Palvelujen aukioloajoissa voi olla kesällä muutoksia. Tarkista tästä kesän aukioloajat

Kihomatotartunta

Kihomatotartunta voi aiheuttaa voimakasta kutinaa peräaukon seudussa. Suuri osa kihomatotartunnoista on oireettomia. Kihomatotartunta hoidetaan tablettimuotoisella matolääkkeellä.

Tällä sivulla

Mikä on kihomato?

  • Kihomatotartunnat ovat tavallisimpia 3–10-vuotiailla lapsilla, mutta myös vanhemmat lapset ja aikuiset voivat saada tartunnan.
  • Kihomatoja (latinaksi Enterobius vermicularis) tavataan ainoastaan ihmisellä. Ne asuvat ihmisen suolistossa.
  • Kihomatoja esiintyy kaikkialla maailmassa. Suomessa ne ovat yleisin matotautien aiheuttaja.
  • Vaalean, 3–13 millimetrin pituisen kihomadon voi nähdä paljain silmin. Munia ei voi nähdä paljaalla silmällä.

Kihomatojen tarttuminen ja oireet

  • Kihomatotartunnalla ei ole yhteyttä huonoon hygieniaan tai huonoon hoitoon.
  • Kihomadon munat päätyvät suuhun yleensä sormien välityksellä.
  • Suolistossa munasta kehittyy mato noin kuukaudessa.
  • Madot munivat peräaukon seutuun etenkin öisin.
  • Madon kiemurtelu ja munien pinnalla oleva erite voivat aiheuttaa voimakasta kutinaa peräaukon seudussa.
  • Raapimisen seurauksena madonmunia joutuu sormiin ja kynsien alle ja edelleen helposti omaan suuhun. Käsistä tahmeat munat voivat takertua leikkikaluihin, ovenkahvoihin, pyyheliinoihin ja vuodevaatteisiin ja siirtyä näistä toisten käsiin.
  • Kihomadon munat säilyvät tartuttavina esim. pinnoilla ja vuodevaatteissa useita päiviä ja jopa viikkoja.
  • Suuri osa kihomatotartunnoista on oireettomia.
  • Joillakin kihomadot voivat kutinan lisäksi aiheuttaa kipua pepussa tai vatsassa.
  • Oireilu alkaa yleensä 1–2 kuukauden kuluttua munan tai munien nielemisestä.

Toteaminen

  • Tartunnan toteamiseen riittää, että lapsen peräaukon ympärillä nähdään noin 1 cm pituisia, vaaleita, liikkuvia kihomatoja. Madot muistuttavat langanpätkiä.
  • Epäselvissä tapauksissa voidaan ottaa laboratorionäyte. Lähete tutkimukseen tehdään terveysasemalta. Näyte otetaan pumpulitikulla iholta peräaukon suulta (ei ulosteesta). Jos näyte otetaan kotona, noudata tarkoin saamiasi näytteenotto-ohjeita. 

Hoito

  • Todettu kihomatotartunta hoidetaan tablettimuotoisella matolääkkeellä. Pyrviiniembolaattia (Pyrvin®) saa apteekista ilman reseptiä. Noudata pakkauksen ohjetta. Lääkäri voi tehdä reseptin mebendatsolista (Vermox®). Molemmat ovat tehokkaita.
  • Samassa taloudessa asuvat oireettomatkin lääkitään.
  • Hoito uusitaan kaikille samassa taloudessa asuville kahden viikon kuluttua.
  • Raskaana olevat voivat käyttää pyrviiniä.
  • Pikkuvauvoilla kihomatoja on harvoin. Lapsen lähestyessä 10 kg painoa voidaan käyttää pyrviiniä.

Hygienia- ja siivoustoimenpiteet

  • Pese kädet saippualla ja kuivaa ne huolellisesti erityisesti WC-käynnin jälkeen, ennen ruokailua ja ruoan laittamista sekä pyykinpesun ja siivouksen jälkeen.
  • Pidä kynnet lyhyinä ja siisteinä.
  • Siivoa ja pese pyykki lääkkeen ottamisen jälkeisenä päivänä:
    • Vaihda alusvaatteet, yöpuku, pyyhkeet ja käytössä olleet vuodevaatteet. Laita tekstiilit suoraan pesukoneeseen välttäen turhaa ravistelua. Pesu 60 asteessa ja/tai rumpukuivaus.
    • Vaihda alushousut aamuin ja illoin viikon ajan.
    • Imuroi patjat ja petauspatjat. Pese peitot ja tyynyt tai siirrä pois käytöstä noin viikoksi.
    • Tee tavallinen viikkosiivous: imuroi ja pyyhi lattiat sekä muut kodin pinnat nihkeällä siivousliinalla.
    • Puhdista WC:n ja kylpyhuoneen kosketuspinnat huolellisesti.
    • Puhdista lelut kodin puhdistusaineilla, pese pehmolelut. Pidä lelut, joita ei voi pestä, pois käytöstä noin viikon ajan.
    • Toista siivoustoimet kahden viikon kuluttua hoidon uusinnan yhteydessä.
  • Toisinaan kihomatojen häätöön vaaditaan toistuvia lääkekuureja ja siivousta.

Kihomatotartunnat varhaiskasvatuksessa ja koulussa

  • Kihomatotartunta ei vaadi varhaiskasvatuksesta tai koulusta poissaoloa.
  • Jos varhaiskasvatuksessa hoidettavalla lapsella todetaan kihomatoja, siitä on hyvä kertoa henkilökunnalle.
  • Kihomadot voivat aiheuttaa epidemioita perheissä ja varhaiskasvatuksessa. Laajan epidemian yhteydessä Helsingin tartuntataudeista vastaava lääkäri voi suosittaa koko lapsiryhmän samanaikaista hoitoa.  

Ohjeen laatija: Epidemiologinen toiminta

Kihomatotartunnan itsehoito-ohjeet muilla kielillä