Paikalla oli teeman todellisia asiantuntijoita, toisin sanoen oppilaita ja opettajia sekä muita kasvatusalan ammattilaisia.
Seminaarin ajankohta oli mitä ajankohtaisin, sillä kyseessä oli lasten oikeuksien teemaviikko ja kaupunki oli vastikään uudistanut kasvatuksen ja koulutuksen toimialan osallisuussuunnitelman.
Kasvatuksen ja koulutuksen toimialajohtaja Satu Järvenkallas kertoi, että suunnitelmaa uudistettaessa haluttiin lähteä perusajatuksesta: lasten ja nuorten osallisuuden edistäminen kuuluu kaikille. Meistä jokainen voi toisin sanoen vaikuttaa siihen, että kaikki tulevat nähdyiksi, tuntevat olevansa tärkeitä ja kokevat kuuluvansa tärkeänä jäsenenä omaan ryhmäänsä.
Nähdyksi, kohdatuksi ja huomatuksi tulemisen lisäksi osallisuuden kokemiseen vaikuttaa myönteinen suhtautuminen.
– Kyseessä ovat kaiken kaikkiaan perusihmisyyden asiat, Järvenkallas summasi.
Järvenkallaksen mielestään on tärkeää, että innostamme lapsia ja nuoria kertomaan, mikä kullekin on tärkeää.
– Heillä pitää olla turvallinen ja luottavainen olo sekä tieto siitä, että he ovat tasavertaisia ihmisiä. Arkiset kokemukset ovat kaikkein tärkeimpiä. Lasten tulee ymmärtää, että koulujen kaikki aikuiset ovat heitä varten.
– Kun lapsella tai nuorella on kokemus osallisuudestaan, hän kokee olevansa oman elämänsä vaikuttaja. Tämän kokemuksen syntymiseen tarvitsemme toki myös perheen tuen.
Hän nimesi huoltajat ja vanhemmat lasten sekä koulujen henkilöstön voimavaraksi, minkä takia osallisuuden suunnitelmassa painotetaan yhteistyötä perheiden kanssa.Toimialan johto käy vastakin kouluissa ja kuuntelee viestejä.
– Meillä pitää olla ajantasaista tietoa, jotta pystymme auttamaan työntekijöitämme. Se on hallinnon tehtävä.
Hän muistutti, että osallisuutta ja sosiaalisia taitoja voi opiskella, kuten mitä tahansa akateemista ainetta. Niitä tarvitaan, onhan koulujen yksi tehtävä opettaa huomioimaan toisia ja tulemaan toimeen toisten kanssa, siis kaveritaitoja.
– Ymmärryksellä ja vuorovaikutustaidoilla myös ehkäistään kiusaamista.
Järvenkallas kertoi, että toimialalla on tarkoitus seurata osallisuuden kokemuksen kehittymistä ja siinä onnistumista.
Kodin ja koulun yhteistyö keskeistä
Kasvatuksen ja koulutuksen apulaispormestari Johanna Laisaari korosti seminaarin avatessaan Järvenkallaksen tavoin kodin ja koulun yhteistyön tärkeyttä.
– Voimme vaikuttaa koulun kulttuurilla siihen, millaiseksi yhteistyö muodostuu. Vanhemmille tulisi välittyä tunne, että he ovat tervetulleita mukaan koulun toimintaan. Esimerkiksi matalan kynnyksen tilaisuudet kutsuvat mukaan ja osallistumaan.
Hän huomautti, että lasten osallisuus saattaa haastaa pedagogien ajatuksia mutta tuoda myös uusia näkökulmia tekemiseen.
– Vanhan sanonnan mukaan lasten suusta kuullaan totuus. Se on edelleen ajatus, jonka äärelle on tärkeää pysähtyä.
Edullinen ja mukava tapa vahvistaa hyvinvointia
Kehittämispäällikkö Jenni Helenius Terveyden ja hyvinvoinninlaitoksesta kertasi tuoreen Kouluterveyskyselyn tuloksia.
