Tällä sivulla
Tekstiilituholaiset kuvina
Mitä tekstiilituholaiset ovat?
Tekstiilituholaisiksi kutsutaan hyönteisiä, joiden toukat käyttävät ravinnokseen erilaisia tekstiilikuituja ja jotka siten saattavat vahingoittaa tekstiilejä. Osa näistä tuholaisista elää myös luonnonvaraisena ja siten niitä voi kulkeutua asuntoihin ulkoa.
Tuhohyönteisiä kulkeutuu asuntoihin myös tekstiilien ja kalusteiden mukana. Erityisesti käytettyinä hankitut vaatteet ja kalusteet on suotavaa pestä tai käsitellä torjunta-aineella, mikäli niissä voi epäillä olevan tuholaisia.
Tuhohyönteisiä saattaa myös elää rakennusten rakenteissa, mikäli siellä on niiden ravinnoksi sopivia materiaaleja (esimerkiksi vanhojen rakennusten orgaaniset eristemateriaalit).
Tuholaiset ovat aika yleisiä eikä niitä kannata pelästyä. Mitään varsinaisia tauteja tuholaiset eivät yleensä levitä.
Tekstiilituholaisten esiintyminen ei ole riippuvainen asunnon siisteydestä, mutta helpommin ne elävät ja lisääntyvät epäsiistissä asunnossa. Erityisesti pitkään käyttämättä olevat vaatevarastot tarjoavat niille rauhallisen elinympäristön.
Tekstiilituholaisten torjunta
Mikäli tuholaisia alkaa esiintyä on syytä tarkistaa kaikki tekstiilien säilytystilat. Jos tekstiileistä löytyy merkkejä tuholaisista (reikiä, toukkien koteloiden kuoria tms.) on syytä käyttää torjunta-aineita.
Tekstiilien säilytystilat tyhjennetään, siivotaan ja käsitellään torjunta-aineella. Torjunta-ainetta tulee sumuttaa myös lattialistoihin, patteriläpivienteihin, ilmanvaihtoventtiileihin tms. paikkoihin, joiden takana hyönteisiä saattaa lymyillä tai joiden kautta rakenteissa elävät hyönteiset saattavat tulla asuntoon. Imuroinnin jälkeen tulee vaihtaa pölynimurin pölypussi.
Tekstiileistä hyönteiset, niiden toukat ja munat voi hävittää pesemällä vaatteet + 60 °C:ssa, pakastamalla (vähintään – 20 °C viikon ajan) tai ko. tekstiilille soveltuvalla torjunta-aineella. Torjunta-aineiden käytössä tulee noudattaa valmistajan/maahantuojan ohjeita.
Torjunnan voi suorittaa itse. On muistettava, ettei laita liikaa torjunta-ainetta, koska teho ei siitä parane ja jotkut aineet saattavat jättää kellertäviä jälkiä. Osa torjunta-aineista on pitkävaikutteisia, joten niiden kannattaa antaa olla pinnoilla niin kauan kuin teho kestää. Ammattiliikkeitä käytettäessä on noudatettava liikkeen antamia ohjeita.
Tuntomerkit
Aikuinen: 4–6 mm
Toukka: 10–11 mm
Aikuinen turkiskuoriainen on tummanruskea, pyöreähkö, noin puolen sentin kokoinen kovakuoriainen, jonka selässä sahanterää muistuttava kellertävä juova. Sen pinta on hienon ja tiheän karvan peitossa. Tuntosarvet ovat lyhyet, rihmamaiset ja paksuuntuneet kärjestä.
Toukka kasvaa noin sentin kokoiseksi, on väriltään tummanruskea ja taaksepäin suippeneva. Takapäässä on sukastupsu ja se on selvästi jaokkeellinen eli raidallisen näköinen. Häirittäessä toukka menee kerälle.
Esiintyminen
Vyöturkiskuoriainen ei kuulu Suomen luontoon ja se esiintyykin vain lämmitetyssä tiloissa kuten asunnoissa ja varastoissa. Se piileskelee lattialistoissa, komeroissa ym. pimeissä paikoissa.
Haitat
Toukka syö turkiksia ja villa-, puuvilla ja pellavavaatteita, joihin se tekee pieniä teräväreunaisia reikiä. Aikuinen kuoriainen ei tarvitse mitään ravintoa.
Ennaltaehkäisy ja torjunta
Turkiskuoriainen torjutaan kuten muutkin tekstiilituholaiset.
Tuntomerkit
Aikuinen: 5 mm
Toukka: 10 mm
Saman kokoinen kuin vyöturkiskuoriainen, mutta siivissä kaksi ja niskassa yksi vaalea pilkku (siis yhteensä kolme pilkkua). Toukka on tuuheakarvainen, taaksepäin suippeneva ja kellertävä. Takapäässä on pitkä sukastupsu. Koskettaessa toukka käpertyy kokoon.
