Syksyisin Helsingin metsät kutsuvat samoilemaan, sienestämään ja marjastamaan. Staran metsäpalvelupäällikkö Mikko Vuohelainen antaa viisi vinkkiä syysmetsistä nauttimiseen.
Helsingin rajojen sisällä on 4 600 hehtaaria metsäalueita, jotka ovat tuttuakin tutumpia Helsingin kaupungin rakentamispalveluliikelaitos Staran metsäpalvelupäällikkö Mikko Vuohelaiselle. Hän on työskennellyt niiden parissa lähes 40 vuotta.
– Kiinnostavinta työssäni on nähdä hitaat muutokset, joita metsissä tapahtuu. Jos asuu metsän vieressä, muutos on niin verkkaista, ettei sitä välttämättä huomaa. Jos taas käy samassa paikassa 5 tai 10 vuoden välein, maisemassa tapahtuneet muutokset näkyvät, Vuohelainen sanoo.
Nyt Vuohelainen vinkkaa syysmetsissä ulkoileville, mihin metsäretkillä kannattaa kiinnittää huomiota.
Välillä kaupunkilaiset antavat palautetta epäsiisteistä metsistä. Hoitamattomalta vaikuttava metsä on kuitenkin usein monimuotoista metsäluontoa, josta löytyy paljon erilaisia elinympäristöjä kasveille ja eläimille.
– On mielenkiintoista katsoa, millaisessa maastossa liikkuu. Itse pidän siitä, että metsässä on vaihtelevia maisemia. On järeää ja vanhaa sekä nuorta ja elinvoimaista puustoa, sekä tiheiköitä että väljempiä harvennettuja alueita.
Helsingin tyypillisiä metsämaastoja ovat rehevät metsät ja kallioiset männiköt. Reheviä metsiä löytyy esimerkiksi Vantaanjokilaakson ympäristöstä sekä metsävyöhykkeeltä, joka yhdistää Hallainvuoren Herttoniemen Saunalahdenrantaan. Karuja metsiä taas ovat esimerkiksi Kallahdenharju, Laajasalon Tahvonlahdenniemi ja Kivikon metsäalueen kallioinen maasto.
Vuohelainen kehottaa tarkastelemaan, onko metsissä eri-ikäisiä puita. Siellä näkyy luonnon kiertokulku: pienistä taimista tulee vuosien kuluessa isoja jyhkeitä puita, joista puolestaan tulee hitaasti lahoavia maapuita.
Jos metsässä liikkuja kaipaa etäisyyttä liikenteen ääniin, Vuohelainen suosittelee piipahtamaan isommilla metsäalueilla tai syksyisessä Vartiosaaressa.
– Vartiosaaressa ei ole autoliikennettä, joten ympäristö on poikkeuksellisen hiljainen ja rauhaisa. Nautin itse saaressa käyskentelystä.
Hiljaisuuteen voi hakeutua myös esimerkiksi Vuosaaren koillispuolella sijaitsevalla Talosaaren ulkoilualueella tai Nuuksiossa Helsingin omistamilla laajoilla ulkoilumetsäalueilla.
Helsinki jättää metsiinsä paljon lahopuuta, joka on luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokas raaka-aine. Esimerkiksi Keskuspuistossa lahopuuta on lähes joka paikassa.
– Keskuspuistossa lahopuuna on sekä kaadettua että kaatunutta puustoa. Rungot on jätetty hieman kauemmas kulkureiteistä.
Lahopuista hyötyvät sekä hyönteiset, sienet että kasvit. Lahopuuta ravintonaan käyttävä lajisto vaihtelee muun muassa sen mukaan, missä lahoamisasteessa kukin runko on ja mikä puulaji on kyseessä.
Helsingin metsissä asuu muun muassa peuroja, kauriita, kettuja ja mäyriä. Eläimet karttavat ihmisiä, mutta hyvällä onnella retkeilijä voi nähdä niistä vilauksen.
– Helsingissä tavataan satunnaisesti myös ilveksiä. Niitä on nähty esimerkiksi Hallainvuoressa.
Puolukkaa löytää syksyisin etenkin väljiltä metsäalueilta, joissa puusto on harvassa. Näillä alueilla maapohjan varvusto saa valoa ja pölyttäjät viihtyvät. Hyvänä sienivuonna sieniä löytää metsästä kuin metsästä. Vuohelainen vinkkaa sienestäjiä suuntaamaan esimerkiksi Talosaaren ulkoilualueelle tai Östersundomiin.
Viime vuosina Helsinginkin metsissä on torjuttu haitallisia kaarnakuoriaisia, kuten kirjanpainajia. Kirjanpainajat voivat aiheuttaa merkittäviä tuhoja varsinkin vanhoissa kuusikoissa. Stara kaataa kuuset, joihin kuoriaiset ovat iskeytyneet, sekä kuljettaa rungot pois metsästä.
Jos kirjanpainajia ei huomata heti tuoreeltaan, kuolleita puita ei enää myöhemmin kannata viedä pois. Vuoden kuluttua ne toimivat elinpaikkana muille hyönteisille, jotka käyttävät ravintonaan kirjanpainajia.
Jos kaarnakuoriaisten kuusen runkoon tekemät kuvioinnit kiinnostavat luonnonharrastajaa, niitä voi nähdä Keskuspuistossa kävelemällä hieman sivuun pääreiteiltä.
– Kuorettomista, kuolleista kuusista voi etsiä kaarnakuoriaisten syöntikuvioita. Yhdessä puussa on yleensä useamman eri kaarnakuoriaisen syöntikuvioita. Yleisimpiä ovat kirjanpainaja, kuusentähtikirjaaja, aitomonikirjaaja ja kuusijäärä, Vuohelainen kertoo.
