Opiskelijatarinoita

Media- ja yhteiskuntapainotteisessa opetuksessa opiskelleiden opiskelijatarinoita.

Kuva: Helsingin maedialukio

Opiskelin Helsingin medialukiossa vuodet 2014–2017. Syy, miksi ylipäätään hain Meluun, oli kiinnostukseni mediaa ja varsinkin elokuvaa kohtaan. Parhaita kursseja minulle olivat aiheeseen liittyvät käytännön kurssit, kuten mediastudion käyttö. Vaikka olin kiinnostunut leikkaamisesta, halusin tutustua kuvaamiseen ja studiovaloihin, ja opin katsomaan näkemäämme mediaa kriittisesti. Melussa oli myös mahdollisuuksia käyttää audiovisuaalisia ratkaisuja erilaisissa koulutehtävissä mediakurssien ulkopuolella, mikä antoi minulle motivaatiota opiskeluun.

Valmistuttuani päätin suunnata elokuva-alalle. Keräsin rohkeutta opiskelemalla vuoden kansanopistossa ja hain töitä erilaisista tuotantoyhtiöistä, ja CV:n täytin aiheeseen liittyvillä lukiokursseilla. Olen huomannut lukiotaustani kiinnostavan ihmisiä, ja kerron siitä mielelläni eteenpäin. Nykyään opiskelen Aalto-yliopistossa elokuvaleikkausta toista vuotta ja teen pieniä työkeikkoja koulun ohella. Olen onnekas, että sain oppia alaan liittyen jo lukion kursseilla.

Lukiossa kehottaisin tutustumaan omiin mielenkiinnonkohteisiin ja kokeilemaan rohkeasti uusia asioita. Melun kurssitarjonta on laaja ja avaa mahdollisuuksia, joihin kannattaa tarttua.

Kuva: Helsingin medialukio

Valmistuin syksyllä 2017 Helsingin medialukiosta 3,5 vuoden mediaopiskelujen jälkeen. Kävin pari vuotta Lybeckerin Opistossa opiskelemassa pelituotantoa ja täten pääsin suoraan Kajaanin ammattikorkeakouluun opiskelemaan peligrafiikkaa polkuopintosysteemin avulla. Kun kysytään, kumpi oli parempi, lukio vai ammattiopisto, valitsen aina lukion, sillä opetustyyli oli aivan mainio sekä sellainen, joka jää mieleen vuosien jälkeen.

Aloittaessani opinnot 2014 medialinjalla näin, etten ollut kovin hyvä missään. Ruotsia oli hankala opiskella, lyhyt matematiikka meni suhteellisen hyvin, sekä yhdestä yhteiskuntaopin kurssista en päässyt helposti läpi kolmen yrityksen aikana. Olin tilanteessa, jossa olin jo melkein luovuttanut koulunkäynnin ensimmäisen vuoden aikana. Onneksi Elina-opo ja ryhmänohjaajani Anu-Elina Väkeväinen puuttuivat tilanteeseeni, ilman heitä en olisi jatkanut opintojani vuotta pidemmälle.

Kiinnostukseni historiaan sekä pelikulttuuriin kehittyi toisen vuoden aikana, kun löysin jaksotarjonnasta minua kiinnostavampia kursseja. Ilman yhtä erityistä äidinkielenkurssia, jossa tutustuin pelikulttuuriin sekä pelialan toimintaan pintaa raapaisemalla, en olisi ollut tietoinen Kajaanista. Vanha Medialukion opiskelija tuli meille esittelemään Kajaanin AMK:n tarjontaa, ja hän myös kertoi omia kokemuksiaan Melusta, pelialasta sekä itse ammattikorkeakoulusta. Olin myyty hänen puheidensa ansiosta, päätin jo vuotta aikaisemmin, minne tulen hakemaan valmistuttuani lukiosta.

