Aivan viime aikoina monet lääkäriopiskelijat ovat keksineet, että Helsingin psykiatriassa voi aloittaa työharjoittelun opiskelun ohella.
Ylilääkäri Niina Markkula kertoo ilahtuneensa, kun mutkien kautta Auroran sairaalan mielialaosastolle kesätöihin tullut lääkäriopiskelija tykästyi työhön ja saamaansa tukeen niin paljon, että houkutteli kollegoikseen muitakin kandeja.
Markkula pohtii, että psykiatrian maine opiskelijoiden keskuudessa ei ole ollut kaikkein paras. Tilanne on kenties muuttumassa.
Samaa mieltä ovat erikoistuva lääkäri Laura Tuominen ja lääketieteen opiskelija Verneri Pellinen. Mielen asioista ja muun muassa masennuksesta ja ahdistuksesta puhutaan nykyään paljon. Opiskelukavereissa on muitakin, jotka ovat valinneet tai vähintään harkitsevat psykiatriaa omaksi alakseen.
Hyvä paikka aloittaa harjoittelu
Auroran sairaala on erikoissairaanhoidon yksikkö, jossa on psykiatrista tutkimusta, hoitoa ja kuntoutusta. Sairaalaan kuuluu muun muassa psykiatrisen ensihoidon osasto sekä mielialahäiriöiden ja psykoosin hoidon ja kuntoutuksen osastot.
Sairaala-alueella toimii myös kaupungin psykiatrisen avohoidon yksiköitä, kuten esimerkiksi kaksisuuntaisen mielialahäiriön tutkimus- ja hoitokeskus, psykiatrisia päiväosastoja ja ryhmäterapiakeskus.
Henkilökunnassa on eri ammattiryhmiä: psykiatrian erikoislääkäreitä, psykiatriaan erikoistuvia lääkäreitä, sairaanhoitajia ja lähihoitajia sekä psykologeja, sosiaalityöntekijöitä ja toimintaterapeutteja.
Markkulan mielestä psykiatrian osasto on hyvä paikka aloittaa lääkärintyön harjoittelu, sillä psykiatrisessa hoidossa tulokkaita ei jätetä yksin. Tuominen ja Pellinen vahvistavat Markkulan sanat.
Tuominen tuli psykiatrian poliklinikalle kokeilumielellä reilu puolitoista vuotta sitten. Tätä ennen hän oli tehnyt töitä terveysasemalla ja neuvolassa. Aluksi hänen tarkoituksensa oli tehdä töitä kolme kuukautta mutta kerta toisensa jälkeen hän pidensi jaksoaan.
– Viihdyin hyvin ja ajattelin, että tämä voisi olla erikoistumispaikka. Tämä on työpaikkana tosi kiva, ja pidän työporukasta.
Tuominen kertoo pitävänsä erityisesti psykiatrian monipuolisuudesta. Potilastyössä joutuu miettimään monta eri näkökulmaa ja ottamaan huomioon hoidettavan läheiset, verkostot ja asenteet.
– Työtä tehdään usein monen eri ammattilaisen kanssa, jolloin hoidossa voidaan tarvita esimerkiksi psykologin, sosiaalityöntekijän, toimintaterapeutin tai fysioterapeutin osaamista. En ole kokenut työnteossa hierarkiaa.
Pellisen mielestä ihmismieli on tavattoman mielenkiintoinen ja sanoo olevansa lähes varma, että erikoistumisen vaiheessa myös hän valitsee psykiatrian. Häntä kiehtoo ihmisen kokonaisuus, kuinka psyyke liittyy somaattisiin vaivoihin ja päinvastoin.
– Heti alussa tykkäsin olla täällä osastolla töissä. Ensin seurasin lähinnä vieressä ja tein töitä kevennetyllä aikataululla. Tuntui hyvältä, että lähellä oli kokenut lääkäri, jolta sai tukea.
Kiertäminen eri yksiköissä kuuluu asiaan
Opiskelijat aloittavat harjoittelun Aurorassa usein päiväosastolla ja siirtyvät sen jälkeen poliklinikalle. Tuominen aloitti poliklinikalla ja siirtyi sieltä päiväosastolle, Pellinen teki päinvastoin. Sittemmin Tuominen on hakeutunut erikoistumisohjelmaan.
