Melun käytävillä on tammikuusta alkaen pyörinyt aina iloinen ja hymyilevä kanadalaisnuori, Avery Warriner, 16, joka aamupuurolla kuitenkin ilmoittaa aina vakavan kohteliaasti jo syöneensä aamupalan ja istuutuukin pöytään vain keskusteluseuraksi. Talven edetessä pöytäseurue on kasvanut, ja Avery tuntuu keränneen laajan ystäväpiirin. Hämmästyttävää on se, että jo talvella keskustelut käytiin suomeksi, ellei sitten halunnut puhua hänen kanssaan englantia tai ranskaa. Averya kuunnellessa voisi luulla, että hän on asunut maassa pitkään tai vähintäänkin opiskellut kieltä vuosia kotimaassaan.
”Mä oon opiskellut vähän suomea ennen kuin tulin”, Avery sanoo ja antaa haastattelun sujuvalla suomen kielellä. Suomea hän on opiskellut muun muassa Duolingossa. Suomen kielen purnattu vaikeus ei ole hetkauttanut Averya lainkaan.
”En ymmärtänyt paljoa. Nyt kun mä oon täällä, ymmärrän tosi, tosi paljon enemmän”, Avery hehkuttaa tyytyväisenä.
Avery käy kotimaassaan high schoolin kolmatta luokkaa. Puolentoista vuoden päästä edessä on college. Suomeen hän tuli alkuvuodesta 2026, ja Medialukio osoittautui isäntäperheen lähilukioksi.
Monikulttuurišokki
Pentictonin noin 40 000 asukkaan pikkukaupungin kasvattia Helsingin medialukion monikulttuurinen anti osasi yllättää.
”Voi olla koulussa ja kuulla suomea, englantia, ruotsia, venäjää, arabiaa, somaliaa, tosi paljon kieliä.”
Kanadassa kuulee vain englantia, vaikka myös ranskaa osataan, hän sanoo.
”Tuntuu siltä, että näen uusia ihmisiä koko ajan!”
Avery kertoo nauttivansa ajastaan Medialukiossa ja hehkuttaa koulun yhteisöllisyyttä: ”Kaikki ovat tosi kivoja ja avuliaita. Mahtavia tyyppejä!”
Toisin tänne fyysiset oppimateriaalit
Kanadassa kaikilla on paperikirjat ja vihot, eikä tietokoneita käytetä kuin tietokoneluokassa. Averyn mukaan Kanadan malli on tasapainoisempi, sillä tietokoneet herpaannuttavat opiskelusta herkästi.
”Se on hauskaa, jos sä et halua tehdä mitään. Se ei oo hyvä, jos sä haluat opiskella.”
Siinä missä Helsingin medialukiossa opinnot jakautuvat viiteen periodiin, Kanadassa on vain syys- ja kevätlukukausi. Avery kertoo oppivansa Kanadassa enemmän, koska opiskelulle on enemmän aikaa. Suomessa on koko ajan kiire. Periodit ovat lyhyitä eikä kotitehtäviltä jää aikaa rentoutumiseen. Kanadassa kotitehtävät vievät vähemmän aikaa.
”Voisinpa olla Suomessa mutta käydä kanadalaista koulua”, Avery haikailee.
Lounastauko on Kanadassa kaikilla samanaikaisesti, mutta koska maksutonta lounasta ei ole tarjolla, monet täyttävät vatsansa muun muassa sushilla, kebabilla tai pitsalla.
Tyypillinen tunti
”Opettaja luennoi ensimmäiset 20, 30 minuuttia, ja loput 50 minuuttia tehdään tehtäviä.”
Toisinaan voi päästä oppimaan tekemisen kautta.
”Fysiikassa olen tehnyt rakennelmia, joissa on osattava fysiikkaa, jotta kaikki toimisi”, Warriner kertoo ja mainitsee esimerkin vierivästä marmorikuulasta.
Monissa oppiaineissa pääsee myös tekemään julisteita ja taideprojekteja.
Historiassa ja yhteiskuntaopissa yleinen aihe on Kanadan alkuperäiskansojen, ns. ensimmäisten kansakuntien, surullinen historia. Kanadassa kolonialismi aiheuttaa kansallista häpeää, ja sen käsittely on osa kansallista pyrkimystä hyvittää vääryydet.
”Jos luet tätä ja käyt tätä koulua, sinun pitäisi arvostaa sitä enemmän”
“Monille tämä koulu on ollut ainoa vaihtoehto, ja sen takia siitä ei olla ylpeitä, mutta siitä huolimatta tämä on loistava koulu; on loistavia opettajia, loistavia ihmisiä, eikä siinä, että opiskelee täällä, ole mitään hävettävää”, Avery kannustaa.
Salla Raunio