Medialukio oli minulle paras mahdollinen kokemus, sekä iso osa elämääni. Opin opettajista, sen aikaisista ystävistä sekä rehtoreista, pystyin olemaan Melussa kuin kotona ja koin olevani turvassa. Lakittajaisissa olin valmis itkemään, kun lempiopettajat tulivat halaamaan sekä toivottamaan ”onneksi olkoon” ja ”jaksamisia tulevaan elämään”. Kaipaan erityisesti kuvataideluokkia, joissa sai olla rauhassa, kun teki omia töitään tulevia taidekujia varten. Ikävöin myös aika-ajoin käytävissä kuuluvia opettajien ääniä sekä ”tunti alkaa”-lauseita.

Olen aina melulainen, vaikka en siellä enää opiskelisikaan. Iso osa Melua jäi omaan meluun, siitä olen ylpeä.

Aloitin opiskelut Koillis-Helsingin lukiossa 2008 ja valmistuin 2011, jolloin lukion nimi oli vaihdettu Helsingin medialukioksi. Lukioaikoina olin keskiverto-oppilas ja kuitenkin pitkän matematiikan ryhmässä. Valitsin pitkän matematiikan, sillä pidän haasteista ja olin yläasteella kehittynyt siinä huomattavasti.

Parasta lukioaikana oli pitkän matematiikan opettajat, erityisesti Sami Murtoniemi ja Jyrki Rauhalinna, jotka pitivät mielenkiintoa matematiikkaan yllä. Minusta on tärkeää, että opettajat nauttivat työstään, sillä se heijastuu myös opiskelijoihin. Erityiskiitos täytyy antaa Minna Reenilälle, joka sai minut innostumaan ruotsin kielestä. Minna opetti minulle myös venäjää ja järjesti jopa kahdesti reissun Pietariin, jotta oppisimme tuntemaan kulttuuria ja puhumaan venäjää.

Lukioaikana suoritin myös monta kuvataiteen kurssia. Koulutukseni veikin minut luovalle alalle ja valmistuin Metropolia AMK:sta teolliseksi muotoilijaksi. Tällä hetkellä ammattinimikkeeni on Service & UX Designer ja olen töissä konsulttiyrityksessä, jossa kehitämme ja toteutamme erinäisiä digitaalisia palveluita esim. applikaatioita ja verkkopalveluita. Työhöni kuuluu palveluiden kehittäminen ja suunnittelu eli käytännössä suunnittelen, miten palvelu toimii ja miltä se näyttää.

Lukioaikana en vielä tiennyt, mitä haluaisin opiskella, mutta minulle erityisessä avainroolissa oli esite jatkokoulutuksista. Esite auttoi ymmärtämään, millaisia eri ammatteja ja koulutusaloja ylipäätänsä on. Suosittelen ottamaan selvää, mitä mahdollisia ammatteja ja koulutusaloja on olemassa, sillä osa voi olla sellaisia, joista ei ole koskaan kuullutkaan. Minä en ollut kuullut teollisesta muotoilusta, mutta onneksi nyt tiedän, mitä se on.

Olen 27-vuotias ja opiskelen Turun AMK:ssa teatteri-ilmaisun ohjaajaksi, painotun opiskeluissani esiintyjyyteen. Opiskelujen ohella tanssin, laulan sekä harrastan ilma-akrobatiaa. Ennen nykyistä kouluani opiskelin useamman vuoden näyttelijäntyötä kansanopistossa ja tein töitä niin R-kioskin kassalla kuin tuotannonassistenttina tapanilaisessa Teatteri Tuikkeessa. ”Taiteilijanelämän” keskellä tuijotan myös mielelläni tuntikausia Netflixiä poikaystäväni kanssa, koira kainalossa.

