Laura Reinilä on jo lapsesta saakka tottunut vauhdikkaaseen arkeen. Reinilän perheessä on ollut kahden sisaruksen lisäksi myös sijaislapsia, jotka varmistivat vauhdikkaan ja monipuolisen lapsuuden. Sosionomina työskentelevä Reinilä toteaa, että oma lapsuus on osaltaan vaikuttanut ammatin valintaan.
– Minulle selvisi varhaisessa vaiheessa, että haluan tehdä töitä lasten kanssa. Päiväkodissa tehdyn TET-harjoittelun ja päiväkodeissa tehtyjen kesätöiden jälkeen paloni lasten parissa työskentelyyn kasvoi ja hain opiskelemaan. Ensin lähihoitajaksi lasten ja nuorten hoidon ja kasvatuksen osaamisalalle ja edelleen sosionomiksi, Reinilä sanoo.
Opintojensa loppupuolella Reinilä oli kokoaikatyössä. Hän kehuu opinto-ohjaajaansa, joka ymmärsi hänen tarpeensa ja mahdollisti itsenäiset opiskelut iltaisin, vaikka opintoihin kuului ryhmätöitä päiväsaikaan. Tällaista joustavuutta hän toivoo opiskelijoille tarjottavan myös jatkossa. Sosionomin opintoja tai työtä Reinilä suosittelee ihan kaikille, jotka tuntevat paloa alaa kohtaan. Väyliä itsensä kehittämiselle on useita ja urapolkujakin on monta erilaista.
Sosionomi näkee lapsen yksilönä ja ryhmän jäsenenä
Luettuaan sosionomin työnkuvan läpi Reinilä päätti hakea auki olevaa työpaikkaa. Ikäryhmistä pienten ryhmät ja 3–5-vuotiaat olivat ennestään tuttuja, joten esiopetusryhmä kiinnosti eniten. Kun tuntee kaikki ikäryhmät ja oppii miten ne toimivat, on helpompi saada kokonaiskuva koko varhaiskasvatuksesta, Reinilä pohtii.
Positiivinen pedagogiikka on vahvasti läsnä päiväkodin arjessa ja työpäivän aikana pysähdytään usein miettimään ratkaisuja haasteisiin. Siinä korostuvat jokaisen lapsen ja nuoren arvostava kohtaaminen, heidän auttamisensa vaikeuksissa ja ennen kaikkea hyvän huomaaminen.
– Meillä on erinomainen me-henki työpaikalla. Kaikkien vahvuuksia käytetään hyödyksi, ja uskon että kaikki, sekä aikuiset että lapset, kokevat tulevansa täällä kuulluiksi ja nähdyiksi. Sosionomin työssä sosiaalinen pedagogiikka painottuu. Tunne- ja vuorovaikutustaidot ovat vahvasti läsnä jokapäiväisessä pedagogiikassa, johon olen myös itse panostanut. Aihetta pidetään meillä yleisestikin tärkeänä, ja esimerkiksi kehittämispäivässämme olen päässyt myös vahvistamaan sosiaalipedagogiikkataitojani kouluttamisen keinoin, Reinilä sanoo.
Sosiaalipedagogiikka auttaa lasta opinpolun alussa
Sosiaalipedagogiikka on yksi sosionomin vahvuuksista. Sosiaalipedagogiikassa painotetaan ihmisen kasvua ja prosesseja, joissa ihminen kasvaa yhteisöjen ja yhteiskunnan jäseneksi ja jäsenenä. Sosiaalipedagogiikassa paneudutaan myös yhteiskunnalliseen eriarvoisuuteen, syrjimiseen ja syrjäytymiseen liittyviin haasteisiin sekä niiden ennaltaehkäisemiseen. Sosionomi tukee lasta niin, että hän kokee olevansa osa ryhmää. Tunne- ja vuorovaikutustaitoja opettamalla yhteisön me-henki vahvistuu ja lapsi saa tarvittavan tuen hänen opinpolkunsa alussa.
Reinilän mukaan varhaiskasvatuksessa tärkeää on muun muassa opettaa lapselle ilmaisutaitoa, jotta mahdollisissa riitatilanteissa lapsella on työkalut tilanteen ratkaisemiseksi. Kun lapsi alkaa tunnistaa ja sanoittaa aikuisen tuella tunteitaan sekä itselleen sopivia apukeinoja voimakkaiden tunteiden säätelyyn, hän saa keinoja selvitä myös haasteista paremmin elämässään.
– Parasta työssäni on, kun näen kuinka pitkäkantoisia tuloksia voi saada aikaan. Eräs erityisopettaja kertoi aikanaan ryhmässäni olleesta pienryhmän oppilaasta, joka kertoi tavoistaan ratkaista ongelmia myös muille erityisen tuen tarpeessa oleville oppilaille. Tämän oppilaan saama tuki varhaiskasvatuksessa ei siis vain auttanut itse oppilasta koulukäynnissä, vaan edisti koko oppimisyhteisön yhteistyötaitoja ja oppimistuloksia, Reinilä kertoo.
Teksti ja kuvat: Vilhelm Forss