Esiopetus on pehmeä lasku koulunpenkille

Ensisilmäyksellä koulu, vaan ei ihan

On harmaa keskiviikkoaamu Laajasalon peruskoululla kaakkois-Helsingissä. Kello on 8.15 ja säästä huolimatta esiopetusryhmä Flamingojen tiloissa on pirteä tunnelma. Käytävän molemmin puolin luikertelee rivi värikkäitä takkeja, saappaita ja lasten itsetekemiä nimikylttejä iloisena sateenkaarena. Isommat oppilaat ovat jo aloittaneet oppituntinsa viereisissä luokissa, ja lapsia tupsahtelee luokkaan tasaisin väliajoin.  

Ryhmän opettaja, Riikka Haarma-Sipilä toivottaa jokaisen yksitellen tervetulleeksi ja ohjaa käsipesulle.

Näky on nostalginen. Naulakot ovat tismalleen samanlaisia puisia ja metallisia koukkuja, kuin jokaisessa perinteisessä alakoulussa. Vaikka ensisilmäykseltä ympäristö onkin hyvin koulumainen, luokkahuone on lämmin yhdistelmä päiväkotia ja koulua: sisäänkäynnin vieressä on pulpettirykelmiä, ja niiden vieressä opettajan pöytä sekä liitutaulu opetusmateriaaleineen, kuvin ja värein koristeltuine numeroiseen ja aakkosineen. Tilan perällä on oma alueensa leikille ja lepohetkelle.

Esiopetus on yhdistelmä uutta ja tuttua lapselle

Esiopetus, tai kansankielisemmin “eskari” on kuin pehmeä lasku koulunpenkille. Suurin osa lapsista on tottunut päiväkodin rytmiin, jossa ulkoillaan ja nautitaan aamupalaa ja lounasta. Leikin lomassa on ohjattua toimintaa ja ryhmässä oppimista. Sama turvallinen rytmi toistuu esiopetuksessa, nyt vain lähempänä koulun arkea – ihan fyysisestikin.

Osa Helsingin kaupungin esiopetusryhmistä toimii päiväkotien yhteydessä ja osa suoraan koulujen yhteydessä kuten Päiväkoti Ilomäki.

– Lounaassa on tosi iso ero päiväkotiin, koska ollaankin koulun ruokalassa, jossa on enemmän lapsia ja kova meteli. Päiväkodissa on saatettu lounaalla kuunnella rauhallista musiikkia ja ruokailla vain oman ryhmän kanssa, niin onhan se todella erilainen kokemus. Myös ulkoilu tapahtuu koulun välitunnin kanssa samaan aikaan, ja se on aika meluisa hetki sekin. Lapset saattavat alkuun olla hieman hämmentyneitä, kun ulkona odottaakin satoja lapsia, pohtii Haarma-Sipilä.

Hän myös kertoo, että hulinan ja melun vastapainoksi pidetään lepohetki joka päivä. Esiopetuksessa ei enää nukuta päiväunia, mutta yhteinen lepohetki on tärkeä osa päivää. 

– Lepohetken aikana me kuunnellaan hyvää musiikkia, rauhoitutaan ja pidetään mindfulness-hetkiä. Lapset kyllä edelleen tarvitsevat sen levon, Haarma-Sipilä kertoo.

Yhteistyötä lapsen tulevan koulun kanssa

Alun hämmennyksestä huolimatta Haarma-Sipilän mukaan esiopetus helpottaa lapsen siirtymää kouluun. Lapsi saa rauhassa tutustua koulun tiloihin ja ympäristöön ja nähdä miten koulussa toimitaan, osana kouluyhteisöä. Esiopetuksessa tehdään aina yhteistyötä lähikoulun kanssa. Jokaisella eskariryhmällä on oma yhteistyöluokka koulun puolelta. Heidän kanssaan tutustutaan kouluun ja vieraillaan oikeassa koululuokassa. 

– Esiopetusikäisten kanssa on myös helppo tehdä retkiä ja liikkua. Ollaan perjantaina menossa katsomaan eduskuntataloa näiden kanssa, Haarma-Sipilä jatkaa. 

