Veera ja Johnny pelaavat sekä käyvät yhdessä leffassa – tukihenkilön ja tuettavan kemiat natsasivat täydellisesti

Kun Veera Minkin ja Johnny tapaavat, ei tarvitse pelätä, että jutut loppuisivat kesken. Veera toimii teini-ikäisen Johnnyn vapaaehtoisena tukihenkilönä.
Veera ja Johnny katsovat yhdessä esimerkiksi jääkiekkopelejä. Mietinnässä on, voittaako Jokerit vai Joensuun Kiekko-Pojat. Johnny ennusti Jokereille voittoa, ja rökälevoitto myös tuli.  Kuva: Kirsi Riipinen
Veera ja Johnny katsovat yhdessä esimerkiksi jääkiekkopelejä. Mietinnässä on, voittaako Jokerit vai Joensuun Kiekko-Pojat. Johnny ennusti Jokereille voittoa, ja rökälevoitto myös tuli. Kuva: Kirsi Riipinen

Tällä kertaa kaksikkoa puhuttaa erityisesti Jokereiden kohtalo ja seuraavan päivän peli Joensuun Kiekkopoikia vastaan. Heidän mielestään on hyvin epäreilua, että liigaan päästäkseen Jokereiden pitäisi maksaa neljä miljoonaa euroa.

Treffit on sovittu tuttuun hampurilaispaikkaan. Tuplahampurilaiset ja ranskalaiset uppoavat päivän päätteeksi nopeasti, kun samalla käydään läpi muut kuulumiset – ja tilastoja otteluiden lähihistoriasta.

– Johnnyllä on uskomaton muisti. Kysy vaikka maalipisteitä, Veera huomauttaa hymyssä suin.

Tunnelma on hyväntuulinen, kun Veera ja Johnny alkavat muistella, missä kaikkialla he ovat yhdessä käyneet ja mitä tehneet reilun kahden vuoden aikana. He ovat tavanneet toisiaan kahdesti kuukaudessa syksystä 2021 alkaen. 

Alkuun muistellaan kuitenkin aivan ensimmäisiä tapaamisia. Johnny oli ilmoitettu omaa vapaaehtoista tukihenkilöä vailla olevaksi. Veera oli puolestaan käynyt kaupungin ammattilaisten haastattelussa sekä tukihenkilökurssilla.

Aivan ensimmäisessä tapaamisessa mukana oli myös sosiaalityöntekijä sekä Johnnyn huoltaja. Jännitystä oli ilmassa vielä silloinkin, kun ensimmäistä kertaa tavattiin kahden. Silloin he kävivät hampurilaisella ja suunnittelivat, millaista yhteinen tekeminen voisi olla. Ajatukset kävivät hyvin yhteen.

Kumpikin on sitä mieltä, että jännitys helpotti nopeasti ja henkilökemia pelasi. Kaksikko sai huomata, että huumorintaju oli samanlainen.

Pelaamista, elokuvia ja keskusteluja

– Toiveeni oli, että tukihenkilöni olisi alle viisikymppinen ja urheilullinen. Ne ovat tärkeitä, Johnny kertoo.

Veera täyttää toiveet hyvin. Hänellä oli lisäksi aiempaa kokemusta vapaaehtoisena nuorten kanssa toimimisesta Walkers-nuorisokahvilasta. Ajatus tukihenkilönä toimimisesta tuntui hyvältä.

Ja tuntuu edelleen. Kaksikko on ystävystynyt ja odottaa yhteisiä tapaamisia. Tärkeää on mieluisa tekeminen, ja sitä suunnitellaan yhdessä.

Veera ja Johnny ovat käyneet yhdessä esimerkiksi leffassa, Linnanmäellä, Flamingossa, Heurekassa, SuperParkissa, Megazonessa, kokeilemassa kartingia sekä pelaamassa pingistä, sählyä, lautapelejä ja tietokonepelejä. Muun muassa, sillä lista ei suinkaan ole kaiken kattava.

Otteluja käydään katsomassa usein. Johnny pelaa itsekin salibandya, mutta he ovat katsoneet yhdessä myös lukuisia jalkapallo- ja jääkiekkomatseja, paikan päällä ja televisiosta.

Urheilun lisäksi he puhuvat paljon muustakin. Välillä kommentoidaan kotimaan tai ulkomaiden politiikkaa. Johnny kertoo Veeralle myös kouluasioistaan.

Kaupunki myöntää tukihenkilötoiminnan menoihin kutakin parivaljakkoa varten 85 euroa kuukaudessa. Johnny ja Veera ovat oppineet, että jos jotkut liput ovat kalliit, seuraava tapaaminen voi olla esimerkiksi Oodin etukäteen varattava maksuton pelihuone.

Yhteydenpito käy sujuvasti Whatsapp-viesteillä.

