Iltapäivisin Kankarepuistossa kokoontuu koululaisten perusopetuksen iltapäivätoiminnan ryhmä.
Iltapäiväkerholainen Malik Aikins lähtee oppaaksi sisälle leikkipuiston sosiaaliohjaajan Outi Pesonen-Laineen kanssa. Leikkipuistolla on nimittäin omat tilat Jakomäen sydän -talossa.
Koko avara rakennus on vain muutaman vuoden vanha. Saman ison katon alle on koottu leikkipuiston sisätilojen lisäksi päiväkoti, ala- ja yläkoulu sekä nuorisotilat. Niillä on omat sisäänkäynnit, mutta osa tiloista on yhteiskäytössä.
Tällä kertaa osa Kankarepuiston kerholaisista pelaa korttia, osa pingistä keittiön puolella. Joillakin näyttäisi olevan läksyjenteko kesken.
Aikuisseuraa ja vertaistukea
Kankarepuiston toiminnan hyvin tunteva Miia Petrelius kertoo, että kun perhe muutti alueelle yli viisi vuotta sitten, perheen kaksivuotias esikoinen oli mukana leikkipuiston eväsreppukerhossa. Kuopus oli tuolloin vauva.
Lapset ovat kasvaneet, ja esikoinen on jo tokaluokkalainen, mutta uudelleen leikkipuiston vakituinen kävijä, nyt iltapäiväkerholaisena. Kuopus on eskarissa, ja kun koulu ensi syksynä alkaa, myös hän liittyy iltapäiväkerhoon.
– On helpottavaa tietää, että täällä on tutut aikuiset asioista huolehtimassa.
Petrelius sanoo, että vanhemmat ovat aika yksin kotona kaikkein pienimpien lastensa kanssa. Hän sai leikkipuistossa aikuisseuraa ja tärkeää vertaistukea muilta vanhemmilta ja on hyvillään, että puiston ammattilaisten lisäksi tutustui moneen alueen asukkaiseen.
– Tiedän, että tarvittaessa he auttaisivat omaa lastani. Kuulen muutoinkin, missä täällä mennään, mikä on tosi hieno asia. Puiston toiminta lisää myös yhteisöllisyyttä.
Tauonpaikkoja vanhemmille
Pesonen-Laine on ollut töissä leikkipuistossa jo 1990-luvulla ja täällä Kankarepuistossa vuodesta 2005. Paikalliset asukkaat ovat tulleet tutuiksi, jopa niin hyvin, että puistossa järjestettävässä vauvamuskarissa on lapsia, joiden vanhemmat kävivät puistossa koululaisina.
– Minut tuntevat kaikki, hän tuumaa.
Tämän huomaa, kun kierämme Jakomäen sydäntä. Häntä moikataan, ja Pesonen-Laine näyttää muistavan kaikkien vastaantulevien nimet.
Kun Helsingin Sanomat pyysi keväällä lukijoita antamaan kiitoksia päiväkodin ammattilaisille, lukijat kiittivät Kankarepuiston Outia: hän on ihana, lämmin ja helposti lähestyttävä.
Pesonen-Laine puolestaan jakaa kiitoksia kollegoilleen. Leikkipuiston hyvä tunnelma on syntynyt, kun osa kollegoista on hänen itsensä tavoin pitkäaikaisia työntekijöitä.
Hän kokee tekevänsä kollegoineen leikkipuiston avoimessa varhaiskasvatuksessa merkityksellistä, ennalta ehkäisevää lastensuojelutyötä.
Erityisen palkitsevaa on saada tuntea ihmisiä vuosikausien ja vuosikymmenten takaa. Herkkiä ovat esimerkiksi hetket, kun koulun iltapäiväkerholainen haluaa vuosien kuluttua tulla tekemään töitä tuttuun leikkipuistoon TET-jaksonsa eli työelämään tutustumisjaksonsa aikana.
Leikkipuistoissa tutustuu myös vanhempiin.
Monen vanhemman henkireikä on päästä juomaan kupillinen kahvia, kun puiston ammattilaiset vaikka innostavat kaksivuotiaan mukaan leikkiin ja tuudittelevat vauvaa.
Edellisellä viikolla nuorin kävijä oli vasta yhdeksän päivän ikäinen. Kaikessa rauhassa juotu kahvikupillinen maistui myös hänen äidilleen.
Arjen palkitseva hetki on sellainenkin, kun maahanmuuttajaperheen ujo lapsi uskaltautuu äitinsä sylistä mukaan leikkiin ja innostuu lauluista. Pesonen-Laine tuntee onnistuneensa työssään myös silloin, kun vanhemmat luottavat ja avautuvat hänelle arkensa ongelmista.
Harjoitusta päiväkotia varten
Leikkipuistossa on joka arkipäivä järjestettyä toimintaa. Maanantai- ja tiistaiaamupäivisin puistoon kokoontuvat toisesta maasta Suomeen muuttaneet vanhemmat lapsineen.
Vanhemmat siirtyvät opiskelemaan tuolloin suomen kieltä työväenopiston järjestämille KOTIVA-kursseille, ja lapset jäävät leikkimään puiston kerhoon. Pesonen-Laine kertoo, että nuorimmat kerholaiset ovat alle vuoden ikäisiä ja vanhimmat kaksivuotiaita.
Kaikkein pienimmät tarvitsevat perushoitoa vaipanvaihdoista alkane. Päiväkodin tapaan lapsia ohjataan perusleikeissä, tuetaan liikkumista, käden ja silmien koordinaatiota ja vaikka värien tunnistamista.
Keskiviikko- ja torstaiaamupäivät on varattu leikkitoiminnan Eväsreppukerholle, ikään kuin päiväkotiharjoittelulle. Reilun kahden tunnin aikana lapset ovat mukana ohjatuissa tuokioissa leikkeineen, lauluineen ja askarteluineen sekä syövät kotoa tuodut eväät. Parin tunnin treeni auttaa olemaan hetken vanhemmista erossa ja siirtymään myöhemmin päiväkotiin.
Arkiviikon päätteeksi vietetään perheperjantaita. Silloin toiminnassa on mukana yhteistyökumppani, seurakunta, joka tarjoaa aamupalaa. Aamupalan jälkeisessä toiminnassa kuullaan perheiden toiveita. Joskus leivotaan yhdessä tai kuunnellaan vaikkapa neuvolapsykologin kertomia tietoja lapsen kehityksestä.
Pesonen-Laine on kuullut monen vanhemman huokaavan helpotuksesta koronasulkemisten jälkeen, kuinka onnellisia he ovat olleet päästessään palaamaan mukaan puiston toimintaan.
Hän kannustaa helsinkiläisiä pienten lasten vanhempia selvittämään, missä on lähin toimintaa järjestävä leikkipuisto. Niistä monessa toimii esimerkiksi perhekahvila, jossa saa juttuseuraa ja pääsee tuulettamaan omia ajatuksia.