Väestö ja sen elinolot eriytyvät

Väestörakenne on eriytynyt alueittain

Helsingin alueet eroavat toisistaan ikärakenteiltaan [1]. Tämä vaikuttaa kaupungin tuottamien palveluiden suunnitteluun ja toteutukseen. Keskinen ja pohjoinen suurpiiri ovat toistensa vastakohtia. Keskisessä suurpiirissä työikäisten osuus on suurpiireistä suurin, ja lasten [2] sekä 65 vuotta täyttäneiden osuus pienin. Pohjoisessa suurpiirissä työikäisten osuus on sen sijaan pienin, ja lasten sekä 65 vuotta täyttäneiden osuus suurin.  

Myös kieliryhmien alueellinen eriytyminen vaikuttaa palveluiden suunnitteluun. Suurimmat vieraskielisten määrät ja osuudet väestöstä ovat itäisessä ja koillisessa Helsingissä, kun taas pienimmät osuudet ja määrät ovat Östersundomissa ja pohjoisessa Helsingissä. Vieraskielisten osuuden kasvu on ollut voimakkainta niillä Helsingin alueilla, joilla vieraskielisiä oli eniten jo kymmenisen vuotta sitten [3]. Myös ruotsinkielisen väestön osalta on havaittavissa keskittymistä. Yli puolet ruotsinkielisistä asuu eteläisen ja läntisen suurpiirin alueilla.  

Ulkomaalaistaustainen väestö sijoittuu Helsingissä epätasaisesti eri asuinalueille. Joillain alueilla osuus väestöstä on jo noin puolet ja osuus lapsiväestöstä noin 60 prosenttia. Myös alueiden sosioekonominen eriytyminen on selvästi havaittavaa. 

Kansainvälisessä vertailussa eriytyminen on Helsingissä maltillisella tasolla. Alueellinen eriytyminen on kuitenkin jatkunut ja vahvistunut, ja se on voimakkaampaa lapsiperheiden kuin muiden helsinkiläisten keskuudessa [4]. Kansainvälisessä vertailussa eriytyminen on Helsingissä kuitenkin yhä maltillisella tasolla.

Eriytyminen näkyy asukkaiden kokemuksissa ja asumisessa

Helsinkiläisten kokemuksia elämästään ja kotikaupungistaan kartoitetaan säännöllisesti [5]. Helsinkiläiset kokevat elämänsä ja sen olosuhteet pääsääntöisesti melko hyviksi [6]. Myös omaan asuinalueeseen suhtaudutaan enimmäkseen myönteisesti. Huomattava enemmistö pitää asuinaluettaan viihtyisänä ja kokee sen omakseen.  

Toisaalta selvästi alle puolet helsinkiläisistä on sitä mieltä, että oma asuinalue on kehittynyt hyvään suuntaan [6]. Esimerkiksi kokemus oman asuinalueen kiinnostavista vapaa-ajan mahdollisuuksista on heikentynyt viimeisten kolmen vuoden aikana [5]. 

Alueille, joiden asukkaiden sosioekonominen asema on muita heikompi, voi kasautua myös muita hyvinvoinnin vajeita, kuten esimerkiksi päihdeongelmia  [7] ja asunnottomuutta. Nämä puolestaan voivat heijastua asuinalueiden viihtyvyyteen, koettuun turvallisuuteen ja vetovoimaisuuteen. Palveluiden tasolla tällainen eriytyminen näkyy esimerkiksi päiväkodeissa ja kouluissa [8]: tuen tarpeet kasautuvat joihinkin yksiköihin, jolloin myös pätevän henkilöstön saamiseen voi muodostua yksikkö- tai aluekohtaisia eroja [9].  

Asumisen osalta tiedetään, että helsinkiläiset asuntokunnat jakaantuvat varsin tasaisesti vuokralla ja omistusasunnoissa asuviin: kumpiakin oli vuonna 2022 noin 45 prosenttia kaikista asuntokunnista. Muut asuvat esimerkiksi asumisoikeusasunnoissa.  

Merkittävin yksittäinen vuokranantaja on Helsingin kaupungin vuokra-asunnot (Heka), jonka toiminnassa helsinkiläisten viimeaikaiset elinolojen muutokset näkyvät. Muun muassa sosiaaliturvaan tehdyt leikkaukset, työttömyyden kasvu ja näiden yhteisvaikutus heijastuvat asukkaiden taloudelliseen tilanteeseen. Vuokranmaksuvaikeudet ovat kasvaneet viime vuosina huomattavasti, kuten vuokraveloista annettujen häätöjen määrästä ilmenee (ks. kuvio alla). Viime vuosina lähes kaikki Hekan häädöt ovat johtuneet vuokraveloista.

Häädöt tarkoittavat myös asunnottomuuden uhkaa. . Asunnottomien lukumäärä väheni Helsingissä vuoden 2023 loppuun asti, mutta kääntyi nousuun tämän jälkeen. Asunnottomuus on lisääntynyt vuoden 2025 aikana lähes koko Suomessa. Lukumääräisesti kasvua oli eniten Helsingissä. Asunnottomien osuus kaupungin väestöstä on Helsinkiä suurempi kuitenkin esimerkiksi Turussa ja Tampereella.

