Syöpäläiset

Tuntomerkit

Aikuinen: 5–8 mm

Aikuinen lutikka on leveä, litteä ja ruskeahko hyönteinen. Kauan ilman ravintoa olleet yksilöt ovat vaaleita.

Lutikan toukka-asteet muistuttavat aikuista, mutta ne ovat pienempiä ja vaaleampia.

Esiintyminen

Lutikka eli seinälude on tunnetuimpia asuntojen syöpäläisiä.

Lutikat tarvitsevat jokaiseen viiteen nahanluontiin yhden veriaterian. Lutikat imevät verta nukkuvasta ihmisestä, aktiivisimmin noin tuntia ennen aamunkoittoa.

Lutikat liikkuvat öisin. Päivisin ne ovat piilossa esimerkiksi huonekalujen raoissa, taulujen takana, patjan saumoissa tai runkopatjan rakenteissa. Ne jättävät tummia ulostepilkkuja sänkyjen ja sängynjalkojen alapinnoille ja veripilkkuja lakanoihin.

Haitat

Lutikoiden terävässä imukärsässä on erikseen ruisku- ja imuputki, joten ne eivät levitä taudinaiheuttajia yhtä helposti kuin esimerkiksi puutiainen. Lutikka ruiskuttaa sylkeä, jolla on aluksi lievä puuduttava vaikutus ja joka jälkikäteen aiheuttaa useimmilla ihmisillä kutinaa ja paukaman.

Ennaltaehkäisy ja torjunta

Jos asunnossasi on lutikoita, ota välittömästi yhteys isännöitsijään, joka tilaa paikalle tuholaistorjunnan
ammattilaisen. 

Älä yritä torjua lutikoita itse, koska niihin eivät tehoa kuluttajien käyttöön tarkoitetut torjunta-aineet. Ne vain karkottavat lutikat kauemmaksi piiloon. Lisäksi lutikat tottuvat myrkkyihin, jolloin ammattilaistenkin myrkyt tehoavat niihin huonommin. 

Lutikat voivat siirtyä viereisiin asuntoihin seinien ja lattioiden epätiiviiden liitoskohtien ja läpivientien kautta. Siksi isännöitsijälle on ilmoitettava lutikkaepäilystä välittömästi.

Tuntomerkit

Aikuinen: 2,5–3 mm

Aikuinen täi on siivetön ja litteähkö loinen, joka on väriltään valkea tai harmaa.

Esiintyminen

Päätäi (Pediculus humanus capitis) elää ainoastaan hiuksissa. Se kiinnittää niiden tyveen alle millimetrin mittaiset munansa eli saivareet.

Päätäi leviää helposti päähineiden, kaulaliinojen, harjojen ja kampojen välityksellä. Ne saattavat tarttua myös päästä toiseen esimerkiksi ryhmäselfie-kuvia otettaessa. Täit voivat tarttua myös kangasverhoiltujen istuinten kautta esimerkiksi julkisissa liikennevälineissä tai teattereissa. Ilman ihmisen lämpöä aikuiset täit kuolevat yleensä muutamassa päivässä ja täin munat noin kymmenessä päivässä.

Vaatetäi (Pediculus humanus corporis) elää vaatteissa. Vaatetäit munivat munansa vaatteiden saumoihin.

Satiainen (Phthirus pubis) on ihmisten karvoissa, etenkin häpykarvoissa, tavattava täi. Se leviää muun muassa sukupuoliyhteydessä, mutta se saattaa levitä myös vuodevaatteiden, pyyheliinojen tai saunaharjojen kautta.

Haitat

Päätäin ei tiedetä levittävän tauteja, mutta vaatetäi voi levittää pilkkukuumetta ja toisintokuumetta. Satiaistartunta aiheuttaa kovaa kutinaa, ihottumaa ja karvojen irtoamista. Täit voivat aiheuttaa ihotulehduksia.

Ennaltaehkäisy ja torjunta

Hoitona päätäihin käytetään apteekista saatavia shampoita tai liuoksia. Käsittele kaikki samassa taloudessa asuvat. Tarvittaessa käänny terveyskeskuksesi puoleen.

Siivoa tilat huolellisesti. Imuroi myös patja ja sänky ja pese vuodevaatteet vähintään 60 °C:ssa. Hävitä pölypussi imuroinnin jälkeen. Päähineet kannattaa säilyttää hattuhyllyn sijaan takin hihassa.

Jos löydät vaatetäin, käänny oman terveyskeskuksesi puoleen. Siivoa tilat huolellisesti, imuroi myös patja ja sänky ja hävitä pölypussi imuroinnin jälkeen. Hävitä saastuneet tekstiilit tai pese ne 60 °C:ssa. Ota yhteyttä isännöitsijään, joka tilaa ammattilaisen suorittamaan myrkytyksen.

Satiaisten torjuntaan tarkoitettuja aineita saa apteekista ilman reseptiä.