Opiskelin Melussa vuosina 2008–2011. Parhaimmat muistoni liittyvät vahvasti kaakaokahviin, tupakkaan ja muutamaan hyvään kaveriin. Se, että norkoilimme tupakkapaikalla röökit suussa, kahvit kädessä ja puhuimme päivän ”polttavista aiheista”, ei tietenkään ollut kovin tuotteliasta tai fiksua, mutta ne hetket olivat minulle tärkeitä. Lukio oli minulle isolta osin etsimistä ja ihmisenä kasvun aikaa. Olin ja olen edelleen suhteellisen ujonpuoleinen, ja peruskoulun aikana tuntui siltä, että olin vakiintunut tietynlaiseksi luokkakavereideni silmissä. Uusi iso lukio mahdollisti minulle itseni uudelleen ”brändäämisen” ja sen että uudet ihmiset, itseni mukaan lukien, tutustuivat erilaiseen minään. Mieleen on myös jäänyt tekniikkaryhmä, ilmaisutaidon kurssit Johanna Paalasen johdolla sekä tekemämme Liisa lukiomaassa -musikaali.

Terveisinä haluaisin sanoa ensin pari kliseetä: usko unelmiisi, uskalla olla oma itsesi ja älä anna periksi. Näiden lisäksi haluan muistuttaa, että on myös tosi ookoo olla tietämättä vielä, mitä haluaa tehdä elämällään lukion jälkeen. On ookoo opiskella hetki jotain alaa ja sitten huomata, ettei se tunnukaan omalta ja vaihtaa toiseen ja vaihtaa vielä uudestaankin, jos on tarve. On myös ookoo tietää tasan tarkkaan, mitä haluaa tehdä lukion jälkeen ja mennä täysiä sitä kohti.

”Velvollisuus itseä kohtaan on pyhin ja ensimmäinen: sitä seuraavat kaikki muut velvollisuudet.” – Eino Leino

Kuva: Helsingin Medialukio

Olen nykyinen viestinnän opiskelija Vaasan yliopistossa ja entinen melulainen. Aloitin opiskelut Helsingin medialukiossa 2014 ja matkustin Sipoosta kahdella bussilla joka arkiaamu lukioon. Medialukio oli täydellinen valinta minulle, sillä olin yläasteella kuvataideluokalla ja luonteeltani olen luova, kiinnostunut taiteesta, mediasta, musiikista ja viestinnästä. Medialukio antoi paljon yleissivistävää tietoa eri oppiainealoilta, mutta parhaiten mieleen jäi yhteiskuntatieteen, historian ja kuvataiteen kurssit. Innostuin lukion aikana yhteiskuntatieteistä, sillä melussa oli hyvin asiantuntevia, päteviä sekä pedagogisesti lahjakkaita yhteiskuntatieteiden ja historian opettajia. Kuvataiteen monipuolisilla kursseilla pääsin kehittämään omaa visuaalista silmää ja oppimaan luomaan taidetta eri tekniikoita sekä materiaaleja käyttäen.

Medialukiossa tajusin, mitä haluan jatkossa opiskella ja mihin suuntaan haluan kehittää omia taitojani. Melussa oli kaiken kaikkia mukavia ja ammattitaitoisia opettajia ja olen todella ylpeä siitä, että valmistuin ylioppilaaksi juuri medialukiosta.

Tällä hetkellä opiskelen viestintää Vaasan yliopistossa ja osallistun aktiivisesti viestintätieteiden opiskelijoiden ainejärjestön toimintaan tänä vuonna vuosijuhlavastaavan pestissä. Maisteriopintoja aion suorittaa joko valtiotieteellisessä tai kauppatieteellisessä tai ehkä jopa molemmissa.

Taustani on urheilussa. Aloitin lukio-opintoni Mäkelänrinteen urheilulukiossa, mutta vakavan loukkaantumisen ja urheilu-urani päättymisen jälkeen en tuntenut oloani kotoisaksi: en kuulunut enää urheilijoiden sekaan. Numeroni tippuivat radikaalisti ja koin olevani huono. Ystäväni tukemana päätin vaihtaa koulua 1. opintovuoden lopussa lähilukiooni Medialukioon, johon kaikki muutkin yläasteajan ystävät olivat menneet.

Medialukio muutti negatiivisen kehityksen suunnan. Pelkästään koulumatkan lyheneminen ja vanhojen tuttujen naamojen näkeminen oli helpotus. Koulu toi minulle turvaa ja inspiraatiota, se herätti kiinnostukseni. Numeroni palasivat kiitettäviksi ja valmistuin L/E papereilla. Lukion jälkeen pääsin suoraan sisään Aalto Yliopistoon, Elokuva- ja TV-tuotannon linjalle ja siitä voin kiittää Medialukiota.