Kysely tuottaa seurantatietoa lasten ja nuorten terveydestä, hyvinvoinnista ja palveluista. Mukana on tietoa laajasti kouluruokailun sujuvuudesta omiin vaikuttamismahdollisuuksiin.
Kyselyyn vastanneista lapsista ja nuorista suuri osa kertoi olevansa tyytyväisiä elämäänsä.
Osallisuutta selvitettäessä kysyttiin muun muassa, onko lapsilla ja nuorilla koulussa aikuisia, joiden kanssa puhua, jos jokin asia painaa mieltä.
– Noin puolet kokee, että tällaisia mahdollisuuksia on. Noin kolmannes oli epävarma, ja osa kokee, ettei tällaista aikuista ole.
Helenius kommentoi, että tilannetta on mahdollista parantaa, kun oppilashuollosta ja muutoinkin kouluissa toimivien aikuisten roolista kerrotaan aktiivisemmin.
Lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarinen kommentoi omassa puheenvuorissa kyselyn tuloksia ja kiinnitti huomiota kysymykseen, jossa selvitettiin vaikuttamismahdollisuuksia. Tytöistä alle 7 prosenttia ja pojista noin 15 prosenttia koki, että heillä on hyvät vaikuttamismahdollisuudet.
– Lukemat ovat niin heikkoja, että toivoisin meidän käyvän tämän vuoksi kansallista keskustelua.
Hän huomautti, että opettajat ovat kyllä yrittäneet parhaansa, ja osallisuuden kokemus on parantunut. 2000-luvun alkupuolella oppilaista yli 40 prosenttia koki, että opettajat eivät rohkaise mielipiteen ilmiasuun. Nyt samoin kokevien määrä jäi neljännekseen.
Pekkarinen muistutti, että lapsilla on oikeus vaikuttaa, ilmaista mielipiteensä ja saada tietoa.
– On pidettävä huolta siitä, että jokainen noista oikeuksista toteutuu jokaisen lapsen kohdalla.
Hän kertoi tutkimusten osoittavan, että jos lapsi saa mahdollisuuden osallistua sääntöjen muodostamiseen, hän noudattaa niitä todennäköisemmin kuin jos mahdollisuutta ei ole.
Osallisuudella on lisäksi koko joukko useita hyvinvointivaikutuksia, ei vain lapsille vaan kaikille ihmisille ja koko yhteiskunnalle.
Pekkarinen korostaa lasten ja nuorten kuulemisen tärkeyttä. Kun heitä kuunnellaan, he uskovat vaikutusmahdollisuuksiinsa ja luottavat omaan merkityksellisyyteensä.
– On todettu, että aikuiset tekevät parempia päätöksiä lapsia kuunneltuaan. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että vastuu olisi lapsilla. Vastuu päätöksistä kuuluu aina aikuisille.
Hän muistutti, että osallisuuden vahvistaminen on loppupeleissä hyvin edullinen, tehokas, mutkaton ja mukava tapa vahvistaa kaikkien ihmisten hyvinvointia.
Omia tapahtumia, äänestyksiä ja yksilöllisiä työtapoja
Osallisuus puhutti myös iltapäivän panelisteja sekä yleisöä. Lukiolainen Aamos Vikberg toimii oppilaskunnan hallituksen varapuheenjohtajana Medialukiossa. Hänelle osallisuus tarkoittaa muun muassa tietoa siitä, että pystyy vaikuttamaan ja tuntemaan opiskelun olevan hallinnassa.
Vastakohtana on tunne, että koulu vain etenee eikä siihen ole mitään kontrollia. Ettei edes pieniin asioihin kykene vaikuttamaan.
Itäkeskuksen peruskoulun opettaja Mervi Haverinen kertoi osallisuuden tarkoittavan toteutuessaan sitä, että nuori kokee olevansa osa kouluyhteisöä ja että hän ymmärtää aktiivisen roolinsa oppijana.
– Turvallinen kouluyhteisö on puolestaan parasta syrjäytymisen ehkäisyä. Ei voi olla, että koulussa mentäisiin massojen kanssa eteenpäin vaan jokainen on kohdattava joka päivä omana itsenään. Monta asiaa tehdään jo silloin, kun aamulla avataan ovi, Haverinen totesi.
