Alun perin lastensuojelun työntekijälähettiläsohjelman ideana oli toimia linkkinä Helsingin kaupungin ja Helsingin yliopiston välillä, mutta toiminta laajeni nopeasti kattamaan myös muita yliopistoja ja ammattikorkeakouluja. Nykyisin lähettiläsverkostoon kuuluu jo yli 30 vapaaehtoista.
Yksi toimintaa vuosina 2017–2018 perustamassa ollut työntekijälähettiläs on sijoituksen sosiaalityön sosiaalityöntekijä Olli Kankkunen.
”Idea lähettilästoiminnan laajentamiseen Helsingin ulkopuolelle lähti oikeastaan siitä, että halusin päästä kertomaan Helsingin kaupungin lastensuojelun työmahdollisuuksista omille kotikulmilleni Itä-Suomeen. Ja samoille suunnille reissaan lähettiläsreissuillani mieluiten edelleen, mikäs sen hienompaa.”
Myös lastensuojelussa Maunulan avohuollossa työskentelevä sosiaalityöntekijä Eveliina Kojo on ollut toiminnassa mukana sen alkuvuosista lähtien.
”Itselleni lastensuojelu on ehdottomasti sydämenasia ja haluan välittää kokemuksiani siitä muille. Mediassa lastensuojelusta on ollut pelottavaa puhetta, joka on saattanut saada työn kuulostamaan vaikealta ja rankalta. Haluan muuttaa tätä puhetta ja välittää aitoa, monipuolista kuvaa lastensuojelussa työskentelystä.”
Lähettiläsmatkojen alkuperäisenä ajatuksena oli houkutella Helsinkiin sosiaalityöntekijöitä. Melko pian lähettilästoimintaa oli tarpeen laajentaa muidenkin lastensuojelussa toimivien kohtaamiseksi ja houkuttelemiseksi.
”Lastenkoteihin on ollut vaikea saada ohjaajia, joten aloimme käydä tapaamassa myös ohjaajaopiskelijoita ammattikorkeakouluissa. Nyt työntekijälähettilästoiminnassamme on jo toistakymmentä lähettilästä ammattikorkeakoulun puolelta”, kertoo Outamon lastenkodissa työskentelevä ohjaaja Mikko Åman.
Lähettilästyötä omaan tyyliin, mutta yhteisin pelisäännöin
Lähettiläiden ja oppilaitosten yhteistyö toteutuu erilaisin tavoin niiden käytännöistä ja toiveista riippuen. Joissain yliopistoissa tai ammattikorkeakouluissa lähettiläiden vierailu on nivottu osaksi opintojaksoa, kun taas toisissa vierailu toteutuu opiskelijatoritapahtumissa tai erikseen järjestettävissä infotilaisuuksissa. Toiminta vaatii lähettiläiden aktiivisuutta vierailumahdollisuuksien selvittämisessä, mutta vakiintuneiden yhteyshenkilöiden ansiosta oppilaitoksista osataan toisinaan jo kysellä vierailijoiden perään.
Innostava työ synnyttää halun kertoa siitä muille, ja oppilaitosvierailut tuovat myös vaihtelua ja perspektiiviä normiarkeen. Jokainen mukaan lähtenyt lähettiläs saa tehdä sitä omalla tavallaan eikä toimintaan osallistuminen velvoita tietynlaiseen malliin. Toiminnan koordinaattorit Eveliina, Mikko ja Olli kertovat yhdessä sovituista pelisäännöistä:
”Onnistuneen toiminnan edellytyksenä on, että toiminnan tavoitteet määritellään yhdessä johdon kanssa, mutta lähettiläät saavat suunnitella toimintansa muutoin ilman tarkkoja raameja. Lähettiläslistalta ei tarvitse poistua, vaikka jonain vuonna olisi itsellä niin hektistä, ettei yhtäkään oppilaitosvierailua ehdi tehdä. Pienenä porkkanana on kuitenkin se, että aktiivisesti mukana olleet saavat vuosittaisen kertapalkkion.”
”Kokoonnumme muutaman kerran vuodessa katsomaan, ketkä kaikki haluavat olla vielä mukana ja sovimme samalla tulevista käynneistä. Yhteistapaamiset ovat myös hyvä tilaisuus vaihtaa kokemuksia ja oppia toisilta hyviä käytäntöjä.”
Arjen kokemuksia ja ison organisaation etuja
Eveliina, Mikko ja Olli kertovat, että opiskelijoita kiinnostavat erityisesti työssä jaksamiseen sekä palkkaukseen liittyvät aiheet. Olennaista kohtaamisissa on välittää viestiä, että työnkuvat lastensuojelussa voivat vaihdella hyvin paljon, lastensuojelu ei ole vain yhdennäköistä työtä.
”Median huomio kiinnittyy helposti ikäviin ja raflaaviin asioihin, ja välittää sellaista kuvaa, että työ on todella rankkaa ja kuormittavaa. Jos jotain hyvin kurjaa tapahtuu ja se ylittää mediakynnyksen, koko lastensuojelu päätyy tarkkaan syyniin. Ikävimmät jutut jäävät tietenkin ihmisten mieliin. Oikeasti työ on suurelta osin hyvin palkitsevaa", Eveliina toteaa.
Samalla kun lähettiläät pääsevät jakamaan kokemuksia arjen työstään, he haluavat houkutella opiskelijoita nimenomaan Helsingin kaupungin palvelukseen. Kaupunki tarjoaa ison organisaation etuja, jollaisia ovat esimerkiksi lukuisat kollegat, monipuoliset henkilöstöedut, monenlaiset koulutusmahdollisuudet ja tarvittaessa muun muassa juridinen tuki.
”Koulun penkiltä lähtiessä ei ole eikä tarvitsekaan olla valmis. Työ opettaa, mutta myös Helsingin kaupunki kannustaa opiskelemaan”, Olli muistuttaa.
Miten Eveliina, Mikko ja Olli ovat itse päätyneet töihin lastensuojeluun ja nykyisiin tehtäviinsä?
”Opiskellessani sosiaalityötä tähtäsin nimenomaan asiakastyöhön. Ajan myötä itselleni on kasvanut vahva lastensuojeluidentiteetti ja nyt on jo vaikea nähdä itseään työssä missään muualla. Tässä työssä voi kulkea ihmisten rinnalla hyvin monessa eri tilanteessa ja oikeasti auttaa heitä eteenpäin. Työ on imaissut mukaansa”, Eveliina sanoo.
”Tässä työssä jokainen päivä on erilainen. Päädyin lastensuojelun tehtäviin kokeiluluonteisesti. Olin opiskeluaikana kuullut kavereilta juttuja alalta, joten olihan se koettava itsekin – ja tälle tielle sitten jäin”, Mikko toteaa.
Olli komppaa kollegoitaan: ”Työ lastensuojelussa on todella mielenkiintoista, vastuullista ja monipuolista, ja siinä pääsee oikeasti vaikuttamaan. Välillä olen miettinyt, voisinko ansaita leipäni tekemällä jotain muuta, mutta jo ajatuksestakin tulee valju olo, jotain jäisi muunlaisessa työssä varmasti puuttumaan”.