Elokuvatuottajan taitoihin kuuluu kyky sanallistaa ja tiivistää sisältöjä. Tämä taito kehittyi erityisesti äidinkielen, psykologian, yhteiskuntaopin kursseilla ja Terhi Korpelan vetämien englannintuntien debattiharjoitusten kautta. Rakastin debatointia, väittelyä, jossa joutuu välillä puolustamaan väitettä, joka on omien mielipiteiden vastainen. Tämä opettaa jotain olennaista muista ihmisistä ja muiden mielipiteistä: kaikki näkökulmat ovat perusteltuja ja arvokkaita, sillä ne kertovat jotain ihmisen logiikasta. Elokuvatuottajan tehtävänä on sovittaa taiteellisia ja taloudellisia mielipiteitä eli intressejä yhteen, tekemättä turhia kompromisseja. Tässä prosessissa täytyy ymmärtää ja kuunnella muita niin hyvin, että voi havaita pintapuolisen erimielisyyden ohi ne kohdat, joista olemme samaa mieltä ja joissa olemme samanlaisia.

Yhteiskuntaopista ja Kimmo Päivärinnan opetuksesta löysin samankaltaista empatian ja logiikan yhteispeliä. Opin mahdollisuuksia yhteiskunnalliseen ja poliittiseen vaikuttamiseen. Näiden yhteiskunnallisten, laajojen rakenteiden hahmotuskyky on ollut hyödyksi esim. dokumenttien tuottamisessa ja vaikeita tabu-aiheita käsitellessä. YH auttoi myös yrittäjyydessä, sillä jo Medialukion aikoina, abivuonna, perustin toiminimen ja toimin graafisen alan yrittäjänä ja kuvittajana.

Olin aina ihan hyvä piirtämään, mutta lukuaineiden numeroiden tippumisen takia vetäydyin Märskyssä kuvisluokkaan. Siellä sain olla oma itseni ja luoda sisältöjä intuitiivisesti. Sama kiinnostus syveni ja jatkui Medialukiossa kuvisope Minna Eskolan mahdollistamana. Sain ilmaista itseäni. Hankin positiivisen palautteen innoittama piirtopöydän ja aloin rohkeasti tekemään sisältöjä media-, musiikki- ja muotialojen tekijöille. Joustava opetus mahdollisti sivutoimisen työskentelyn ja yhteiskuntaopin ja matematiikan sisällöistä opin hallinnoimaan yrityksen talouspuolta.

Medialukio antoi minulle työkaluja, joita lukion kuuluisikin antaa. Se auttoi minua löytämään oman toimijuuteni ja rohkaisi hyödyntämään näitä työkaluja, jotta voisin rakentaa sen näköistä maailmaa ja tarinoita, joihin uskon.

instagram.com/playliina(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)

linkedin.com/in/pauliina-maus-10835a157/(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)

Asuin aikaisemmin Lohjalla, ja koska minun täytyi lähteä pidemmälle lukioon, päätin tulla Helsinkiin. Olin ennen lukiota vahvasti kiinnostunut media-alasta, minkä takia medialukio osuikin helposti silmään. Mediakurssien lisäksi medialukio antoi Helsingin parhaimmat edellytykset yhteiskunnallisiin kursseihin. Päätös oli siis selvä.

Medialukio yhdistää erinomaisesti media- ja yhteiskunta-alaa kursseissaan. Ahmin kaikki kurssitarjottimen valinnaiset media- ja yhteiskuntaopin kurssit sekä otin osaa moneen otteeseen järjestettyihin vaalipaneeleihin. Esimerkiksi eduskuntavaalipaneeli vuoden 2019 keväällä on jäänyt erityisesti mieleen. Aloitimme sen suunnittelemisen jo vuoden 2018 syksyllä ja saimme mukaan sen päivän kaikki kovimmat poliittiset nimet. Paneelipäivänä haastetta lisäsi se, että hallitus kaatui samana aamuna. Sainkin puhelun aamulla opetusministeri Sanni Grahn-Laasosen avustajalta: “Oletko lukenut uutisia?” Yhtäkkiä medialukio olikin päivänpolitiikan keskipiste – koko oppositio istui mediastudiossa samalla, kun pääministeri Sipilä vei presidentille eronpyyntöään.