Tällä hetkellä asunnottomuuden taustalla vaikuttavat muun muassa erittäin huono työttömyystilanne ja sosiaaliturvaan tehdyt leikkaukset. Työttömien lukumäärä on Helsingissä kasvanut jo kahden vuoden ajan. Vuodesta 2024 alkaen työttömyysturvaan ja yleiseen asumistukeen on tehty muutoksia, jotka ovat heikentäneet tuen tasoa. Pienituloisuus on lisääntynyt, ja perustoimeentulotuen saajien lukumäärä lähtenyt kasvuun. Samaan aikaan myös kohtuuhintaisten asuntojen saatavuus on heikentynyt. Asunnottomuutta lisää myös se, että Helsinkiin tulee asunnottomia muualta maasta.
 

Asumisen kohtuuhintaisuus on tärkeää kaupungin elinvoiman kannalta. Valtion asumista koskeviin tukiin kohdistuneet leikkaukset ja muutokset kuitenkin haastavat Helsingin mahdollisuuksia kohtuuhintaisen asumisen tarjoamiseen ja asunnottomuuden torjuntaan. Tällä hetkellä asuminen on kohtuuhintaista helsinkiläisistä asuntokunnista noin neljännekselle, kun huomioidaan sekä omistus- että vuokra-asunnoissa asuvat. Kohtuuhintaisuuden näkökulmasta vaikeimmassa asemassa ovat lapsiperheet [10].

Helsingin väestönkasvun odotetaan perustuvan tulevaisuudessakin pitkälti ulkomaiseen muuttoliikkeeseen. Vuokralla asuminen on jo nyt ulkomaalaistaustaisilla selvästi suomalaistaustaisia yleisempää, ja asuminen on kallistunut suhteessa tulotasoon. Vuokralla asuvien helsinkiläisten osuuden voidaan siis odottaa kasvavan tulevaisuudessa.  

Väestönmuutokset ja rakentamisen suhdanteet voivat heijastua myös asumisväljyyteen. Jos väestö kasvaa edelleen voimakkaasti ja asuntorakentaminen hidastuu, voi helsinkiläisten asumisväljyys laskea lähitulevaisuudessa.

Ilmastonmuutos aiheuttaa asumiseen ja elinoloihin uusia haavoittuvuuksia. Esimerkkejä näistä ovat energiaköyhyys ja altistuminen sään ääri-ilmiöille. Toisilla alueilla ja väestöryhmissä altistutaan näille, myös asumisterveyteen vaikuttaville tekijöille voimakkaammin kuin toisissa [11].

Nykytiedon valossa voidaan odottaa, että Helsingin väestörakenteen ja helsinkiläisten elinolojen eriytyminen tulee jatkumaan. Tämän odotetaan heijastuvan myös hyvä- ja huono-osaisuuden alueelliseen kasautumiseen, mikäli eriytymisen vastaisissa toimissa ei onnistuta.   

Lähteet

1. Sinkko 2023, Helsingin ja Helsingin seudun väestöennuste 2022–2060(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
2. Ansala 2024, Helsinkiläislasten asuinalueet lapsuusaikana(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
3. Sinkko 2025, Väestönmuutosten vaikutus Helsingin asuinalueiden kielirakenteeseen vuosina 2013–2023 | Helsingin kaupunki(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
4. Hirvonen & Mäki 2025, Lapsiperheet asuvat muita kotitalouksia eriytyneemmin. Teoksessa Renvik ym. (toim.), Lasten, nuorten ja lapsiperheiden hyvinvoinnin eriytyminen Helsingissä.
5. Kaupunkitietopalvelut, Helsinki-barometri(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
6. Mustonen 2024, Helsinkiläiset yhä tyytyväisiä elämäänsä ja asuinalueeseensa(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
7. Mäki 2025: Päihteiden käyttö on yhteydessä lähisuhdeväkivaltaan – taloudelliset haasteet osin taustalla | Helsingin kaupunki(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
8. Bernelius & Huilla 2021, Koulutuksellinen tasa-arvo, alueellinen ja sosiaalinen eriytyminen ja myönteisen erityiskohtelun mahdollisuudet (pdf)(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
9. Kaupunkipolitiikan arviointineuvosto 2025: Yhdenvertaisen varhaiskasvatuksen ja koulun perusta rakennetaan tiedon varaan - Kaupunkiarviointi(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
10. Marttinen 2025, Helsingin omistusasuntomarkkinat lisäävät lapsiperhesegregaatiota. Teoksessa Renvik ym. (toim.), Lasten, nuorten ja lapsiperheiden hyvinvoinnin eriytyminen Helsingissä
11. Case Vuosaari - Maankäyttöpolitiikan paikallisuus. Smartland-hankkeen monialaisen työryhmän tutkimusraportti(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)