumääräisesti kasvua oli eniten Helsingissä. Asunnottomuutta lisää osaltaan se, että Helsinkiin tulee asunnottomia muualta maasta. Asunnottomien osuus kaupungin väestöstä on Helsinkiä suurempi kuitenkin esimerkiksi Turussa ja Tampereella.

Tällä hetkellä asunnottomuuden taustalla vaikuttavat muun muassa erittäin huono työttömyystilanne ja sosiaaliturvaan tehdyt leikkaukset, vaikka asuntojen hinnat ovat laskeneet Helsingissä. Työttömien lukumäärä on Helsingissä kasvanut viime vuosina huomattavasti, ja työttömyyden alueelliset erot ovat kasvaneet. Vuodesta 2024 alkaen työttömyysturvaan ja yleiseen asumistukeen on tehty muutoksia, jotka ovat heikentäneet tuen tasoa. Pienituloisuus on lisääntynyt ja sen kesto on pitkittynyt. Lapset ja nuoret ovat muuta väestöä useammin toimeentulotuen piirissä, ja köyhyysriski koskettaa etenkin ulkomaalaistaustaisia lapsia.

Helsingin kaupungin vuokra-asuntojen (Heka) häädöt vuokravelkojen vuoksi vuosina 2018–2025.

Asumisen kohtuuhintaisuus on tärkeää kaupungin elinvoiman kannalta. Valtion asumista koskeviin tukiin kohdistuneet leikkaukset ja muutokset kuitenkin haastavat Helsingin mahdollisuuksia kohtuuhintaisen asumisen tarjoamiseen ja asunnottomuuden torjuntaan. Tällä hetkellä asuminen on kohtuuhintaista helsinkiläisistä asuntokunnista noin neljännekselle, kun huomioidaan sekä omistus- että vuokra-asunnoissa asuvat. Kohtuuhintaisuuden näkökulmasta vaikeimmassa asemassa ovat lapsiperheet.

Helsingin väestönkasvun odotetaan perustuvan tulevaisuudessakin pitkälti ulkomaiseen muuttoliikkeeseen. Vuokralla asuminen on jo nyt ulkomaalaistaustaisilla selvästi suomalaistaustaisia yleisempää, ja asuminen on kallistunut suhteessa tulotasoon. Vuokralla asuvien helsinkiläisten osuuden voidaan siis odottaa kasvavan tulevaisuudessa.

Väestönmuutokset ja rakentamisen suhdanteet voivat heijastua myös asumisväljyyteen. Jos väestö kasvaa edelleen voimakkaasti ja asuntorakentaminen hidastuu, voi helsinkiläisten asumisväljyys laskea lähitulevaisuudessa.

Ilmastonmuutos aiheuttaa asumiseen ja elinoloihin uusia haavoittuvuuksia. Esimerkkejä näistä ovat energiaköyhyys ja altistuminen sään ääri-ilmiöille. Toisilla alueilla ja väestöryhmissä altistutaan näille, myös asumisterveyteen vaikuttaville tekijöille voimakkaammin kuin toisissa.

Nykytiedon valossa voidaan odottaa, että Helsingin väestörakenteen ja helsinkiläisten elinolojen eriytyminen tulee jatkumaan. Tämän odotetaan heijastuvan myös hyvä- ja huono-osaisuuden alueelliseen kasautumiseen, mikäli eriytymisen vastaisissa toimissa ei onnistuta.