Valot Helsingin yössä – yötöiden tarinoita kaupungista

Kesäöinä kaupungilla kaikki eivät juhli tai nuku – he varmistavat katujen turvallisuutta ja kuljettavat ihmisiä meren yli. Suomenlinnan lautan kapteeni, nuorisotyöntekijät ja kunnossapidon työntekijä kertovat, millaista on olla töissä kun muut nukkuvat.

Julkaistu , päivitetty
Anki Herlin ja Kalle Fagergholm.
Kuva: Päivi Ristell

Puoli yhdeksältä illalla Oodista ehtii lainata koripallon. Puolen tunnin päästä kirjasto menee kiinni. Pallo pitää palauttaa. 

– Hengaillaan, ystävystytään. Mieluummin olen täällä kuin himassa tuijottamassa puhelinta ja masentumassa, kertoo 16-vuotias Elias, joka hengailee Oodilla melkein joka ilta. 

– Frendien kanssa, se on tärkeää, lisää Anki Herlin, etsivä nuorisotyöntekijä. 

Herlin on työskennellyt nuorten kanssa lähes 30 vuotta. Tänä iltana hän on töissä nuoriso-ohjaaja Kalle Fagerholmin kanssa. Jalkautuvaa nuorisotyötä tehdään aina pareittain. 

Illan aikana nuorisotyöntekijät jututtavat, kuuntelevat ja auttavat nuoria. Monet kohtaamiset, kuten tänään Oodin pihalla, ovat positiivisia. Nuoret ovat selvinpäin. Heillä on keskenään hauskaa. 

– Kesäöisin korostuvat kuitenkin loma-ajan ylilyönnit, päihteet, tappelut ja seksuaaliväkivalta, Herlin kertoo. 

Nuorisotyöntekijät tekevät yhteistyötä muun muassa poliisin, lastensuojelun ja järjestöjen kanssa. He ohjaavat nuoria eteenpäin ja varmistavat, että nuori pääsee kadulta turvaan kotiin tai esimerkiksi yömajaan. He etsivät yhteystietoja ja auttavat nuoria myös arjessa. 

Mistä nuoria löytää?
– Sen oppii aavistuksen ja kokemuksen kautta. Kauppakeskuksista, puistosta ja rannoilta, Fagerholm sanoo.

Santeri Velin ajaa lauttaa.
Santeri Velin kertoo, että Suomenlinnan lautalla vakiomatkustajat käyvät myös kapteenille tutuiksi. Kesäöissä merimatkalla hän näkee hippusen myös mystiikkaa. Kuva: Päivi Ristell

Osana ikiaikaista ketjua

Puolen yön jälkeen kaupungilla on taianomaisessa hämärässä syke, jonka aistii, kun rantautuu Kauppatorin laituriin. Näin ajattelee Suomenlinnan lautan kapteeni Santeri Velin.

– Suomenlinnaan on jollain tavalla liikennöity 1700-luvulta saakka. Suokki-lautta on ollut käytössä Olympiavuodesta 1952. Tässä on osa ikiaikaista ketjua, hän kuvailee. 

Lautalla kulkevat niin turistit, päivävieraat kuin Suomenlinnan asukkaat. Kesäisin näkee myös kodittomia ja niitä, joilla ei ole paikkaa, minne mennä. 

Kun käy merellä, sielu lepää. Siinä rauhoittuu, vaikka ajaisi kovassa kelissä.

Santeri Velin

Meri on muotoutunut osaksi 34-vuotiaan Velinin identiteettiä. Hän on koulutukseltaan kotimaan liikenteen laivuri. 

– Kun käy merellä, sielu lepää. Siinä rauhoittuu, vaikka ajaisi kovassa kelissä.

Väylämerkit ohjaavat ajoa kaikilla säillä. Pimeällä ja sumussa ajetaan myös tutkalla. Lautta irtoaa Kauppatorista viimeisen kerran kahdelta yöllä. Tähän 20 minuutin merimatkaan hyppää yleensä myös Helsingin Sanomien jakaja. Sen jälkeen alkaa lautan yövuoron pisin tauko, noin kolme tuntia. Silloin miehistö ehtii myös nukkua.

Hiljaisina hetkinä korjataan

Kahdelta hiljenee keskustan syke. Aamuviiteen saakka vallitsee hiljainen hetki, jolloin korjataan autoteitä ja kevyen liikenteen väyliä. Työ tehdään silloin, kun tienkäyttäjiä on vähän.

Oli siinä oma viehätyksensä, kun aurinko nousi talojen takaa aamuneljältä.

Juha Ovaska

Vastaava työnjohtaja Juha Ovaska Staralta kertoo, että kesällä työpäivät saattavat venyä 12-tuntisiksi, kun kunnossapidon porukka uusii kuluneita tiemerkintöjä ja korjaa sortumia.

Stara vastaa lähes puolesta Helsingin tieverkosta. Työtehtävät voivat olla esimerkiksi tien halkeaman korjausta saumajuotoksella, jolloin noin 200 asteeseen lämmitettyä kuumaa massaa valutetaan halkeamaan ja tie saumataan. Usein mukana on kaivinkone, ja massaa kuumennetaan paikan päällä siihen tarkoitetussa padassa. 

– Viime kesänä olimme tekemässä Eerikinkadulla saumajuotoksia. Oli siinä oma viehätyksensä, kun aurinko nousi talojen takaa aamuneljältä.