Nuori hyvä ystävä

Tukihenkilöitä odottavia lapsia on aina paljon, sillä palvelu on hyvin pidetty. Johnny toivoo, että aikuisia tulisi mukaan toimintaan, sillä myös hänen pikkuveljensä odottaa omaa tukihenkilöä.

Millaisia aikuisia toivoisit mukaan toimintaan?

– Lempeitä ja sellaisia, jotka jaksavat kuunnella lapsia. Minulle urheilullisuus on tärkeää, mutta kiinnostus voi olla jokin muukin, Johnny sanoo.

Myös Veera haluaa innostaa aikuisia mukaan, sillä toimiminen vapaaehtoisena antaa paljon.

Hän on saanut Johnnystä hyvän ystävän, jonka kanssa on hauska viettää vapaa-aikaa.

– On hyvä, että kaveripiirissä on eri-ikäisiä ihmisiä. Samanlaisten kuplassa jumittuu omiin ajatuksiin, Veera sanoo.

Haastattelun ja kurssin kautta toimintaan

Sosiaaliohjaaja Mari Mehtonen kaupungilta kertoo, että tukihenkilöiksi haluavat haastatellaan aina saman mallin mukaan ja selvitetään heidän elämäntilannettaan. Toiveena on, että tukihenkilöt pystyvät sitoutumaan toimintaan ja tapaamaan tuettavaa kaksi kertaa kuukaudessa.

– Tärkeää on myös, että toimintaan hakeutuvan oma elämä on tasapainossa ja omat kriisit selvitetty. 

Lasten kanssa toimivilta tarkistetaan myös rikosrekisteri.

Mitään supertyyppejä ei haeta, vaan tavallisia aikuisia, jotka haluavat toimia lasten tai nuorten kanssa.

Mukaan tulevia varten kaupunki järjestää valmennuskursseja. Seuraava kurssi pidetään helmikuussa. 

– Kurssin jälkeen meidän tehtävänämme on katsoa, kuka aikuisista ja lapsista muodostaa toimivan parivaljakon. Kuuntelemme kummankin toiveita.

Ensimmäisessä yhteisessä tapaamisessa tukihenkilön ja lapsen lisäksi on mukana hänen perheensä tunteva sosiaalityöntekijä sekä huoltaja.

Alkuun yleensä sovitaan, että kaksikko tapaa toisiaan kahdesti kuukaudessa puolen vuoden ajan. Sen jälkeen arvioidaan, onko tukihenkilöllä ja tuettavalla kivaa yhdessä ja ovatko molemmat sitoutuneet jatkamaan.

– Suurimmaksi osaksi tapaamisia halutaan jatkaa, ja sen jälkeen sovitaan niiden jatkamisesta vuoden ajaksi.

Kun henkilökemiat kohtaavat, tapaamiset jatkuvat senkin jälkeen. 

Tukihenkilö saa tarvitessaan tukea sosiaalityöntekijältä, joka tuntee perheen tilanteen. Lisäksi tukihenkilötoiminta tarjoaa erilaisia tilaisuuksia, joihin voi osallistua yhdessä tuettavan kanssa.

Pelkästään hyötyä ylimääräisestä aikuisesta

Mari Mehtonen kertoo, että yleinen syy lähteä vapaaehtoiseksi on halu auttaa toista omaa aikaa antamalla.

– Moni on sanonut, että koska itsellä menee niin hyvin, hyvää halutaan antaa kiertoon.

Mukana toiminnassa on paljon muun muassa nuoria aikuisia sekä vanhempia, joiden lapset ovat kasvaneet ja ovat kenties jo pian muuttamassa omilleen.

Mukaan tulijat ovat ymmärtäneet, että kaikkien perheiden lapsilla ei ole laajaa lähiverkostoa isovanhempineen ja että esimerkiksi moni yksinhuoltajaperhe hyötyy suuresti tukihenkilön toiminnasta.

Johnny puolestaan pohtii, että tuettavalle lapselle tai nuorelle on pelkästään hyötyä ylimääräisestä aikuisesta. 

Veera ja Johnny ovat samaa mieltä siitä, että he tapaavat toisiaan tulevaisuudessakin.

– Vai mitenhän käy, kun olen vaikka 36 vuotta, Johnny pohtii.

– Apua, en halua edes laskea, minkä ikäinen itse olen silloin, Veeraa naurattaa.

 

Kiinnostuitko vapaaehtoisesta tukihenkilötoiminnasta? Ota meihin yhteyttä sähköpostilla tukihenkilotoiminta@hel.fi(Linkki avaa oletussähköpostiohjelman) ja pyydä haastatteluaikaa. Nyt on hyvä ajankohta tulla mukaan, sillä seuraava valmennuskurssi on helmikuussa.