Kirjoitin samana keväänä ja lähdin opiskelemaan Jyväskylään yhteiskuntatieteitä. Ilman loistavaa yhteiskuntatieteiden kurssitarjotinta en varmasti olisi valitsemallani tiellä. Pääaineenani opiskelen sosiologiaa ja sen ohella myös filosofiaa ja historiaa.

Medialukiossa kenties Helsingin suurin ja laajin kurssitarjotin, sekä vahva yhteiskunta- ja mediapainotus antavat loistavat edellytykset tehdä opintojen lomassa juuri itseä kiinnostavia asioita. Medialukio antoikin minulle suunnan kohti yhteiskuntatieteitä loistavilla yhteiskuntaopin soveltavilla kursseilla ja opettajillaan.

Saavuin Medialukioon syksyllä 2014 muutettuamme perheeni kanssa Kouvolasta Helsinkiin. Muutto tapahtui osittain äidin työn vuoksi ja osittain minun vaatimuksestani, että pääsisin pääkaupunkiseudulle opiskelemaan.

Kansainvälisen liiketalouden opiskelijana muistelen aikaa Melussa lämmöllä. Lukion työmäärä tuntuu näin jälkikäteen ihanan leppoisalta nykyisiin kurssimääriin verrattaessa. Etenkin rakastin englanninopintoja ja debatointia lukio-opintojen aikana. Nämä haastoivat juuri oikealla tavalla, näiden ansiosta olen myös päässyt jatko-opiskelemaan englanniksi. Debatoinnissa kehittyneet taidot ovat auttaneet minua valtavasti myös argumentoimaan ja referoimaan itseäni viisaampia oikein tavoin. Tämän ansiosta olen päässyt esiintymään puhujana muun muassa Sanomalehtien Liiton kevätseminaarissa 2018 ja vetämään ihan oman tapahtuman keväällä 2019. (Nämä taidot ovat myös valtavan tärkeitä kasatessa esitelmää vieraasta aiheesta viimeisenä iltana ennen deadlinea.)

Juonin tulevaisuudessa antropologian opinnoista ja kansainvälisestä yrittäjyydestä taiteiden alalla, mutta katsotaan, mihin tämä elämä vie.

Tulin medialukioon kaukaa, Rovaniemeltä. Medialukio tuntui oivalliselta valinnalta hyvän sijainnin ja medialinjan vuoksi. En ole katunut, sillä medialukio tarjosi hyvän pohjan tuleville opinnoilleni. Ammattitaitoiset opettajat ja laaja kurssitarjotin mahdollistivat minulle parhaat puitteet opiskeluun. Mielenkiintoisia kursseja oli enemmän kuin olisin millään ehtinyt suorittaa, etenkin yhteiskuntaopin ja historian saralla.

Ympärillä tapahtui koko ajan jotain kiinnostavaa ja mikä parasta, kiinnostaviin projekteihin oli aina mahdollista osallistua. Niinpä päädyinkin mukaan esimerkiksi opiskelijakunnan hallitukseen ja edustamaan opiskelijatovereideni kanssa Suomea kansainvälisessä väittelykilpailussa.

Nykyään opiskelen yhteiskuntatieteitä Jyväskylän yliopistossa. Koen, että lukiolla oli isokin merkitys siinä, että orientoiduin ajattelemaan yhteiskunnallisia kysymyksiä.

