Harakan saaren luonto

Pesimälajisto

Sijaintinsa ansiosta Harakan saarella pesii niin kaupunkilajeja kuin saaristonkin lajeja. Keväällä retkeillessäsi voit kuulla polulle haahkaemojen pulputtavan poikasilleen kun vieressä räkättirastas yrittää ajaa varista pois pesäpuustaan. Kalalokit ovat vallanneet ison osan saaren etelä- ja keskiosista. Kalalokkejakin tehokkaammin saarelle on levittäytynyt kuitenkin tulokaslaji, valkoposkihanhi. 

Valkoposkihanhen ja kalalokin lisäksi Harakan pesimälinnuston kuuluvat muun muassa selkälokki, meriharakka, haahka, kanadanhanhi ja kottarainen. Lisäksi kyhmyjoutsen on pesinyt useana vuonna Vanhassa-Räntyssä.

Vierailijat

Voit tavata Harakassa useita lintulajeja jotka vierailevat saarella satunnaisesti ohikulkumatkallaan. Tällaisia lajeja ovat esimerkiksi merikotka, valkoviklo, lapinharakka, nuolihaukka, varpushaukka, sepelhanhi, harmaahaikara, huuhkaja, sarvipöllö ja monet varpuslinnut. Erilaisia vesilintuja levähtää muutolla Särkän ja Harakan välisissä rauhallisissa vesissä. Haukkoja puolestaan näkee joskus päivystämässä rakennuksien katolla tai lentämässä saaren yli.

Tuttuja lajeja

Harakassa on havaittu yhteensä 415 perhoslajia. Arviolta noin puolet lajeista kuuluu saaren vakinaiseen lajistoon. Saaren pysyvä perhoskanta koostuu lähinnä melko yleisistä lajeista, kuten lanttuperhosista, nokkosperhosista ja neitoperhosista.

Lanttuperhoselle tyypillisiä elinympäristöjä ovat niityt ja pellot. Koko maassa runsas nokkosperhonen viihtyy runsaskukkaisilla, puoliavoimilla ja avoimilla paikoilla. Neitoperhonen pystyy talvehtimaan vain maamme eteläosissa. Se viihtyy monenlaisissa puoliavoimissa ympäristöissä, kuten rannoilla, puutarhoissa ja puistoissa.

Perhoskannan vaihtelut

Viime vuosina ihmistoiminta ei ilmeisesti ole vaikuttanut merkittävästi Harakan perhoskantaan, mutta esimerkiksi vallien pohjoispuolisten ketojen mahdollinen umpeenkasvu voisi heikentää saaren perhoslajiston monimuotoisuutta huomattavasti.

Eniten saaren perhoshavaintojen vuosittaiseen vaihteluun ovat vaikuttaneet kuivuudet, kylmät alkukesät ja ajoittain saarelle saapuvat runsaat vaeltavien perhosten joukot. Harakkaan saapuu kesäisin usein myös Kaivopuiston lajistoa. Lisäksi vaeltavia perhosia tulee mm. eri puolilta maamme etelärannikkoa ja Virosta.

Monimuotoinen kasvillisuus

Erilaisten kasvupaikkojen monimuotoisuus ja pitkäaikainen ihmisvaikutus ovat tehneet Harakasta kasvistollisen helmen, josta on pitkä ja kattava kasvistohavaintosarja. 1900-luvulla saarella tiedetään kasvaneen kaikkiaan 360 luonnonvaraista kasvia, näistä osa vain ns. käymäläisiä.

Nykyinen putkilokasvien lajimäärä on 312. Pinta-alaan suhteutettuna luku on suurin Helsingin saaristossa. Lajeista 169 on todennäköisesti alkuperäistä lajistoa. Vajaa puolet on siis tullut ihmisen suoralla tai epäsuoralla avulla. Venäläisten joukkojen huoltokuljetuksissa saapui Harakkaan suuri joukko lajeja, joista osa on vakiintunut.

Kasvillisuuden seuranta

Harakan kasvillisuutta seurataan kartoituksilla. Viimeisin laaja kasvillisuuskartoitus on tehty tutkielmana vuonna 2013. Harakan kasvillisuuskartoitus toistetaan vuonna 2023. 

Kasvillisuuskartoitus 2013 (pdf, ei saavutettava)

Jäkälät viihtyvät avokallioilla

Jäkälät ovat sieniä, jotka elävät symbioosissa fotosynteettisten sinibakteerien tai levien kanssa. Symbioosi mahdollistaa joidenkin jäkälien esiintymisen hyvin äärevissä oloissa, missä muu kasvillisuus ei menesty. Harakan jäkälälajiston moninaisuutta ylläpitävät varsinkin saaren laajat avokalliot jyrkänteineen, hylätyt betonirakennelmat sekä varttuneet lehtipuut ja pensaat. Harakan saaresta on löydetty 91 jäkälälajia.

Herkät jäkälät

Monet jäkälälajit ovat hyvin herkkiä ympäristön muutoksille, kuten ilmansaasteille tai pienilmaston kuivumiselle.

Jäkälälajien esiintymiseen vaikuttavat monet ekologiset tekijät, kuten valo, lämpö, kosteus, suolapitoisuus, typpipitoisuus, happamuus, ilmansaasteet ja kallioilla myös esim. rautapitoisuus. Lumipeitteellä ja rantoihin kohdistuvalla jään kulutuksella sekä tallauksella on myös merkitystä.

Vulkaanisen toiminnan jälkiä

Harakan saarelle on leimallista kallioiden suuri osuus pinta-alasta. Rantojen silokallioiden mosaiikkimaisissa kuvioissa voi havaita merkkejä vulkaanisesta toiminnasta, vuorijonomuodostuksesta, kivilajien kerrostumista, ja jäämassojen liikkeistä viimeisimmän jäätiköitymiskauden aikana. Saaren kallio koostuu suurelta osin laavasyntyisistä kivilajeista.

Harakan kallioperä on pääosin tummaa gneissiä (sarvivälkegneissiä, kiillegneissiä, suonigneissiä ja amfiboliittiä, lähinnä itäosassa). Saaren eteläosan kallioperässä on magneettikiisupitoista kiillegneissiä. 

Jäätiköiden terveiset

Harakassa viimeisen jäätiköitymiskauden jäljet näkyvät mm. suuntautuneina silokallioina. Jäätikön virtausta kohti olevien silokallioiden vastasivut ovat kuluneet loiviksi ja sileiksi. Niiden pintaan jää on hionut jäätikön viimeisen virtaussuunnan mukaisia uurteita ja siihen nähden poikittaisia, jäätikön menosuuntaan aukeavia sirppimurroksia.

Pehmeimmät kivilajit silokallioiden pinnasta ovat kuluneet kokonaan pois. Kivilajien erilainen kuluminen näkyy myös saaren eteläosan rantakallioissa, joihin jäätikön sulamisvesien pyörittämät vedet ovat kuluttaneet hiidenkirnuja.

Tutustu Harakan geologiseen polkuun (citynature.eu)(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)