Hyppää pääsisältöön

Sairaanhoitaja Emilia Mäntylä työskentelee kotihoidossa pienryhmässä

Emilia Mäntylän, 28, arkea helpottaa mahdollisuus vaikuttaa työvuoroihin.
Emilia Mäntylä
Kuva: Jaana Ahlblad

Kotihoitoa kivassa joukossa 

”Pidempi työmatka ei haittaa lainkaan, kun saan tehdä mielekästä työtä tosi kivassa porukassa. Meillä kaikilla hoitajilla synkkaa hyvin yhteen, nauramme usein ihan kippurassa. Työilmapiiri on avoin ja avulias, voin aina kysyä, jos en tiedä tai osaa jotain. Työkaveri voi tulla vaikka asiakkaan luokse auttamaan. 

Valmistuin juuri sairaanhoitajaksi, olen työskennellyt aiemmin useita vuosia lähihoitajana. Olen käytännössä aina tehnyt töitä kotihoidossa. Ensimmäinen lähihoitajaopintojen harjoittelujakso kymmenen vuotta sitten liittyi kotihoitoon, ja siitä se innostus syttyi. Kotihoito on minusta erittäin monipuolista ja vaihtelevaa työtä, ja mikä parasta, siinä saa liikkua ulkona.  

Työskentelen sairaanhoitajana pienryhmässä, jossa on lisäkseni toinen sairaanhoitaja ja kahdeksan lähihoitajaa. Jokaisella asiakkaalla on oma vastuuhoitaja. Käyn asiakkaan kotona pääsääntöisesti yksin, teen päivittäistä perushoitoa, annan esimerkiksi lääkeinjektioita ja vaihdan kestokatetrin. Arvioin asiakkaan tilanteen aina tavatessani hänet. Menen lääkärin mukana arviointi- ja vuosikontrollikäynneille ja tarvittaessa muulloinkin. 

Käyn asiakkaan kotona pääsääntöisesti yksin.

Tehtäviini kuuluu myös niin sanottu puhelinpäivä, jolloin vastaan toimistolla sairaanhoitajien ja tiimin puhelimeen ja hoidan sitä kautta tulevia asioita.

Asiakas voi esimerkiksi kotiutua sairaalasta tai mennä toimenpiteeseen, jolloin pitää huomioida tietyt jutut. Myös asiakkaat ja heidän omaisensa soittavat meille, asioita on laidasta laitaan. Työpäivät menevät nopeasti, omaa puhelinta ei ehdi juuri vilkaista. 

Mielestäni meillä on aika hyvä tilanne henkilökunnan suhteen, käsipareja tuntuu olevan riittävästi ja pystyn tekemään työni hyvin. Tiedän, miten kuormittavaa on, kun joutuu jatkuvasti korvaamaan muita. Olen työskennellyt tässä yksikössä nyt yhdeksän kuukautta ja tehnyt kaksi tuplavuoroa äkillisen sairastapauksen vuoksi. Se on minusta vähän.  

Olen iloinen, että minua kohdeltiin opiskelijana tasavertaisesti ja toisaalta huomioitiin, jos minun piti olla poissa opiskelun takia. Tämä asenne tuki minua paljon opinnoissani. Joissain paikoissahan opiskelijat esimerkiksi syövät erillään muusta henkilökunnasta. Ne ovat vanhanaikaisen hierarkian viimeisiä ja toivottavasti pian murenevia linnakkeita.

Täällä on todella hyvä johtamiskulttuuri. Uskon, että sillä on iso vaikutus yhteishenkeen.

Jos jotain voisin kehittää, palauttaisin tiiviimmän yhteistyön muiden asiakasta hoitavien yksiköiden välille, se on jäänyt korona-ajan takia vähemmälle. Jokaisen työtä varmasti helpottaisi, kun tietäisimme, mitä kukakin parhaillaan tekee. 

Arvostan valtavasti sitä, että olen voinut vaikuttaa työvuoroihini jonkin verran. Olen mukana yhdistystoiminnassa, ja lisäksi lapseni tarvitsee erityisyytensä vuoksi tavallista enemmän tukea. Töissä ymmärretään kotitilanteeni, voin tarvittaessa tehdä lyhyempää työviikkoa.  

Täällä on todella hyvä johtamiskulttuuri. Uskon, että sillä on iso vaikutus yhteishenkeen ja töissä viihtymiseen. Jäisin Kontulan kotihoitoon mielelläni vakituisesti – ja ilokseni sitä tässä juuri suunnitellaan. Porvoostahan ajaa Helsinkiin hetkessä.”