Olen helsinkiläinen ex-melulainen. Suoritin vapaaehtoistoiminnan kurssin heti ykkösvuoden keväänä. Tutustuimme kurssilla moniin mahdollisuuksiin, joita vapaaehtoistyö tarjoaa. Kurssin loppupuolella tuli työstää valitsemastaan kohteesta esitelmä ja päädyin tutustumaan Santahaminan sotilaskotiin. Valinta taisi osua nappiin, sillä lähdin toimintaan mukaan ja olen jäsenenä tänäkin päivänä.



Viihdyin Melussa kovasti. Osallistuin innolla monipuolisiin, käytännönläheisiin kursseihin ja toimin tutorina. Nämä valinnat ovat varmasti ohjanneet minua hakeutumaan toiminnallisten ja ihmisläheisten töiden pariin.



Äitini puhuu aina kutsumuksesta ja tunnistan sanan merkityksen itsellenikin tärkeäksi. Kannustan lämpimästi nuoria ottamaan rohkeasti selvää, millaiset asiat itseä kiinnostavat. Vapaaehtoistyöhön tutustuminen voi auttaa sinua ohjautumaan kohti unelma-alaasi, jota et ikinä olisi osannut muuten edes ajatella. Ei ole silti väärin tajuta, etteivät kokeilemasi hommat sovi sinulle alkuunkaan. Joka tapauksessa mahdollisuus verkostoitumiseen, työkokemukseen ja uusiin ystäviin ovat mielestäni tarpeeksi hyviä syitä tutustua vapaaehtoistoiminnan tarjoamiin mahdollisuuksiin!

Helsingin medialukio on tarjonnut lukuisia ja erilaisia elämän eväitä. Melussa oppi eniten sosiaalisia taitoja, joista on erittäin paljon hyötyä pitkällekin elämässä. Itse pidin Melun monipuolisesta tarjonnasta ja suosittelen Melua valehtelematta kaikille.

Tärkein asia, mitä opin vapaaehtoistoiminnan kurssilta, on varmasti erilaisten ihmisten kanssakäyminen, yhteistyö ja erilaisten suhteiden luominen. Vapaaehtoistoiminnan kurssilta sai monenlaisia kokemuksia, joista jokainen oli uniikki ja korvaamaton, niin kissojen silittelystä vaatteiden ja tuotteiden lokeroimiseen tai sitten lapsiystävällisten tilaisuuksien duunarina.



Nykyään opiskelen tulenkestävät vaatteet päällä Ikaalisten käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksessa metalliartesaaniksi, eli toisin sanoen koti on siellä, missä metalli hehkuu, hitsaus rätisee ja rauta valuu.

Olen nykyinen valtiotieteiden ylioppilas Turun yliopistosta ja entinen melulainen. Tulin Helsingin medialukioon Vantaalta, jossa olin käynyt peruskoulun. Minua kiinnosti medialukiossa erityisesti painotus mediaan, ja olinkin melussa mediaryhmässä. Nopeasti kuitenkin huomasin etenevän kiinnostukseni yhteiskunnalliseen päätöksentekoon. Kiinnostustani edesauttoivat medialukion asiantuntevat ja innostuneet opettajat, jotka haastoivat ja tukivat opiskelijoiden yhteiskunnallisesti aktiivista ajatusmaailmaa. Parhaiten minulle jäivät mieleen kurssit, joissa käsiteltiin ajankohtaisia aiheita, kuten vaaleja tai eduskunnan päätöksentekoa.

Melussa opin mediakriittisyyttä, ja kaipasin puolueetonta ja tutkimukseen perustuvaa näkökulmaa ajankohtaisiin asioihin ja uutisiin. Opettajat tarjosivat akateemista näkökulmaa uutislähteiden rinnalle, mikä opetti haastamaan ja laajentamaan omaa ajatusmaailmaa. Tämän lisäksi opetusmetodit olivat kattavia, kävimme esimerkiksi kuuntelemassa paneelikeskusteluja Helsingin kaupungintalolla.

Parhaillaan opiskelen sosiaalitieteitä Turun yliopistossa, kirjoitan kandidaatintutkielmaa nuorten naisten väkivaltarikoksista ja minusta on tulossa kovaa vauhtia valtiotieteiden maisteri.