Vuosaaressa sijaitsevan Merilahden peruskoulun opetus perustuu paljon kielitietoisuudelle, ja se näkyy eri aineissa. Opettajat tukevat oppilaiden omia vahvoja kieliä osana opetusta.
– Otan monikielisyyden huomioon kaikessa tekemisessä. Selitän asioita mahdollisimman selkeällä tavalla, käytän kuvia ja eleitä apuna tarvittaessa, kertoo kemian ja matematiikan opettaja Teija Naskali.
Helsinki kansainvälistyy kovaa vauhtia, ja koulujen on pysyttävä tahdissa mukana. Merilahden peruskoulun 765 oppilaasta noin 55 prosenttia opiskelee suomea toisena kielenä. Koulussa kuuleekin joka päivä monia eri kieliä.
– Kielten kirjo ja kielten osaamisen kirjo on lisääntynyt valtavasti. Eri kulttuureista tulevia oppilaita on koulumme akateemisesti menestyneimpien joukossa, sanoo Leena Jämsén, joka opettaa biologiaa, maantietoa ja terveystietoa.
Sanaselityskortteja ja näyttämistä
Naskalilla ja Jämsénillä on pitkät työurat takanaan, 20 ja 16 vuotta opettamista Vuosaaren alueella. Erikielisten yläkoululaisten opettaminen on heille jo rutiinia.
Kun opettaja huomaa, että joku oppilaista ei kielen vuoksi ymmärrä opetusta, hän voi havainnollistaa asioita näyttämällä. Puhuessaan kemiantunnilla vaikkapa hapon roiskahtamisesta kädelle tai silmään Naskali osoittaa kyseisiä ruumiinosia. Kertoessaan rasvapalosta kattilassa hän piirtää kattilan.
Jämsén muistuttaa, että suomen kielessä on substantiivien lisäksi paljon opittavaa verbeissä.
– Maantiedossa on paljon sitä, että jokin uppoaa, kasautuu tai etenee. Teimmekin siksi sanaselityskortteja opetuksen tueksi.
Opettajan on myös hyvä miettiä, soveltuuko oppimateriaali erikielisten lasten ja nuorten opettamiseen. Sanat kannattaa pitää perusmuodossa.
– Voi yrittää keksiä synonyymejä ja kirjoittaa niitä taululle. Kysyn usein oppilailta, tiedätkö mistä puhutaan omalla kielelläsi, Jämsén kuvailee.
Molemmat opettajat ovat käyneet Monikielisyys ja kielitietoinen opetus -koulutuksia jo vuosia sitten. Naskali muistelee myös Ymmärtävä lukeminen -koulutusta, josta lähti mukaan hyviä vinkkejä opetukseen.
– Hyvin on Helsinki järjestänyt koulutuksia ja hyviä koulutuksia! Palaan aina välillä materiaaleihin, koska ne ovat edelleen päteviä.
Kokeessa voi vastata omalla kielellä
Suomen kielen taito ei saa olla este sille, että oppilas voi näyttää hallitsevansa eri aineiden sisältöjä. Naskali ja Jämsén antavat oppilaiden etsiä tietoa ja vastata kokeissa tarvittaessa omalla kielellään, englanniksi tai kuvina. Jos suomen kirjoittaminen tuottaa hankaluuksia, voi vastata myös suullisesti. Opettajat käyttävät apunaan käännösohjelmaa sekä koulun monikielisiä ohjaajia, jotka taitavat arabian, somalin ja venäjän kielen.
Kehittäjäopettaja Jaana Lahtinen-Mayengo sanoo, että oman kielen tukeminen on tärkeää, sillä sen avulla tapahtuu nopeasti ahaa-elämyksiä. Hän on juuri ollut biologian tunnilla, jolla opettaja toteutti hyvin kielitietoisuutta.
– Keskeiset suomenkieliset termit olivat taululla, ja lisäksi oli videota, kuvaa ja kirjaa. Käsitteitä mietittiin jokaisen omalla kielellä. Aiheena oli nisäkäs, ja tunnilla keskusteltiin, onko nisäkäs kaikilla kielillä nisiin liittyvä sana vai ei.
