Aloitetaan pikaraitiolinjalla matkaaminen itäpäästä, paikasta, johon alkuvuodesta 2026 valmistuu Roihupellon kampus. Stadin AO kokoaa uudelle kampukselleen monen alan opetusta eri puolelta kaupunkia, kaikkiaan kuudesta toimipisteestä.
– Ammatillinen koulutus on palvelua, johon liittyy yhteistyötä yritysten, korkeakoulujen ja ympäröivän yhteiskunnan kanssa. Koulutuksen keskittäminen nykyistä vähempiin toimipaikkoihin tehostaa ja monipuolistaa toimintaa, mutta samalla mahdollistaa tilojen joustavaa käyttöä. Saamme kampukselle todella hyviä synergiaetuja, kertoo projektinjohtaja Arja Törmä Helsingin kaupungilta.
Lista Roihupellon kampukselle nykyisistä tutkinnoista sijoitettavista koulutuksista on todella pitkä: kone- ja tuotantotekniikka, tieto- ja viestintätekniikka, sähkö- ja automaatioala, puuteollisuus, maanmittausala, tekninen suunnittelu, taideteollisuusala, puhtaus- ja kiinteistöpalvelualan, pintakäsittelyala, turvallisuusala, logistiikka sekä osa sosiaali- ja terveysalan koulutuksista. Listalle kuuluvat vielä myös TUVA-koulutus (tutkintoon valmistava koulutus), nuorten työpajatoiminta sekä maahanmuuttajien osaamiskeskuksen koulutuksia ja palveluja.
Törmä kertoo, että näiden lisäksi tiloissa järjestetään erikois- ja ammattitutkintokoulutuksia sekä aikuisten lyhytkoulutuksia.
– Kampukselle tulee noin 4 500 opiskelijaa, joista noin 3 000 on kerrallaan paikalla. Noin kolmannes oppii työelämässä tai muuten oppilaitoksen ulkopuolella.
Törmä sanoo, että pikaraitiolinja 15 on kampukselle hyvin tärkeä. Samaa korostaa Stadin AO:n projektipäällikkö Petri Heinilä.
– Otimme pikaraitiotien tulon huomioon jo silloin, kun ryhdyimme suunnittelemaan kampusta.
Hyvät kulkuyhteydet ovat tärkeät sekä opiskelijoille että henkilökunnalle. Heinilä kertoo, että Stadin AO:n opinnoissa ei nykyisellään tehdä merkittävästi yhteistyötä yliopistojen kanssa – mutta mikäli tällainen jatkossa yleistyy, pikaraitiotien merkityksellisyys kampukselle kasvaa.
Myllypuron kampukselle sen sijaan voi olla asiaa useallakin opiskelijalla, sillä Myllypurossa toimivat jo nyt tai lähitulevaisuudessa Stadin AO:n rakennus- ja talotekniikan kampus, Helsingin kielilukio ja Metropolian kampus. Sinne pääsee hurauttamalla ratikalla Itäkeskukseen, josta puolestaan on vain yksi metron väli Myllypuron kampukselle. Tosin matka ei ole pitkä pyöräillen tai kävellenkään. Matkaaminen myös Stadin AO:n Haagan kampukselle käy nopeasti.
Roihuvuoren kampuksen rakentaminen etenee aikataulussa. Parhaillaan tehdään perustus- ja runkotöitä.
– Näin hienot uudet tilat todennäköisesti ovat yksi houkutin hakea Stadin AO:n opiskelijaksi, Törmä pohtii. Heinilä on samaa mieltä.
Viikissä yliopiston kampuksella uudelleenjärjestelyjä
Kun pikaraitiolinjalla matkataan Roihupellosta länteen, kampuksista seuraava on Helsingin yliopiston Viikin kampus. Yliopiston kampusarkkitehti Henrik Ahola kertoo, että alueella on käynnissä samanlainen uudelleenjärjestely kuin lukuisissa muissakin toimipaikkakiinteistöissä.
– Etätyön yleistymisen jälkeen pyrimme järkevöittämään ja organisoimaan tilojen käyttöä uudelleen. Koronan jäljiltä ihmiset käyvät aiempaa vähemmän lähitöissä.
Tilajärjestelyjä on tehty aiemminkin yksiköiden kokojen eläessä, mutta nyt on tarkoitus suunnitella koko kampuksen tiloja pitkää aikaväliä varten.
Ahola kertoo, että kampuksen tulevia suuntaviivoja visioidaan parhaillaan yhteistyössä Helsingin kaupungin kanssa.
– Opiskelijoilla etäopiskelun huippu on näillä näkymin saavutettu. Kampukselle tullaan tapaamaan ja kohtaamaan ihmisiä sekä verkostoitumaan. Tästä onkin syntymässä yhä tärkeämpi kohtaamispaikka.
Yksittäisiä työhuoneita ja luentosaleja on kampuksella tulevaisuudessakin, mutta suunnitelmissa otetaan yhä tarkemmin huomioon tilat, joissa luodaan kontakteja ja saadaan vertaistukea – tai käydään kimpassa kahvilla.
Kohtaamisia ja verkostoitumista varten on tärkeää, että liikenneyhteydet ovat hyvät. Ahola sanookin, että ratikka on odotettu ja tervetullut.
Pikaraitiotien toivottaa tervetulleeksi myös professori Tom Böhling. Myös hän korostaa fyysisten tapaamisten merkityksellisyyttä.
