Opiskelun aikana karttuvat yleiset hyödylliset taidot – esimerkiksi ryhmädynamiikka, luovuus ja oman osaamisen kehittäminen – eivät vanhene, vaikka maailma ympärillä muuttuisi.
– Ajatellaan vaikkapa kampaajan ammattia. Helposti luulemme, ett kampaaja on vain kampaaja mutta hänellä on yleensä valtavan hyvä värisilmä, hyvät kädentaidot, tarkkuutta ja keskittymiskykyä. Niistä on hyötyä esimerkiksi sisustuspuolella, mutta niin on myös vaikka laivateollisuudessa.
Näin kommentoi Sitran johtava asiantuntija Milma Arola. Hän haluaa lohduttaa erityisesti nuoria, jotka eivät osaa suoralta kädeltä vastata klassikkokysymykseen ”mikä sinusta tulee isona”.
– Toiselle asteelle hakeuduttaessa ei mitään naulata lopullisesti kiinni. Nyt hankittava osaaminen antaa ammatin ja lisäksi taipuu moneen muuhun. Itsetuntemus kasvaa vähitellen, ja sitten oma ala alkaa löytyä.
– Omia aloja voi olla useita elämän aikana, eikä uudelleen kouluttautuminen ole harvinaista. Puolet suomalaisista opiskelee uuden ammatin työuranansa aikana, Arola kertoo.
Samaa viestiä korostavat myös pedagoginen asiantuntija Antti Värtö sekä erityissuunnittelija Anssi Ahlberg Helsingin kaupungin kasvatuksen ja koulutuksen toimialalta.
– Tosi moni stressaa toiselle aseteelle hakiessaan sitä, onko nyt tekemässä oikeaa valintaa. Todellisuudessa valinta ei ole lopullinen, sillä opiskelu- tai työuraa voi muuttaa myöhemminkin, sanoo Värtö.
Opintojen vaihtaminen helppoa
Oppivelvollisuuden laajennuksessa toiselle asteelle on paljon hyvää. Peruskoulun jälkeen opiskelunsa jättäneillä on ollut isoja ongelmia, sillä heidän tulevaisuuden mahdollisuutensa ovat kapeutuneet dramaattisesti ja työmahdollisuudet siinä samalla. Tosin Helsingissä ongelma on ollut keskimääräistä pienempi, sillä täällä opintoja on yleensä peruskoulun jälkeen jatkettu.
Opiskelupaikkaa valittaessa kannattaa miettiä omia mielenkiinnon kohteita. Mikäli myöhemmin huomaa, että jokin toinen ala kiinnostaisi enemmän, vaihto onnistuu kohtuullisen helposti.
Erityisen helppoa vaihtaminen on muun muassa Stadin ammatti- ja aikuisopiston eli Stadin AO:n sisällä. Jos halutulla alalla on vapaita paikkoja, vaihto onnistuu vaikka seuraavan kuukauden aikana.
Edes kokonaisen vuoden opinnot eivät mene hukkaan, sillä ammatilliseenkin koulutukseen kuuluu yhteisiä opintoja, jotka voi suorittaa ensimmäisen vuoden aikana. Eikä aika mene hukkaan, vaikka vaihtaisi myöhemmin ammattikoulutuksesta lukioon tai päinvastoin.
Osaamista myös harrastuksista
Arola toivoo, että osaaminen opittaisiin näkemään laajasti, sillä sitä kertyy paljon muualtakin kuin koulutuksesta. Osaaminen karttuu harrastuksissa, ihmissuhteissa ja vaikka tietokonepelejä pelattaessa.
Joku on hyvä kuuntelija, toinen hyvä organisaattori. Nämä ovat arvokkaita taitoja myös tulevaisuuden työelämässä.
Ammatti-identiteetin sijaan kannattaisikin puhua osaamisidentiteetistä, sillä se ottaa ihmisten osaamisen laajemmin huomioon: jokaisella on monenlaista ja moninaista osaamista, jota voi myös siirtää tehtävästä toiseen. Nykyisellään ammatti- ja tehtävänimikkeitä ajatellaan liian kapeasti.
Arola kertoo, että tulevaisuuden oppimisessa työ ja oppiminen lähentyvät toisiaan. Oppiminen ei suinkaan aina tarkoita kurssille lähtemistä.
– Työelämää tuleekin kehittää sellaiseksi, että siinä on mahdollista oppia ja pysähtyä välillä tunnistamaan, mitä työssä on opittu. Parhaimmillaan oma osaaminen uudistuu työtä tehdessä ja tämä osaaminen uudistaa työtä.
Elämänkaaret eivät kehity siten, että ensin hankintaan tietty tutkinto ja sen turvin pusketaan läpi työelämän. Elinikäisestä oppimisesta puhutaan paljon ja Arolan mielestä jatkuvasta muutoksesta ehkä liiankin painokkaasti.
– Keskustelusta saa helposti kuvan, että kaikki muuttuu koko ajan eikä mikään koskaan riitä. Kautta historian on kuitenkin tullut uusia ammatteja ja osa vanhoista on jäänyt pois. On totta, että muutoksia tulee työtehtävien sisälläkin, mutta oppiminen ja kehittyminen tapahtuvat usein pienin askelin, eikä kenenkään tarvitse uusiutua koko ajan.
Värtö muistuttaa rakennemuutoksen perusongelmasta, työttömien ja avointen työpaikkojen kohtaanto-ongelmasta. Tulevaisuudessa tilannetta helpottaa, jos kehitykseen opitaan reagoimaan etukäteen ja kouluttautumaan uudelleen.
Ahlberg sanoo, että toisella asteella saa eväitä oman osaamisen kehittämiseen pitkälle tulevaisuuteen.
– Kun oppii tunnistamaan omia kehittämisen kohteita, oppii hankkimaan tarvittavaa osaamista. Eikä tämän tarvitse olla aina työelämää varten, vaan tarve voi liittyä vaikka harrastuksiin.
Oppimistilanteet ovat tulevaisuudessa yhä harvemmin luokkaistuntoja. Oppimisympäristöissä ja oppimateriaaleissa hyödynnetään aiempaa enemmän digitaalisuutta ja reaaliaikaisuutta.
– Eri oppiaineet limittyvät ja käsittelevät eri teemoja laaja-alaisesti. Tällainen oppiminen haastaa oppijansa, mutta samalla tarjoaa laajempaa ymmärrystä eri asioista, Ahlberg kertoo.
Arola korostaa, ettei elinikäinen oppiminen ole elinikäinen tuomio.
– Monesti oppiminen tuo työuralle kaivattua piristystä, mutta on samalla osa arkista työelämää, joka tulee mukaan kuin itsestään.
Sitran selvitysten mukaan uuden oppiminen myös lisää hyvinvointia ja tuottaa iloa.
Teksti: Kirsi Riipinen