”Miten tämmönen on edes mahdollista?”
Talvisessa Merihaassa tuulee, mutta kerrostalon kivijalassa majaansa pitävässä päiväkoti Kaislassa on lämmin ja kotoinen tunnelma. Keitämme kahvit.
– Tein aikoinaan TET:in päiväkodissa, ja jo silloin tykkäsin ihan sikana työskennellä lasten kanssa, oppisopimusopiskelija Elli, 22, kertoo ensikosketuksestaan varhaiskasvatusalaan.
– Lukion abivuonna aloitin työt lastensairaalassa. Lasten kanssa työskentely ja kanssakäyminen tuntui luontevalta.
Päiväkoti Kaislassa Elli on työskennellyt kohta kaksi vuotta. Hän on töissä varhaiskasvatuksen lastenhoitajan määräaikaisessa tehtävässä ja opiskelee samalla lastenhoitajien oppisopimuskoulutuksessa, jonka kautta Helsingin kaupungin päiväkotien vailla alan koulutusta olevat työntekijät voivat pätevöityä ammattiinsa.
Päiväkodin johtaja vinkkasi Ellille oppisopimusmahdollisuudesta, kun töitä oli takana muutama kuukausi.
– Näin nuorena se innosti: se ei sido mua liikaa, ei tarvitse osata suunnitella viiden vuoden päähän, Elli pohtii.
– Opiskelijana on aina se taloudellinen ahdistus, ja kun on jo töissä, tuntui ihan täydelliseltä, että voi työskennellä ja suorittaa ammatillisia opintoja samalla – että miten tämmönen on edes mahdollista?
Joka päivä paremmaksi kasvattajaksi
Kasvatuksen ja koulutuksen toimialan saatavuusyksikkö pyrkii yhdessä Stadin AO:n kanssa luomaan erilaisiin elämäntilanteisiin sopivia koulutuspolkuja ja innostamaan moninaisista taustoista tulevia hakijoita uuden ammatin opiskeluun.
Varhaiskasvatuksen lastenhoitajan oppisopimuskoulutusta on järjestetty tänä vuonna määräaikaisten työntekijöiden lisäksi alanvaihtajille, työttömille työnhakijoille ja työkokeilijoille.
Millaista opiskelu sitten on? Miksi päiväkodissa jo työskentelevä opiskelisi, kun määräaikaisia töitä voi saada ilman koulutustakin?
– On ihanaa koulupäivinä saada sitä tietoa joka tukee mun omaa ammattitaitoa, ja jolla teen itsestäni joka päivä parempaa kasvattajaa, Elli innostuu.
Omaa reittiä ammattiin
Koulutuksen avulla oppii sanoittamaan niitä pedagogisia keinoja, joita työssään käyttää päivittäin.
Elli mainitsee esimerkkinä tuentarpeiset lapset, joiden kasvattamiseen saa koulutuksen kautta pedagogisia toimintatapoja.
– Osaan auttaa lasta paremmin, koska ymmärrän enemmän. Myös yhteistyö huoltajien kanssa sujuvoituu entisestään, kun on oikeat lähestymistavat.
Oppisopimusopintojen jälkeen on mahdollista saada päiväkodista vakituinen työ. Myös se motivoi toki opiskelemaan.
– Voi saada vakiduunin vaikka siitä omasta päiväkodista, eikä tarvitse vaihtaa työpaikkaa. Löysin tästä päiväkodista kyllä äkkiä oman paikkani. Ryhmäni varhaiskasvatuksen opettaja Salla on ollut ensimmäinen opettajani, joka edelleen jaksaa aina auttaa, opettaa ja tukea arjen tilanteissa.
Koulutuksen käytännönläheisyys saa kiitosta Elliltä. Kaikki eivät opi samalla tavalla.
– Musta tuntuu että tosi pitkään kouluissa on opetettu, että yläasteelta lukioon tai amikseen ja sieltä jatko-opiskelemaan, ja ensimmäiset 30 vuotta sä istut koulun penkillä, Elli pohtii.
– Ja sitten kun sä tajuat jo nuorena, ala-asteella, että ”tää on tosi vaikeeta mulle”, sua alkaa ahdistaa sun tulevaisuus tosi paljon. Siitä pitäisi puhua enemmän, että niitä muitakin reittejä on.
Työpaikkaohjaaja auttaa eteenpäin
Jotta oppisopimuskoulutus onnistuu, tarvitaan opiskelijalle sitoutunut työpaikkaohjaaja, alansa kokenut ammattilainen, joka auttaa opiskelijaa näyttösuunnitelman teossa, arvioi näytöt ja tukee työssä ja opinnoissa matkan varrella.
– Oon ohjannut opiskelijoita kahdeksan vuoden ajan, ja aina tykännyt siitä. Ellin kanssa oltiin jo työkavereita ja kavereita, niin totta kai halusin auttaa Elliä alalla eteenpäin, se oli se motivaatio, varhaiskasvatuksen lastenhoitaja Emmi, 28, hymyilee.
– Opiskelijaa ohjatessa pitää reflektoida ja pysähtyä sen äärelle, miksi toimii niin kuin toimii. Siinä oppii ja oivaltaa itsekin.
Emmi suoritti aikoinaan oman harjoittelunsa päiväkoti Kaislassa. Valmistuttuaan hän pääsi töihin tuttuun paikkaan, ja onkin viihtynyt yhteisöllisessä päiväkodissa jo yhdeksän vuoden ajan.
– Niin siinä kävi, aika hurahti vaan. Täällä on niin kotoinen fiilis.
”Työkaverit – ne siinä tukee ja on”
Mitä Elli ja Emmi haluaisivat sanoa nuorelle, joka pohtii tulevaisuutta varhaiskasvatusalalla? Mikä on alassa parasta?
– Ne onnistumisen tunteet sen lapsen kasvusta on ihania. Täällä tapahtuu niin paljon pieniä asioita, jotka on loppujen lopuksi isoja asioita, Elli pohtii.
– Lasten kanssa voi tehdä niin paljon, lapset on oikeasti niin paljon taitavampia kuin mitä ihmiset luulee, Emmi lisää.
– Me työntekijät käytetään myös toistemme vahvuuksia hyödyksi. Joku on kiinnostunut askartelusta, joku taas voi vetää musajuttuja.
Työkavereiden merkitystä alalla jaksamisessa ei voi korostaa liikaa.
– On tärkeintä, että sulla on hyvät työkaverit, koska ne pysyy ja jää siihen, Emmi pohtii.
Hän kehottaakin alalle haluavaa tutustumaan erilaisiin päiväkoteihin vaikkapa keikkailemalla ja etsimään itselle sopivan työyhteisön.
– Kun löytää paikan, jossa on hyvät työkaverit, jaksaa tehdä tätä työtä hyvin. Ne siinä tukee ja on.
Myös oppisopimuskoulutuksesta voi löytää ihan vahingossa samanhenkisiä kavereita. Näin kävi Ellille.
– Me tutustuttiin kahden opiskelukaverin kanssa huhtikuussa, kun koulutus alkoi, ja heinäkuussa oltiin jo yhdessä reissussa Prahassa ja Krakovassa, Elli nauraa.