Kihomatotartunta

Kihomatotartunta voi aiheuttaa voimakasta kutinaa peräaukon seudussa. Suuri osa kihomatotartunnoista on oireettomia. Kihomatotartunta hoidetaan tablettimuotoisella matolääkkeellä.

Tällä sivulla

Mikä on kihomato?

  • Kihomatotartunnat ovat tavallisimpia 3–10-vuotiailla lapsilla, mutta myös vanhemmat lapset ja aikuiset voivat saada tartunnan.
  • Kihomatoja (latinaksi Enterobius vermicularis) tavataan ainoastaan ihmisellä. Ne asuvat ihmisen suolistossa.
  • Kihomatoja esiintyy kaikkialla maailmassa. Suomessa ne ovat yleisin matotautien aiheuttaja.
  • Vaalean, 3–13 millimetrin pituisen kihomadon voi nähdä paljain silmin. Munia ei voi nähdä paljaalla silmällä.

Kihomatojen tarttuminen ja oireet

  • Kihomatotartunnalla ei ole yhteyttä huonoon hygieniaan tai huonoon hoitoon.
  • Kihomadon munat päätyvät suuhun yleensä sormien välityksellä.
  • Suolistossa munasta kehittyy mato noin kuukaudessa.
  • Madot munivat peräaukon seutuun etenkin öisin.
  • Madon kiemurtelu ja munien pinnalla oleva erite voivat aiheuttaa voimakasta kutinaa peräaukon seudussa.
  • Raapimisen seurauksena madonmunia joutuu sormiin ja kynsien alle ja edelleen helposti omaan suuhun. Käsistä tahmeat munat voivat takertua leikkikaluihin, ovenkahvoihin, pyyheliinoihin ja vuodevaatteisiin ja siirtyä näistä toisten käsiin.
  • Kihomadon munat säilyvät tartuttavina esim. pinnoilla ja vuodevaatteissa useita päiviä ja jopa viikkoja.
  • Suuri osa kihomatotartunnoista on oireettomia.
  • Joillakin kihomadot voivat kutinan lisäksi aiheuttaa kipua pepussa tai vatsassa.
  • Oireilu alkaa yleensä 1–2 kuukauden kuluttua munan tai munien nielemisestä.

Toteaminen

  • Tartunnan toteamiseen riittää, että lapsen peräaukon ympärillä nähdään noin 1 cm pituisia, vaaleita, liikkuvia kihomatoja. Madot muistuttavat langanpätkiä.
  • Epäselvissä tapauksissa voidaan ottaa laboratorionäyte. Lähete tutkimukseen tehdään terveysasemalta. Näyte otetaan pumpulitikulla iholta peräaukon suulta (ei ulosteesta). Jos näyte otetaan kotona, noudata tarkoin saamiasi näytteenotto-ohjeita. 

Hoito

  • Todettu kihomatotartunta hoidetaan tablettimuotoisella matolääkkeellä. Pyrviiniembolaattia (Pyrvin®) saa apteekista ilman reseptiä. Noudata pakkauksen ohjetta. Lääkäri voi tehdä reseptin mebendatsolista (Vermox®). Molemmat ovat tehokkaita.
  • Samassa taloudessa asuvat oireettomatkin lääkitään.
  • Hoito uusitaan kaikille samassa taloudessa asuville kahden viikon kuluttua.
  • Raskaana olevat voivat käyttää pyrviiniä.
  • Pikkuvauvoilla kihomatoja on harvoin. Lapsen lähestyessä 10 kg painoa voidaan käyttää pyrviiniä.

Hygienia- ja siivoustoimenpiteet

  • Pese kädet saippualla ja kuivaa ne huolellisesti erityisesti WC-käynnin jälkeen, ennen ruokailua ja ruoan laittamista sekä pyykinpesun ja siivouksen jälkeen.
  • Pidä kynnet lyhyinä ja siisteinä.
  • Siivoa ja pese pyykki lääkkeen ottamisen jälkeisenä päivänä:
    • Vaihda alusvaatteet, yöpuku, pyyhkeet ja käytössä olleet vuodevaatteet. Laita tekstiilit suoraan pesukoneeseen välttäen turhaa ravistelua. Pesu 60 asteessa ja/tai rumpukuivaus.
    • Vaihda alushousut aamuin ja illoin viikon ajan.
    • Imuroi patjat ja petauspatjat. Pese peitot ja tyynyt tai siirrä pois käytöstä noin viikoksi.
    • Tee tavallinen viikkosiivous: imuroi ja pyyhi lattiat sekä muut kodin pinnat nihkeällä siivousliinalla.
    • Puhdista WC:n ja kylpyhuoneen kosketuspinnat huolellisesti.
    • Puhdista lelut kodin puhdistusaineilla, pese pehmolelut. Pidä lelut, joita ei voi pestä, pois käytöstä noin viikon ajan.
    • Toista siivoustoimet kahden viikon kuluttua hoidon uusinnan yhteydessä.
  • Toisinaan kihomatojen häätöön vaaditaan toistuvia lääkekuureja ja siivousta.

Kihomatotartunnat varhaiskasvatuksessa ja koulussa

  • Kihomatotartunta ei vaadi varhaiskasvatuksesta tai koulusta poissaoloa.
  • Jos päiväkodissa hoidettavalla lapsella todetaan kihomatoja, siitä on hyvä kertoa päiväkodin henkilökunnalle.
  • Kihomadot voivat aiheuttaa epidemioita perheissä ja varhaiskasvatuksessa. Laajan päiväkotiepidemian yhteydessä Helsingin tartuntataudeista vastaava lääkäri voi suosittaa koko lapsiryhmän samanaikaista hoitoa.  

Ohjeen laatija: Epidemiologinen toiminta

Suosituksia sinulle

Suosittelut luodaan automaattisesti sisältöjen perusteella.