Kallion lukion lehtorin Sampo Harjun mielestä koulunkäyntiin voidaan kytkeä muutakin kuin opiskelijuus. Parhaimmillaan omaehtoinen toiminta lähtee nuorista itsestään ja sitouttaa kouluyhteisöön. Kallion lukiossa on paljon opiskelijoiden järjestämiä tilaisuuksia, ja koulu antaa tilansa niitä varten.
Vikberg pohti, että lukiolaiset voivatkin vaikuttaa tapahtumiin. Sen sijaan opetussuunnitelma tulee annettuna.
– Joskus pystymme vaikuttamaan joihinkin kursseihin ja silloin esimerkiksi itse päättämään, kirjoitammeko esseen välikokeen sijaan.
Haverinen kertoi, että myös yläasteella nuoret voivat vaikuttaa työtapoihin ja oman työnsä suunnitteluun. Oppisisältö ja kokeet ovat samat kaikilla, mutta esimerkiksi opetuksen rytmitys voi vaihdella. Osa haluaa edetä itsenäisemmin, kun toiset pitävät enemmän kiinteämmästä ohjauksesta.
Erityisluokan opettaja Linnéa Törnqvist Nordsjö lågstadieskolasta kertoi, että koulussa harjoitellaan demokratian toteutumista erilaisista ideoista äänestämällä. Oppilaat ovat päässeet vaikuttamaan esimerkiksi koulun kirjastoon hankittaviin kirjoihin.
Panelistit pohtivat myös, millaisia esteitä osallisuuden toteutumisella on.
Vikbergin mielestä on yleistä, että lukiolaisten kaikki energia menee opiskeluun. Esimerkiksi oppilaskunnan toiminta ei heti sytytä, vaikka se tarjoaisi hyvän väylän vaikuttaa omiin asioihin.
Törnqvist pohti, että motivointi voi olla vaikeaa, sillä asioihin vaikuttaminen ja niiden muuttaminen eivät tapahdu käden käänteessä.
Haverisella oli hyvä esimerkki oppilaskunnan vaikuttavuudesta. Oppilaskunnan mielestä kello 8.10 oli liian varhainen aika aloittaa koulupäivä ja ehdotti kellonajaksi 8.30. Myöhempi aika otettiin käyttöön, ja opettajatkin ovat olleet siihen tyytyväisiä.
Hän pohti, että osallisuus saattaa olla jo käsitteenä vaikea. Kun hän kyseli teemasta kahdeksas- ja yhdeksäsluokkalaisilta, osa kertoi vaikuttavansa omaan koulunkäyntiinsä joka päivä. Ja että jokainen vaikuttaa esimerkiksi omiin arvosanoihinsa.
Harjun mielestä oma haasteensa on saada vanhemmat mukaan kouluntoimintaan. Esimerkiksi kannatusyhdistyksen toimintaan ei kovin moni halua sitoutua, vaikka halukkaita löytyy hyvin auttamaan vaikkapa tapahtumien järjestelyissä.
Törnqvist muistutti, että asioista päätettäessä ja osallisuudessa yleensäkin pitää muistaa pitää huolta kaikista eikä kuulla vai kovaäänisimpiä. Etenkin tärkeimmissä asioissa jokaisen kuuleminen korostuu.
Kuuntelu, keskustelu ja mahdollistaminen
Päivän päätteeksi Laisaari kysyi yleisöltä, miten lapsen ja nuoren osallisuus toteutuu. Yleisö vastasi, että askel askeleelta, kuuntelemalla, kyselemällä ja mahdollistamalla.
Entä miten sitä olisi mahdollista parantaa?
Kasvatusalan ammattilaisista koostuneen yleisön mielestä jälleen kerran kuuntelemalla, mutta myös keskustelemalla, asiaa esillä pitämällä sekä ottamalla osallisuus osaksi työotetta.
Seminaarin tallenne on katsottavissa Helsinki-kanavalla 8. joulukuuta saakka.
Teksti: Kirsi Riipinen.
Kuvat: Sakari Röyskö.