Opettaja myös mainitsee, että opiskeluhuollon palvelut ovat perheiden käytettävissä jo esiopetuksen aikana, mistä huoltajat eivät usein ole tietoisia. Esiopetuksen psykologi voi tukea esimerkiksi lapsen tunnetaitojen tai käyttäytymisen haasteissa tai elämän kriisitilanteissa, ja suunnitella perheen kanssa sopivia tukitoimia. Esiopetuksen kuraattori tekee monipuolista perhetyötä ja neuvontaa lapsen opinpolun sujuvoittamiseksi. Hän voi tarjota ammatillista tukea vanhemmuuteen, arjen tukipalveluiden saamiseen ja koulunkäyntiin.

Mitä esiopetuksessa opitaan?

Miksi esiopetus on korvaamattoman tärkeä vuosi lapsen opinpolulla? Tärkeintä Haarma-Sipilän mukaan esiopetuksen tärkein tehtävä on auttaa lasta oppimaan ohjaamaan omaa toimintaansa, jotta selviää koulussa itsenäisesti. 

– Täällä ei kenenkään tarvitse oppia lukemaan, mutta täällä opitaan valmiuksia ja sellaisia perustaitoja, että selviää koulumaailmasta; että reppu pysyy mukana ja että osaa pitää itsestään huolta, osaa pukea itse ja käydä vessassa, Haarma-Sipilä kertoo.

Vaikka lapsen ei tarvitse vielä osata lukea tai kirjoittaa, näitäkin taitoja jo harjoitellaan. Flamingoissakin jo ehditty opetella aakkosia. 

– Me opetellaan maanantaisin uusi kirjain ja puhutaan siitä kirjaimesta sen viikon ajan. Kädentaitoja ja liikuntaa on keskiviikkoisin, Haarma-Sipilä kertoo. Hänestä 5–6-vuotiaat ovat innokkaita oppimaan:

– Eskarilaiset ovat todella kiinnostuneita oppimaan. Ihan mitä vaan voi opettaa ja he ovat kiinnostuneita, asiasta kuin asiasta. Heitä on ihana opettaa. Heillä on sellainen tiedonjano.

Äidin näkökulmasta helppo siirtymä päiväkodista

Vaikka esiopetuksessa ei ole oppiaineita eikä lasta velvoittavia oppimistavoitteita, harjoitellaan täällä monipuolisesti erilaisia taitoja aikuisen johdolla. Jokainen lapsi saa tulla ryhmään sellaisena kuin on ja niillä taidoilla mitä omaa. 

Flamingoissa käyvän Maijan, 6, äiti Leena Nurmi kertoo, että monet opituista taidoista ovat tuttuja jo varhaiskasvatuksesta:

– Esimerkiksi sosiaalisia valmiuksia ja tunnetaitoja on opeteltu jo päiväkodissa. Eskarissa opitaan keskittymään ja päivässä on jo huomattavasti enemmän rakennetta. Maijalle siirtymä tänne oli helppo, ja meillä kävi tuuri, että Riikka oli Maijan opettaja jo päiväkodissa. Esiopetus onkin tuntunut jatkumolta päiväkodille, mutta koulumaisemmalta. 

Toki erojakin on. Tärkein muutos päiväkotiarkeen lienee se, että esiopetus on velvoittavaa, eli jokaisen siihen osallistuvan lapsen on osallistuttava opetukseen, mikä voi tulla yllätyksenä monelle. 

– Käytännössä erona päiväkotiin on, että täällä on velvollisuus olla kello 9–13. Päiväkodissa oli enemmän joustoa sen suhteen mihin aikaa aamulla saapuu ja mihin aikaan päivä päättyy, Nurmi jatkaa.

Äidin mukaan Maija on asettunut esiopetusryhmään hyvin ja on uteliain mielin aloittamassa ensimmäisen luokan elokuussa 2026.

– Maija tietää kyllä mitä on edessä ja välillä kyselee, että miten asiat siellä koulussa tehdään. Hän tietää jo, että koululainen voi tulla kouluun sitten jatkossa yksin ja koulussa ollaan itsenäisesti ilman vanhemman apua.