Ylilääkäri Jessica Helppi kertoo, että kokemuksen kerryttäminen eri yksiköissä on tärkeää. Silloin opiskelijat ja erikoistuvat lääkärit kohtaavat eri häiriöitä sairastavia potilaita kuntoutuksen eri vaiheissa.
Moni opiskelijoista jatkaa töiden tekemistä opintojensa ohella. Helppi kertoo, että töitä järjestellään opiskelijoiden lukujärjestyksen mukaan.
– Yksilöllisen ohjauksen ja viikoittaisen toimipaikkakoulutuksen lisäksi meillä on viikoittain yhteinen Teams-konsultaatiotunti, johon kandit voivat liittyä mukaan kuulolle tai esittämään kysymyksiä.
Markkulalla on muiden mielialahäiriöpalveluiden esihenkilölääkäreiden tavoin kiertävä kandien ohjausvuoro.
Nopeatempoisille ja pohdintoja kaipaaville
Markkula pohtii, että tulokkailta tullut kiitos hyvästä meiningistä perustuu kenties jaettuun innostukseen. Kun henkilökunta kokee työnsä tärkeäksi ja mielekkääksi ja pitää työstään, se tarttuu.
Helppi jatkaa, että todennäköisesti myös psykiatrian työympäristöön liittyvä kunnioitus ja huomioon ottaminen saa viihtymään työssä.
Osansa on myös yksikön monipuolisuudella. Töitä pääsee tekemään oman mielenkiinnon mukaan niin sairaalassa kuin avohoidossa, neljällä poliklinikalla erilaisissa työryhmissä.
Nelikko on sitä mieltä, että psykiatrinen yksikkö sopii monenlaisille ihmisille. Tärkeintä on, että on kiinnostunut ihmisistä.
Nopeatempoiset viihtyvät ehkä akuuttiosastolla, psykoosipuolella taas pääsee mukaan esimerkiksi pohdintoihin sopivimmista lääkityksistä. Osastotyössä puolestaan ei usein etukäteen tiedä, mitä on edessä, ja vaihtelua on paljon. Poliklinikalla taas työtä voi suunnitella paremmin.
– Terapeuttista työtä tekevän stereotyyppi on usein villapaita päällä istuva pohdiskelija ja rauhallinen keskustelija. Tämä työ on käytännössä todella paljon muutakin, Markkula sanoo.
Helppi kertoo, että omista harjoittelun ja työn toiveista kannattaa keskustella ohjaajan kanssa.
Pellinen on ollut töissä enimmäkseen poliklinikalla ja päiväosastolla. Hän on tehnyt avohoidon vastaanotoillaan psykiatrisia haastatteluja ja seurannut, kuinka potilaiden hoitojakson hoitotavoitteet toteutuvat. Avohoidon puolella tärkeää on moniammatillinen yhteistyö esimerkiksi psykologien ja toimintaterapeuttien kanssa.
Tuomisen työssä on korostunut moniammatillisen työn koordinointi ja konsultointi. Syksyllä hän on ollut seuraamassa kaksisuuntaisen mielialahäiriön tutkimus- ja hoitokeskuksen, Biken, toimintaa.
Erikoistumiseen menee kokonaisuudessaan viidestä kuuteen vuotta, Tuomisella on siitä suoritettu reilu kaksi vuotta.
Toivottomia tilanteita ei ole
Tuomiselle työn parhaita hetkiä ovat olleet sellaiset, joissa koko työryhmä on onnistuneesti tukenut potilasta. Onnistunut olo tulee myös silloin, kun on kokenut onnistuneensa vuorovaikutustilanteissa.
Pellinen lisää listaan tilanteet, joissa huomaa potilaan voinnin parantuneen.
Myös Markkulan mielestä työssä parasta on tulosten näkeminen. Erityisen hyvältä tuntuu, kun tilanne on ollut alussa hyvin hankala mutta yhteys potilaaseen on onnistunut hyvin.
– Toivottomia tilanteita ei ole, mutta kaaret voivat joskus olla pitkiä, hän sanoo.
Helppi jatkaa työn parhaita puolia kertomalla, kuinka ilahduttavaa on nähdä omien ohjattavien, erikoistuvien lääkäreiden ja opiskelijoiden, edistyvän.
– On todella hienoa päästä seuraamaan kehitystä läheltä.
Teksti ja kuvat Kirsi Riipinen