– Tutkimusmaailmassa on tärkeää saada yhteen eri tieteenaloja. Tutkimusongelmat ovat usein monimutkaisia ja vaativat monipuolista osaamista. Kun ihmiset tapaavat toisiaan fyysisesti, saamme kasvatettua ymmärrystä tutkittavista kysymyksistä.
Böhling muistuttaa, että yliopiston väen lisäksi Viikissä on paljon muutakin asiantuntemusta. Ruokavirastossa, Luonnonvarakeskuksessa ja Suomen ympäristökeskuksessa (Syke) on valtavasti tietoa ja osaamista.
– Se että pääsemme kaikki siirtymään paikasta toiseen ekologisesti ja edullisesti, tarkoittaa koko alueelle valtavaa buustia. Toki bussit ovat kulkeneet kampuksen ohi, mutta ratikka konkretisoi helpot siirtymiset.
Raideliikenne sopii Böhlingin mielestä erityisen hyvin Viikkiin, koska se haluaa olla kestävyyttä edustava kampus.
Kampuksella on yli 6 000 opiskelijaa ja neljä tiedekuntaa.
– Teemme paljon tutkimusyhteistyötä Aalto-yliopiston kanssa.
Böhling arvelee, että kynnys kasvokkaisiin tapaamisisiin madaltuu uuden pikaraitiotien ansiosta.
Hän kertoo, että ratikan rakennusvaiheessa kampuksella jännitettiin, reagoivatko tutkijoiden herkät laitteet eri rakennusvaiheisiin.
– Pelkomme eivät toteutuneet.
Otaniemi odottaa vuorovaikutuksen lisääntymistä
Matka pikaraitiolinjalla jatkuu Espooseen, Aalto-yliopiston kampukselle Otaniemeen.
Johtava tutkija Aija Staffans toivottaa pikaraitiotien ehdottoman tervetulleeksi kampukselle.
– Pikaraitiolinja on poikittaisliikenteelle erittäin tärkeä. Tällaisilla liikenneratkaisuilla rakennetaan aitoa verkostokaupunkia. Pääkaupunkiseutu on asukkailleen yhä enemmän yhtenäinen. Eivät ihmiset ajattele paikasta toiseen siirtyessään, ylittävätkö jonkin kaupungin rajat. Ihmisten arkielämässä kuntarajat ovat keinotekoisia, hän sanoo.
Projektinjohtaja Antti Mäkinen Espoon kaupungilta kertoo, että Otaniemessä – ja yleisemminkin pikaraitiotien varrella – on tapahtumassa paljon.
– Pikaraitiotiellä on ollut Keilaniemen ja Otaniemen positiiviseen kehitykseen paljon suurempi merkitys kuin alun perin ajattelin.
Keilaniemestä on tulossa hänen mukaansa entistäkin merkittävämpi yritysalue.
Otaniemi on puolestaan mielletty kampusalueeksi ja on sitä tulevaisuudessakin. Mutta sen rinnalle alueelle on tulossa kaupunkielämää uusine asuntoineen ja palveluineen.
Otaniemen yritysmaailma on tähän mennessä ollut vahvasti kytköksissä yliopiston tutkimustoimintaan. Sekin säilyy, mutta myös yritysten toimialat ovat monipuolistumassa.
Staffans pohtii, että ratikka on suosittu ja sitä yleisesti pidetään sympaattisena. Pääkaupunkiseudulla asuvat tosin ovat rakentaneet mielikuvansa ratikoista Helsingin keskustassa liikennöivien perusteella.
– Pikaratikka on luonteeltaan hieman erilainen, mutta uskon siitäkin tulevan mieluisa kulkuväline.
Hän tuntee pikaraitiotien reitiltä parhaiten Otaniemen ja kertoo, että uusi raidelinjaus istuu kaupunkirakenteeseen hyvin. Katutila, missä ratikka kulkee, on rakennettu viheralueita myöten kauniisti.
Staffans on Helsingin yliopiston Böhlingin tavoin sitä mieltä, että sujuvaa poikittaisliikennettä tarvitaan etätyöskentelyn yleistyttyä turvaamaan kasvokkaista vuorovaikutteisuutta. Tähän mennessä on nähty, kuinka tärkeä metro on Helsingin yliopiston päärakennuksen ja Aalto-yliopiston välillä.
Yliopistoilla on yhteisiä kursseja ja maisteriohjelmia, ja metro on helpottanut niiden pitämistä. Nyt yhteistyölle on yhä paremmat mahdollisuudet myös Viikin tutkijoiden ja opiskelijoiden kanssa.
– Etätyöskentely ja etäopiskelu ovat tulleet jäädäkseen, mutta monimutkaisten ja hirmu laajojen kysymysten pohtimisessa tarvitaan työpajoja kasvokkaisine keskusteluineen.
Staffans on hyvillään, että lisää tieteenalojen edustusta saadaan paikan päälle esimerkiksi Aallon Living+ Hubin yhteistyötiloihin, jotka on suunniteltu ja kehitetty digitaalisine työkaluineen erityisesti kaupunkisuunnitteluun ja aluekehittämiseen.
Raideliikenteen kehittäminen ja lisääminen ovat tärkeitä myös ilmastosyistä. Espoon Mäkinen sanoo, että ratikan kyytiin on helppo hypätä, koska se liikkuu ihmisten keskellä ja muistuttaa helpoista siirtymisistä. Siinä mielessä se on helpompi kuin metro, joka näkyy vain vilahduksena asemilla.
Teksti: Kirsi Riipinen