Lahtinen-Mayengo tukee Merilahden peruskoulussa hiljattain maahan muuttaneiden nuorten oppimista ja siirtymiä valmistavasta opetuksesta yleisopetukseen. Merilahdessa valmistavassa opetuksessa on luokilla 3.–4. yhteensä 12 oppilasta ja luokilla 5.–9. puolestaan 17.
– Hakeudun luokassa oppilaan viereen ja käytän apuna Google-kääntäjää ja kuvia, joilla havainnollistan asioita. Olen myös suomen tunneilla lähiopettajana tai otan pienryhmiä toiseen tilaan, Lahtinen-Mayengo kuvailee.
Valmistava opetus kestää vuoden. Oppilas käy sen aikana jo muiden ikätoveriensa mukana yleisopetuksessa esimerkiksi taito- ja taideaineiden tunneilla. Vuoden jälkeen hän siirtyy kokonaan yleisopetukseen.
Nuoret kuulevat suomea eniten koulussa
Ukrainalaiset Ivan ja Mehradzh opiskelevat Merilahden peruskoulussa 8. ja 7. luokalla. He muuttivat Helsinkiin 1,5 vuotta sitten, kun Venäjä hyökkäsi. Kumpikin puhuu jo yllättävän hyvin suomea.
– Opiskelen tosi paljon ja eri tavoin suomea. Olen oppinut tosi paljon sanoja ja perfektin, imperfektin, eri aikamuodot, konditionaalin, Ivan luettelee.
Nuoret kuulevat ja puhuvat suomen kieltä eniten juuri koulussa.
– Tässä koulussa on helppo oppia, koska kaikki puhuvat suomea. Puhun hyvin. Valmistava luokka oli minulle helppo. Kaikille ei ole. Minulla on paljon kavereita, mutta he puhuvat englantia, Ivan kertoo.
– Joskus harjoittelen kavereiden kanssa suomeksi. Minulla on yksi kaveri, joka on suomalainen. Puhumme aina suomeksi, Mehradzh sanoo.
Leena Jämsén painottaa, että oppilaiden monikielisyys ei ole aineenopetuksessa ongelma. Haasteet muodostuvat taitotasojen eroista.
– Opetamme oppilaita kielitietoisilla opetustavoilla. Se auttaa kaikkia ymmärtämään opetettavat asiat. Jos tähän ei kiinnitä huomiota, hyvä oppilas opettelee asiat ulkoa ja saa kympin, vaikkei välttämättä ymmärrä asiaa, Teija Naskali tähdentää.
Lahtinen-Mayengo ottaa oman kielen merkityksen aina johdonmukaisesti esiin myös tavatessaan maahan muuttaneiden oppilaiden huoltajia.
– Kielet ovat sallittuja, ne ovat rikkaus ja pääoma elämässä. Oma kieli on ajattelun ja tunteiden kieli. Jotta asioita voi ymmärtää, ne pitää ymmärtää omalla kielellä.
Ivan ja Mehradzh ovat pärjänneet koulussa erinomaisesti. Opettajatkin kehuvat heitä kovasti.
– Luen tosi paljon kirjoja, jotta ymmärtäisin. Yritän aina puhua suomeksi: jos puhuu, alkaa ymmärtää, Mehradzh kuvailee.
Ivan paljastaa, ettei hän oikeastaan pidä suomen opiskelusta, tehtävistä tai lukemisesta, mutta tekee sitä silti.
– Jos asut Suomessa, pitää opiskella suomea. Muuten et voi tehdä mitään.
– Sama kun jos asut Ukrainassa, pitää osata ukrainan keltä, jotta ymmärtää mitä ihmiset puhuvat, Mehradzh täydentää.
Hän kertoo juttelevansa silloin tällöin metrossa vanhusten kanssa suomeksi.
Yläkoulun laajat tavoitteet haasteena
Lahtinen-Mayengo tukee Taitavasti tulevaisuuteen -hankkeen ansiosta tänä lukuvuonna niitä, joilla on heikko suomen osaaminen.
– Yritän olla kaikkien kanssa tasapuolisesti tietyillä tunneilla. Kotitaloustunnillakin jos 2–3 oppilasta on ilman kielitaitoa, niin aika hektistä se on.
Haasteena ovat myös yläkoulun laajat tavoitteet – paljon sisältöjä, jotka tulee omaksua lyhyessä ajassa. Vasta maahan muuttaneiden oppilaidenkin pitää suorittaa myös ruotsin kieli.
