Ylioppilas Hertta Puhakka puhuu ylioppilasjuhlassa. Kuva: Olli Laitinen

Ylioppilas Hertta Puhakan puhe

Arvoisat vastavalmistuneet ylioppilaat, rehtori, opettajat ja muu juhlaväki!

Onnea meille! Juhlitaan tätä suurenmoista onnistumista! Siitä meillä on nyt todisteet: mustaa valkoisella, lakit ja ruusut. Tuskin on edes muuten tarpeen muistuttaa työstä, mikä näiden saavutusten eteen on tehty. Kiitos kuuluu kaikille Torkkelin opettajille ja henkilökunnalle, jotka auttoivat meidät ensin tänne ja nyt lopultakin ulos. Teette erittäin tärkeää työtä.

Nyt joulukuussa tuntuu, että lukion alusta on kulunut pieni ikuisuus ja moni meistä on ehtinyt ehkä siirtää ajatuksensa tulevaan. Syksynkin kirjoituksista on jo muutama kuukausi. Samalla lukion loppuminen on voinut tehdä tilaa tulevaisuuden ja maailman murehtimiselle. Mitä meidän seuraavaksi kuuluu saavuttaa?

Mietin torkkeleita: herkkiä, tarkkoja havainnoissa, eteviä ajattelussa ja kuvittelussa. Siis osuvinta porukkaa luomaan uutta, kuvaamaan maailmaa – ja ehdottomasti taitavinta murehtimaan. Ehkä nyt, kun ylioppilaskirjoitukset on murehdittu läpi, voin siirtyä stressaamaan koronaa, ilmastonmuutosta ja sitä, mitä kaikki muut kaikkialla ajattelee musta ihmisenä ja mun kyvyistä noin ylipäätään. Ne, jotka näkee tarkasti ja osaa kuvitella, osaa myös huolia parhaiten.

Joku voi ajatella, että murehtiminen on tarpeellista ja huolettomuus vastuutonta, etenkin isojen ongelmien edessä. Huoli ei kuitenkaan yleensä ole hyvä lähtökohta toiminnalle ja muutokselle. Se on päinvastoin lamaannuttavaa. Huolella on kurja taipumus tappaa luovuus ja saada unohtamaan itselle oikeasti tärkeät asiat.

Rooman keisari ja filosofi Marcus Aurelius sanoi näin:
”Onko kurkkusi kitkerä? Heitä pois.
Onko polullasi orjantappuroita? Kierrä ne.”

Valitsemalla tarkkaan ne asiat, joita pidämme arvokkaana maailmassa, voimme säästää itseämme turhalta huolelta. Suorituskeskeisessä maailmassa on loputtomasti murehdittavaa, jos ei osaa valita taistelujaan. Siis kohtaa huolet kuten roomalaiset viisaat: heitä pois, kierrä ne.

Torkkelissa on tehty paljon asioita yksin, valittu kurssit, osallistuttu sängynpohjalta etätunnille, syksyllä kirjoitettu viimeiset aineet, välitunti piirretty vessan seinään.

Samalla on aina voinut turvautua siihen, että ympärillä on ihmisiä, jotka jakavat samankaltaiset arvot ja kunnioittavat kaikenlaisia tyyppejä. Muistetaan se täältä lähtiessämmekin ja tukeudutaan ajatukseen, että maailmasta löytyy just sitä omaa porukkaa, vaikka ne joskus ympäriltä hukkaisikin. Toivon myös, että uskalletaan hyödyntää Torkkelissa luotuja yhteyksiä ja arvostetaan kaikkea täältä saatua kannustusta.

Itse ja yksin tekeminen on tärkeää ja esimerkiksi taiteen tekemisessä välttämätöntä. Se vaatii kuitenkin aina uskallusta ja rohkeutta, jota voi olla vaikea kerätä itse itsestään. Siksi haluan erityisesti kannustaa kaikkia meitä niihin asioihin ja suuntiin maailmassa, jotka itse näemme tärkeimpinä, huolimatta siitä, mitä muu maailma pitää sillä hetkellä arvossa. Välillä on hyvä muistuttaa, että maailmassa on vielä yliopistojen todistusvalintoja, urapolkuja ja omaisuuden haalimista merkittävämpiä asioita. On selvää, että historiaan ihmisen suurimpina saavutuksina jäävät aivan muut asiat.

Taiteen tekemisestä, luovuudesta tai mietiskelystä emme saa todistusta. Joudumme muilla tavoin itse vakuuttamaan itsemme sen työn arvokkuudesta. Saamme varautua siihen, että joskus ulkopuoliset kannustukset ja arvostus voivat olla niukassa. Jos on kyky nähdä ja halu tehdä, muuta ei tarvita, käyttäkää niitä. Ja jos ette aina uskalla, älkää murehtiko sitäkään, meillä on aikaa ja kaikilla oma polkunsa.

Tosiasiassa meillä on nyt paljon muutakin käsissämme kuin lakit ja todistukset: muistot Torkkelista, jokin hatara käsitys omasta itsestä, oppia, tietoa ja taitoa. Sen kaiken lisäksi tarvitsemme uskallusta ja pokkaa tehdä omia juttuja omalla tyylillä.

Ollaan siis rohkeita ja pidetään kiinni niistä arvoista myös maailmassa, joissa on helppo hukkua suorituksiin, kiireeseen ja huoleen. Ja tiedän, että tämä porukka osaa löytää tästäkin maailmasta jotain kaunista. Arvostakaa havaintojanne maailmasta ja elämästä, koska ne ovat ainutlaatuisia. Hienompaa on kulkea matkaa omalla tyylillään kuin määräajassa ja kaavan mukaan.

Ollaan siis huoletta nyt tässä juhlimassa, ja huomenna jo ehkä jossain muualla!

Hertta Puhakka