Näkymä muutokseen
-
Missä olemme nyt?
Helsingissä on paljon hyväosaisia, mutta myös huono-osaisia. Väestöryhmien välillä on suuria ja pysyviltä vaikuttavia hyvinvoinnin eroja, jotka näkyvät myös alueellisina terveyseroina. Eroja on kaikissa ikäryhmissä. Lapsiperheet asuvat Helsingissä muuta väestöä eriytyneemmin.
-
Mitä on näköpiirissä?
Hyvinvoinnin ja terveyden selkeät väestöryhmittäiset ja alueelliset erot vaikuttavat pysyvältä ilmiöltä Helsingissä. Monen tekijän osalta kehitys on kaksisuuntainen. Esimerkiksi tulokehityksen osalta muutos on tulojakauman ääripäissä osin vastakkainen. Jos hyvä- ja huono-osaisuus eriytyy entisestään, alueelliset erot kasvavat.
Sosioekonomiset tekijät määrittävät alueellisia hyvinvointi- ja terveyseroja
Huono-osaisuuden ja hyväosaisuuden alueellinen keskittyminen on Helsingissä hyvin selkeää. Viime vuosina alueiden väliset sosioekonomiset erot ovat alkaneet hieman uudelleen kasvaa.
Helsingissä sekä tulot että tuloerot ovat muuta maata suuremmat. Tuloerot ovat vuoden 2023 jälkeen hieman kasvaneet, sillä pienituloisimpien helsinkiläisten tulokehitys on jäänyt jälkeen muista [1]. Taustalla vaikuttavat muun muassa pitkään heikentynyt työttömyystilanne sekä työttömyysturvaan ja asumistukiin tehdyt kiristykset. Tulotaso on matalin ja pienituloisuus selvästi keskimääräistä yleisempää yksinasuvilla, yhden huoltajan perheillä ja ulkomaalaistaustaisilla. Pienituloisilla on muita yleisemmin toimeentulovaikeuksia. Toimeentulovaikeuksien tiedetään olevan yhteydessä moniin hyvinvoinnin osa-alueisiin kuten heikompaan elämänlaatuun.
Sairastavuuden ja kansantautien yleisyydessä on merkittävää vaihtelua Helsingin peruspiirien välillä kuten myös monisairastavien ikääntyneiden määrässä, joissa väestömäärin suhteutetut erot peruspiirien välillä ovat jopa nelinkertaisia. Heikoin tilanne on alhaisen sosioekonomisen aseman alueilla. Alueelliset erot sairastavuudessa johtuvat pääsääntöisesti siitä, että eri alueilla asuu sairastavuuteen yhteydessä olevien tekijöiden – kuten koulutus- ja tulotason – suhteen erilaista väestöä. Tästä huolimatta erot tarkoittavat alueellisia eroja myös palvelutarpeessa.
Sairastavuus on Helsingissä pienentynyt edellisvuosista. Etenkin kansantautien esiintyvyys on vähentynyt – jopa kymmenen prosenttia vuosien 2019 ja 2025 välillä. Alueellinen eriytyminen on kuitenkin hieman lisääntynyt. Erot johtuvat lähinnä siitä, että työkyvyttömyyseläkkeellä oleminen ja osin myös kuolleisuus vaihtelevat selvästi alueittain [2].
Kuvio kertoo, miten paljon Helsingin eri peruspiireissä sairastetaan suhteessa kaupungin keskiarvoon.
Osalle kaupunkilaisista siis kasautuu hyvinvointiin liittyviä ongelmia ja niiden riskitekijöitä. Terveys ja hyvinvointi ovat Helsingissä voimakkaammin polarisoituneet kuin monessa muussa kaupungissa. Esimerkiksi perusasteen koulutuksen saaneiden 30-vuotiaiden miesten elinajanodote on 8 vuotta lyhyempi kuin korkea-asteen koulutuksen suorittaneiden. Naisillakin ero on yli 5 vuotta. Erot elintavoissa selittävät lähes puolet näistä eroista [3].
Lapsiperheet asuvat muita eriytyneemmin
Helsinkiläiset lapsiperheet asuvat sosioekonomisesti koko väestöä eriytyneemmin [4]. Lapsiperheiden tilanne on myös koko väestön vastaavaa huonompi etenkin matalan sosioekonomisen aseman alueilla [5]. Lasten kasvuympäristöissä hyvä- ja huono-osaisuuden erot korostuvat, minkä seurauksena erityisesti päiväkodeissa ja kouluissa tuen tarpeet kasautuvat.
Lapsiperheet ovat eriytyneet etnisesti selvästi lapsettomia talouksia voimakkaammin. Samaten pieni- ja suurituloiset lapsiperheet asuvat selvästi lapsettomia talouksia eriytyneemmin. Lisäksi tulotason mukainen alueellinen keskittyminen voimistuu lapsuusaikana. Lasten taloudelliset ja alueelliset lähtökohdat näkyvät heidän asumisurassaan. Matalatuloisten perheiden ja alueiden lapset päätyvät muita useammin matalatuloisille alueille asumaan [6].
Myös lasten ja nuorten hyvinvointi on osin alueellisesti eriytynyttä. Eroja esiintyy erityisesti harrastamisessa [7] ja fyysisessä kunnossa [8]. Heikompiosaisilla alueilla heikentyneen fyysisen toimintakyvyn omaavien lasten ja nuorten suhteellinen määrä voi olla jopa kolminkertainen parempiosaisiin alueisiin verrattuna. Erityisesti matalan sosioekonomisen aseman alueilla asuvat nuoret jäävät muita useammin ohjattujen liikuntaharrastusten ulkopuolelle. Heikentynyt fyysinen toimintakyky sekä alhainen seuraharrastaminen kasautuvat samoille alueille.
Lähteet
- Ahlgren-Leinvuo 2026, Pienituloisuusaste nousi - lisääntyikö köyhyys Helsingissä?(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
- Mäki 2026, Yleisimmät kansantaudit aiempaa harvinaisempia Helsingissä – kaupungin sisäiset alue-erot sairastavuudessa kuitenkin suuret(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
- Mäki 2020, Terveyskäyttäytymiserojen vaikutus koulutusryhmittäisiin elinajanodote-eroihin. Skenaariolaskelma PAF-ylimääräosuus -menetelmällä | Sosiaalilääketieteellinen Aikakauslehti(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
- Hirvonen & Mäki 2025, Lapsiperheet asuvat muita kotitalouksia eriytyneemmin (pdf). Teoksessa Renvik ym. (toim.), Lasten, nuorten ja lapsiperheiden hyvinvoinnin eriytyminen Helsingissä.
- Mäki 2025, Huono-osaisempien lapsiperheiden tilanne on keskimääräistä heikompi huono-osaisilla alueilla (pdf). Teoksessa Renvik ym. (toim.), Lasten, nuorten ja lapsiperheiden hyvinvoinnin eriytyminen Helsingissä.
- Ansala 2024, Helsinkiläislasten asumisurat lapsuusaikana: miten myöhempien asuinalueiden tulotaso riippuu perheiden ja asuinalueiden tulotasosta lasten syntymävuonna?(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)
- Ahtiainen & Määttä 2024, Ketkä harrastavat ohjatusti? – Väestöryhmittäiset ja alueelliset erot ohjattuun harrastustoimintaan osallistumisessa ja siinä tapahtuneet muutokset helsinkiläisillä 8.- ja 9.-luokkalaisilla (pdf)
- Määttä & Sulander 2025, PUHTI-Raportti – Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen johtaminen palvelujärjestelmän ulkopuolisen tiedon keinoin (pdf)