Lisätietoa

Lue lisää päätäistä ja tartunnan hoidosta Terveyskirjastosta.(Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)

Punkit kuuluvat hämähäkkieläimiin. Ne ovat kooltaan pieniä, monet lajit mikroskooppisia. Punkkien elintavat ovat monimuotoisia, ja niitä elää niin maalla kuin sekä makeassa että suolaisessa vedessä.

Lintupunkki

(Dermanyssus gallinae)

Tuntomerkit

Aikuinen: 0,6–1 mm

Lintupunkki on tumma ja verta imettyään punainen.

Esiintyminen

Lintupunkki esiintyy yleisenä kanaloissa kanojen syöpäläisenä, mutta sillä voi olla muitakin isäntäeläimiä.

Lintupunkki voi tulla sisälle asuntoon rakennuksissa olevista linnunpesistä. Se voi elää ilman verta 4–5 kuukautta.

Haitat

Lintupunkit saattavat purra ihmistä, mutta eivät lisäänny ihmisen verellä, eivätkä jää elämään ihmisen iholle.

Ennaltaehkäisy ja torjunta

Estä lintujen pesintä asuinrakennuksissa. Hävitä pesät lintujen lähdettyä ja sumuta alue torjunta-aerosolilla.

Syyhypunkki

(Sarcoptes scabiei)

Aikuinen: korkeintaan 0,3 mm (paljaalle silmälle näkymätön)

Esiintyminen

Syyhypunkki leviää ihokosketuksessa, mutta se voi elää vuodevaatteissakin 2–3 päivää. Koiras elää pääasiassa ihon pinnalla. Naaras puhkaisee ihon ja kaivaa sinne käytäviään, joihin se myös munii.

Yleisimmin sitä tavataan sormien väleissä, käsien ja jalkojen taipeissa, rinnassa ja hartioissa. Ihmisen syyhypunkki voi elää myös koirassa.

Haitat

Syyhypunkki aiheuttaa voimakasta kutinaa iholla sekä vesipäisiä rakkuloita, punaisia läiskiä ja punkkikäytäviä, jotka usein infektoituvat märkäbakteereilla.

Ennaltaehkäisy ja torjunta

Pese tai lämpökäsittele vaatteet. Käytä ihon hoitamiseen apteekeista saatavia aineita. Hoida kaikki samassa taloudessa asuvat.

Tuntomerkit

Aikuinen: 1–6 mm

Toukka: 2–3 mm

Kirput ovat kiiltäviä, siivettömiä hyönteisiä, jotka elävät nisäkkäiden ja lintujen pesissä. Ne ovat yleensä mustahkoja ja kyljiltään litteitä. Kirput liikkuvat hyppimällä.

Toukat ovat valkoisia ja jalattomia.

Esiintyminen

Monilla eläimillä on oma kirppulaji. Tietyn isäntäeläimen kirppu voi yrittää imeä verta muistakin eläimistä tai ihmisistä. Toukka elää isäntäeläimen pesässä syöden orgaanista jätettä.

Ihmisen kirppua (Pulex irritans) tavataan nykyään Suomessa aika ajoin. Kissankirppua tavataan harvakseltaan, mutta koirankirppua ei ole Suomessa tavattu vuosikymmeniin. Lintujen tai oravan kirput voivat imeä verta ihmisestäkin.

Kanankirppu (Ceratophyllus gallinae) on yleinen linnunpesissä ja tarttuu helposti ihmiseen. Yhdestä pesäpöntöstä voi levitä vuodessa jopa 2 000 kirppua, jotka tarttuvat kasvillisuudesta kissoihin ja koiriin ja kulkeutuvat sisätiloihin.

Haitat

Kirpun pistosta syntyy punertava paukama, joka kutiaa voimakkaasti. Käytä hoitoon tarvittaessa kortisoni- ja antihistamiinivoiteita.

Ennaltaehkäisy ja torjunta

Puhdista lintujen pesäpöntöt talvella ennen kuin kirput kuoriutuvat koteloistaan keväällä. Hävitä pesän jätteet polttamalla.

Tuntomerkit

Aikuinen: 5 mm

Kaupunkihyttynen eli viemärihyttynen muistuttaa tavallista hyttystä eli metsähyttystä. Imevän naaraan takaruumis on ihon pinnan suuntainen, ja takaruumiin kärki on yleensä tylppäpäinen. Leukarihmat ovat lyhyet.

Esiintyminen

Kaupunkihyttynen viihtyy paikoissa, joissa vesi seisoo pitkään, esimerkiksi sadevesikouruissa ja kukkamaljakoissa. Ne tulevat asuntoihin ikkunoista, ilmanvaihtohormeista ja lattiakaivoista.

Haitat

Hyttynen pistää yöllä ja saa aikaan paukamia, jotka saattavat ärtyä.

Ennaltaehkäisy ja torjunta

Laita ikkunoihin ja ilmanvaihtohormeihin hyttysverkot, jotta hyttyset eivät pääse sisään. Lattiakaivoihin voit kaataa kuumaa vettä niin paljon, että hajulukon vesi vaihtuu. Iltaisin voit ruiskuttaa lattiakaivon hyttysten torjuntaan sopivalla aineella.