Kihomatotartunta voi aiheuttaa voimakasta kutinaa peräaukon seudussa. Suuri osa kihomatotartunnoista on oireettomia. Kihomatotartunta hoidetaan tablettimuotoisella matolääkkeellä.
Mikä on kihomato?
- Kihomatotartunnat ovat tavallisimpia 3–10-vuotiailla lapsilla, mutta myös vanhemmat lapset ja aikuiset voivat saada tartunnan.
- Kihomatoja (latinaksi Enterobius vermicularis) tavataan ainoastaan ihmisellä. Ne asuvat ihmisen suolistossa.
- Kihomatoja esiintyy kaikkialla maailmassa. Suomessa ne ovat yleisin matotautien aiheuttaja.
- Vaalean, 3–13 millimetrin pituisen kihomadon voi nähdä paljain silmin. Munia ei voi nähdä paljaalla silmällä.
Kihomatojen tarttuminen ja oireet
- Kihomatotartunnalla ei ole yhteyttä huonoon hygieniaan tai huonoon hoitoon.
- Kihomadon munat päätyvät suuhun yleensä sormien välityksellä.
- Suolistossa munasta kehittyy mato noin kuukaudessa.
- Madot munivat peräaukon seutuun etenkin öisin.
- Madon kiemurtelu ja munien pinnalla oleva erite voivat aiheuttaa voimakasta kutinaa peräaukon seudussa.
- Raapimisen seurauksena madonmunia joutuu sormiin ja kynsien alle ja edelleen helposti omaan suuhun. Käsistä tahmeat munat voivat takertua leikkikaluihin, ovenkahvoihin, pyyheliinoihin ja vuodevaatteisiin ja siirtyä näistä toisten käsiin.
- Kihomadon munat säilyvät tartuttavina esim. pinnoilla ja vuodevaatteissa useita päiviä ja jopa viikkoja.
- Suuri osa kihomatotartunnoista on oireettomia.
- Joillakin kihomadot voivat kutinan lisäksi aiheuttaa kipua pepussa tai vatsassa.
- Oireilu alkaa yleensä 1–2 kuukauden kuluttua munan tai munien nielemisestä.
Toteaminen
- Tartunnan toteamiseen riittää, että lapsen peräaukon ympärillä nähdään noin 1 cm pituisia, vaaleita, liikkuvia kihomatoja. Madot muistuttavat langanpätkiä.
- Epäselvissä tapauksissa voidaan ottaa laboratorionäyte. Lähete tutkimukseen tehdään terveysasemalta. Näyte otetaan pumpulitikulla iholta peräaukon suulta (ei ulosteesta). Jos näyte otetaan kotona, noudata tarkoin saamiasi näytteenotto-ohjeita.
Hoito
- Todettu kihomatotartunta hoidetaan tablettimuotoisella matolääkkeellä. Pyrviiniembolaattia (Pyrvin®) saa apteekista ilman reseptiä. Noudata pakkauksen ohjetta. Lääkäri voi tehdä reseptin mebendatsolista (Vermox®). Molemmat ovat tehokkaita.
- Samassa taloudessa asuvat oireettomatkin lääkitään.
- Hoito uusitaan kaikille samassa taloudessa asuville kahden viikon kuluttua.
- Raskaana olevat voivat käyttää pyrviiniä.
- Pikkuvauvoilla kihomatoja on harvoin. Lapsen lähestyessä 10 kg painoa voidaan käyttää pyrviiniä.
Hygienia- ja siivoustoimenpiteet
- Pese kädet saippualla ja kuivaa ne huolellisesti erityisesti WC-käynnin jälkeen, ennen ruokailua ja ruoan laittamista sekä pyykinpesun ja siivouksen jälkeen.
- Pidä kynnet lyhyinä ja siisteinä.
- Siivoa ja pese pyykki lääkkeen ottamisen jälkeisenä päivänä:
- Vaihda alusvaatteet, yöpuku, pyyhkeet ja käytössä olleet vuodevaatteet. Laita tekstiilit suoraan pesukoneeseen välttäen turhaa ravistelua. Pesu 60 asteessa ja/tai rumpukuivaus.
- Vaihda alushousut aamuin ja illoin viikon ajan.
- Imuroi patjat ja petauspatjat. Pese peitot ja tyynyt tai siirrä pois käytöstä noin viikoksi.
- Tee tavallinen viikkosiivous: imuroi ja pyyhi lattiat sekä muut kodin pinnat nihkeällä siivousliinalla.
- Puhdista WC:n ja kylpyhuoneen kosketuspinnat huolellisesti.
- Puhdista lelut kodin puhdistusaineilla, pese pehmolelut. Pidä lelut, joita ei voi pestä, pois käytöstä noin viikon ajan.
- Toista siivoustoimet kahden viikon kuluttua hoidon uusinnan yhteydessä.
- Toisinaan kihomatojen häätöön vaaditaan toistuvia lääkekuureja ja siivousta.
Kihomatotartunnat varhaiskasvatuksessa ja koulussa
- Kihomatotartunta ei vaadi varhaiskasvatuksesta tai koulusta poissaoloa.
- Jos päiväkodissa hoidettavalla lapsella todetaan kihomatoja, siitä on hyvä kertoa päiväkodin henkilökunnalle.
- Kihomadot voivat aiheuttaa epidemioita perheissä ja varhaiskasvatuksessa. Laajan päiväkotiepidemian yhteydessä Helsingin tartuntataudeista vastaava lääkäri voi suosittaa koko lapsiryhmän samanaikaista hoitoa.
Ohjeen laatija: Epidemiologinen toiminta
Sinua voisi kiinnostaa
Artikkelissa kerrotaan kihomatojen oireista, toteamisesta, hoidosta ja ehkäisystä.