Suomenlinnassa juhlitaan saaren päiväkodin sadatta toimintavuotta. Suurelle yleisölle juhla tarjoaa katsauksen menneisyyteen.
Suomenlinnan päiväkoti täyttää 100 vuotta. Päiväkoti sai alkunsa vain muutamaa vuotta aiemmin itsenäistyneessä nuoressa valtiossa ja se on taipaleensa aikana todistanut niin Suomen kansakunnan kuin suomalaisen varhaiskasvatuksen kehitystä.
Komeasta historiasta ja idyllisestä miljööstä huolimatta Suomenlinnan päiväkoti on johtajansa mukaan ihan tavallinen päiväkoti.
– Tämä on aika perinteinen päiväkoti. Meillä on rauhallinen, kiireetön tunnelma, annamme lapsille aikaa ja arvostamme leikkiä. Arkemme pyörii perusasioiden äärellä, kertoo Suomenlinnan päiväkodin johtaja Maritta Mellin.
Vanhassa tykkivarastossa sijaitseva päiväkoti juhlii merkkipäivää koko vuoden ajan.
– Henkilöstömme on panostanut valtavasti juhlan suunnitteluun. Haluamme juhlia lapsilähtöisesti, historiaa kunnioittaen. Juhlavuosi näkyy muun muassa lauluhetkissämme, joihin olemme valinneet mukaan perinteisempiä lauluja.
Myös muiden kaupunkilaisten kiinnostus satavuotiasta päiväkotia kohtaan on huomioitu. Päiväkodin arkistoista löytyneistä kuvista ja asiakirjoista on koottu näyttely päiväkodin piha-alueen ikkunoihin. Näyttely nostaa esiin muistoja eri vuosikymmeniltä aina tämän päivän toimintaan asti. Näyttelyyn voi tutustua vapaasti päiväkodin aukioloaikojen jälkeen koko kesän ajan.
Retkeilemme yleensä Suomenlinnassa, ja meillä on hyvät suhteet alueen toimijoihin.
Helsingissä perustettiin jo 1800-luvun lopulla yksityisiä lastentarhoja, etenkin työväestön lapsille. Myös Viaporissa oli lastentarhatoimintaa ennen nykyisen päiväkodin perustamista.
Suomenlinnan lastentarha aloitti toimintansa kaudella 1924–1925. Aluksi tarha oli yksityinen, mutta se sai kaupungin avustusta. Uudessa lastentarhassa oli johtaja, kaksi opettajaa ja paikkoja 75 lapselle.
Lastentarhan päiväohjelmaan sisältyi alkuvuosina kotiaskareita, leikkiä, lauluja ja askartelua. Käytännön taitojen oppimisen lisäksi tavoitteena oli ohjata lapsia järjestykseen, siisteyteen, ahkeruuteen ja hyville tavoille.
Lastentarha toimi vuoteen 1931 asti Linnanportin talossa, rakennuksessa C 15. Kun tarha muutti rakennukseen C71, kaupunki maksoi tiloihin tarvitut korjaukset. Samalla Suomenlinnan lastentarha kunnallistettiin.
Sotavuosien aikana lastentarha oli avoinna epäsäännöllisesti. Tarhan tiloja käytettiin sotilasmajoitukseen. Sotatalvena 1944 tarhassa majoittui inkeriläisiä sotalapsia.
Vuonna 1990 Suomenlinnan entinen lastentarha, nykyinen päiväkoti muutti tämänhetkisiin tiloihinsa rakennuksessa C 31. Seuraavana vuonna Suomenlinna nousi Unescon maailmanperintöluetteloon.
Nykyään Suomenlinnassa asuu noin 800 asukasta, ja saaren päiväkodissa varhaiskasvatusta saa noin 45 lasta. Vaikka osoite on vuosien varrella vaihtunut ja varhaiskasvatuksen pedagogiikka kehittynyt, ovat päiväkodin ryhmien nimet pysyneet alkuperäisinä: Päivänkukat, Pääskyset ja Puolukat.
Päiväkodin arki on Suomenlinnassa hyvin samanlaista kuin monessa muussakin päiväkodissa. Pedagogisen toiminnan pohjana on Helsingin varhaiskasvatussuunnitelma, vaikka viidentoista minuutin lauttamatka erottaa saaren mantereesta. Historialliset puitteet ja ympäröivä meri antavat päiväkodin toimintaan oman persoonallisen vivahteensa.
– Lautta kulkee aina ajallaan, mutta emme me niin vain lähde tältä saarelta. Retkeilemme yleensä Suomenlinnassa, ja meillä on hyvät suhteet alueen toimijoihin. Monesti jonkun lapsen vanhempi tulee retkikohteessa vastaan työnsä vuoksi, Mellin kuvailee.
Kesäkuun alussa päiväkoti piti pihajuhlat, joihin kutsuttiin lasten ja perheiden lisäksi muun muassa päiväkodin entisiä työntekijöitä ja yhteistyökumppaneita. Suomenlinnan hoitokunta tarjosi juhliin penkit ja ohjelman toteutuksessa oli mukana myös huoltajia.
Tunnelmallista pihaa reunustavat syreenipensaat, ja pihan keskellä seisoo vanha saarni. Päiväkodin viskarilaiset ovat mitanneet saarnin ympärysmitan, ja lahjomaton lopputulos on, että saarni on ”viiden tai kuuden viskarilaisen levyinen”. Saarnin vieressä on uudenkarhea, kirkkaanvihreä leikkiteline, joka pystytettiin edeltävänä kesänä.
– Lapset nimesivät telineen Käärijäksi, Maritta Mellin hymyilee.