Esiintyminen
Tällä lajilla on yksi sukupolvi vuodessa. Pilkkuturkiskuoriainen on Suomessa luonnonvarainen. Naaras munii lintujen pesiin, ja toukat voivat siirtyä sisätiloihin talvehtimaan.
Haitat
Toukka syö sileäreunaisia reikiä tekstiileihin. Pilkkuturkiskuoriainen on allergisoiva.
Ennaltaehkäisy ja torjunta
Turkiskuoriainen torjutaan kuten muutkin tekstiilituholaiset.
Tuntomerkit
Aikuinen: 2–3 mm
Toukka: 4–5 mm
Aikuisen kuoriaisen pituus noin 3 mm. Museokuoriainen on miltei pyöreä, tummahko, ja sen peitinsiivissä on vaaleita karvojen muodostamia kuvioita.
Toukka on noin 4 mm pitkä, ruskea, tiheäkarvainen, takapäässä v:n muotoinen karvatupsu. Se tekeytyy aikuisen tavoin kuolleeksi sitä kosketellessa. Sisätiloissa saattaa esiintyä myös muita museokuoriaisen lähisukulaisia, esim. laji, jolla on keltaiset kuviot peitinsiivissä.
Esiintyminen
Naaras munii lintujen pesiin ja kuiviin raatoihin. Toukat syövät höyheniä ja karvoja sekä kuivia hyönteisiä. Kuoriainen syö siitepölyä. Jos talon räystäillä on lintujen pesiä, saattavat toukat syksyllä vaeltaa huoneisiin, missä ne talvehtivat. Keväällä ne kerääntyvät ikkunoille ja yrittävät palata luontoon.
Haitat
Toukat vahingoittavat tekstiilejä ja turkiksia syömällä niihin pieniä reikiä tai katkaisemalla karvoja. Ne hakeutuvat myös hyönteis- ja eläinkokoelmiin. Vahingonteko on asunnoissa yleensä vähäistä.
Ennaltaehkäisy ja torjunta
Lintujen pesät, hiirien raadot on hävitettävä ullakoilta, räystäiden alta, kellareista ja hormeista. Tarvittaessa torjutaan kuten muut tekstiilituholaiset.
Tuntomerkit
Aikuinen: 6–9 mm
Toukka: 12–16 mm
Vyöihrakuoriainen on mustahko, turkiskuoriaisia kapeampi noin sentin mittainen kovakuoriainen, jonka selässä on vaalea raita, jossa on kuusi mustaa täplää. Tuntosarvet ovat lyhyet ja nuijamaiset.
Toukka on ruskea, noin sentin pituinen, harvakarvainen ja sen peräpäässä on kaksi ylöspäin suuntautuvaa kynttä. Vuodessa kehittyy yksi sukupolvi.
Esiintyminen
Vyöihrakuoriainen elää Suomessa luonnonvaraisena kuivissa raadoissa, lintujen pesissä jne. Sen ravinto muodostuu ensisijaisesti kuolleista eläimistä. Kuoriaiset voivat hyödyntää myös ruoantähteitä. Syksyllä niitä saattaa olla ullakolla syömässä kuolleita kärpäsiä.
Haitat
Vyöihrakuoriainen saattaa joskus vioittaa tekstiilejä, turkiksia ja vuotia.
Ennaltaehkäisy ja torjunta
Jos kuoriaisia esiintyy runsaasti, hävitetään ne samoin kuin muut tekstiilituholaiset.
Tuntomerkit
Aikuinen: 9–16 mm
Toukka: 10–12 mm
Etusiivet oljenkeltaiset, takasiivet kellanharmaat, harmaiden ripsien reunustamat. Pää on ruosteenruskea. Koko vaihtelee huomattavasti eri perhoskannoissa.
Toukan pituus on noin 10 mm, vaalea, väri vaihtelee ravinnon mukaan. Se elää nukasta kutomassaan alustaan kiinnitetyssä putkessa, joten sen vahingoittaman tekstiilin tuntee nukasta, kun taas turkiskuoriainen tekee selvästi terävän puhtaan reiän.
Esiintyminen
Vaatekoi ei elä Suomessa luonnonvaraisena. Aikuisia saattaa lennellä kaikkina vuodenaikoina. Se on yleensä asuntokohtainen ja nykyään harvinainen. Vaatekoita on esiintynyt rakenteissa olevissa eristeissä, jotka on tehty eläinkarvoista. Tästä johtuu nimitys rakennekoi, vaikka se on sama laji.
Nykyään asunnossa esiintyvät koit ovat yleensä vanhaa perua. Saastuneet tuotteet on tuotu jostain vanhasta varastosta.
Haitat
Toukka syö villakuituja ja puree reikiä kankaisiin. Erityisesti raakavillasta huovutetut tuotteet ja karstatut langat ovat alttiita koiperhosen tuhoille.
Ennaltaehkäisy ja torjunta
Tuhot estetään pakkaamalla käyttämättömät villavaatteet ja turkikset muovipussiin. Toukat kuolevat pakastuksessa tai pesussa. Torjutaan kuten muut tekstiilituholaiset.