– Opetussuunnitelma ei anna myöten, että voisimme tiputtaa sieltä asioita pois. Jos miettii, että itse muuttaisi toiselle puolelle maailmaa ja joutuisi opiskelemaan kaksi uutta kieltä ja ehkä vielä uudenlaiset kirjaimetkin...
Koulun virka-apulaisrehtori Riikka-Maria Kling katsoo, että valmistavan opetuksen pituus 5.–9. luokkalaisille voisi olla joustavampi. Hän ehdottaa, että vuoden jälkeen voisi olla jonkinlainen testi, jonka perusteella oppilas siirtyisi yleisopetukseen tai jäisi vielä valmistavaan.
– Esimerkiksi Virosta tulleet selviävät tosi nopeasti, ja on muitakin kieliryhmiä.
Hän kertoo kahdesta albanialaisoppilaasta, joilla oli korkea opiskelumotivaatio ja vahva koulutausta. He siirtyivät tämän lukukauden alussa omaan lähikouluunsa, kaksi kuukautta etuajassa.
Kling toivoisi, että ne, joilla on ennestään vahva englannin osaaminen, voisivat opiskella englanniksi. Muuten opiskelumotivaatio on vaarassa.
– He turhautuvat, koska ovat suorittaneet asioita, jopa peruskoulun lähtömaassaan, englanniksi. Olisiko heidän mahdollista päästä sellaiseen luokkiin, joissa opetus tapahtuu englannin kielillä? Suomen kieli olisi yksi opiskeltava oppiaine suomi toisena kielenä -oppimääränä.
Osalla oppilaista on hyvät akateemiset taustat lähtömaastaan, mutta toisilla ei lainkaan.
– Kieltä ei voi oppia yhdessä vuodessa. Siinä menee useita vuosia. Se pitää vain hyväksyä, Lahtinen-Mayengo korostaa.
Sota-alueilta saapuneiden tukeminen vaatii herkkyyttä
Osa lapsista ja nuorista saapuu Suomeen konfliktialueilta ja voivat olla traumatisoituneita. Heidän tukemisensa vaatii aikuiselta herkkyyttä. Lahtinen-Mayengo kertoo entisestä oppilaastaan, joka oli sotakokemusten vuoksi sulkeutunut ja koki vihamielisyyttä aikuisia kohtaan.
– Tapasin häntä usein ja yritin olla hyväksyvä, positiivinen ja kiinnostunut hänestä. Pikkuhiljaa hän suli.
Hän toimi vetoapuna ja tukena oppilaalle, hyväksyi tämän olemattomia suorituksia ja mietti yhdessä perheen kanssa vaihtoehtoja. Lopulta nuori saikin päättötodistuksen kotimaastaan ja pääsi jatkamaan opintoja Suomessa.
– On hyvä, että on yksi aikuinen, joka ehtii perehtyä näihin nuoriin ja olla mukana.
Ivan ja Mehradzh ovat viihtyneet Helsingissä. He muistelevat, että Ukrainan kouluissa oli noin 30 oppilasta joka luokassa, kun Merilahdessa on 15–20.
– Tykkään siitä, että täällä välitunnilla voi istua sisällä. Ukrainassa on ankarampaa. Yläasteella voi helposti masentua, jos saa huonoja merkintöjä, Mehradzh kertoo.
– Pingispöytä on parasta tässä koulussa. Välitunnilla voi pelata. Asun vain kolmen minuutin matkan päässä. Täällä on hyvät opettajat, Ivan kehuu.
Peruskoulun jälkeen Mehradzh aikoo lukioon, työ tietokoneiden parissa kiinnostaa. Ivan pohtii hakevansa ehkä ammattikouluun ja tekevänsä osa-aikaisesti töitä vaikkapa uimavalvojana.
– Ukrainassa on vaikeampi matematiikka ja kemia. Täällä on helpompi. Se on hyvä, koska olen laiska. Nyt olen tosi hyvä matikassa, koska tiesin jo asiat, Ivan hymyilee.
Teksti: Nina Dale
Kuvat: Laura Oja
Artikkeli on osa kokonaisuutta, jossa esitellään Helsingin tekoja hyvän tulevaisuuden rakentamiseksi yhdessä, meistä jokaiselle. #koulutus2030 #helsinkioppiitulevaisuudentaidot