Lapsille ja nuorille turvallisempi kokemus heidän omilla kotikulmillaan sekä tunne siitä, että he kuuluvat yhteisöön.
Siinä yksinkertaistettuna ajatus, jonka puolesta kaupunki tekee töitä Bloomberg Philantorpies -säätiön ja Harvardin yliopiston kehittämisohjelmassa (City Collaboration Track 2022–23). Helsinki valittiin kansainväliseen ohjelmaan mukaan yhdeksän muun kaupungin kanssa.
Vaikka Helsinki on yksi maailman turvallisimmista kaupungeista, lapset ja nuoret kokevat turvattomuutta aiempaa yleisemmin. Lisäksi turvattomuuden kokemuksessa on eroja eri kaupunginosissa.
Kun kaupungille tarjoutui mahdollisuus päästä mukaan säätiön ja yliopiston rahoittamaan ohjelmaan, se halusi lähteä etsimään ratkaisuja ennalta ehkäisevään työhön sekä kehittää toimintamalleja ongelmiin puuttumiseksi.
Alueeksi valittiin kaupunkiuudistusalueena Kannelmäki. Kaupunkiuudistusalueilla kiinnitetään erityistä huomiota alueen viihtyisyyteen. Vanhoja asuinalueita kunnostetaan ja rakennetaan uutta. Samalla ehkäistään segregaatiota.
Kehittämiskonsultti Meri Virta kaupungilta kertoo, että ympäri Helsingin on samantyyppisiä haasteita kuin Kannelmäessä. Tarkoituksena onkin, että nyt kerättäviä kokemuksia ja oppeja levitetään myös muihin kaupunginosiin, erityisesti kaupunkiuudistusalueille. Lasten ja nuorten turvallisuuden kokemuksen vahvistaminen vuorovaikutusta kehittämällä on yksi Helsingin Lapsiystävällinen kunta -työn tavoitteista.
Ohjelma pääsi vauhtiin alkuvuodesta, mutta tuloksia on saatu aikaan jo nyt.
Häiriökäyttäytyminen kuriin
Kun syitä turvattomuuden kokemukseen selvitettiin, lapset ja nuoret mainitsivat yhtenä ”häröilevät poikaporukat”.
Häiriökäyttäytymistä syntyy myös julkijuopottelusta.
Kun turvattomuuden kokemukseen porukalla paneuduttiin, huomattiin, että taustalla on monimutkaisia ja vaikeita kuvioita.
Alusta asti oli selvää, että monimutkaiset tilanteet vaativat monen toimijan työtä – ja nimenomaan tiivistä yhteistyötä.
Jo tähän mennessä yhteistyötä koulun, nuorisotyön ja poliisin kesken on onnistuttu kasvattamaan. Yhteistyötä on toki tehty aiemminkin, mutta nyt kaikki osapuolet johtoa myöten tietävät kentän tilanteen ja ovat sitoutuneet ratkaisujen hakemiseen.
Jo alkaneista toimenpiteistä voi mainita vaikkapa lasten ja nuorten turvallisuuskävelyt, joiden aikana mietitään yhdessä, mitkä paikat ovat turvattomia tai vaarallisia ja kuinka niistä voitaisiin tehdä turvallisempia ja viihtyisämpiä. Huomiota kiinnitetään myös turvallisiin ja viihtyisiin paikkoihin ja pohditaan, mikä tekee niistä sellaisia.
Lapsilla ja nuorilla on ollut myös turvallisuustyöpajoja. He ovat kertoneet muun muassa toiveensa, kuinka Kannelmäen Sitra-toria kannattaisi uudistaa.
Rikoksilla oireilevia nuoria varten on ollut käytössä omat väliintulomallinsa.
Perheiden kanssa on lisätty aamukahvihetkiä ja muita matalan kynnyksen tilaisuuksia. Koulun ja vanhempien yhteistyötä vahvistetaan myös oppimiskeskusteluissa.
Maahanmuuttajaäidit ovat aloittamassa kokoontumiset koululle, jossa osana kotoutumisen tukea heille tarjotaan kieli- ja matematiikan opintoja. Samalla koulumaailma tulee heille tutuksi.
Ongelma pieniksi palasiksi
Ohjelman ydinryhmään kuuluva komisario Katja Nissinen kiittää kevään aikana synnytettyä aluetoiminnan mallia.
— Työhöni kuuluu ratkaista haastavia ja kompleksisia alueellisia turvallisuusongelmia. Poliisin toiminnassa katsomme, mitä voimme tehdä ennalta ehkäisevästi ja toisaalta pohdimme, ketkä voisivat olla parhaat yhteistyötahot.
Kevään aikana muiden mukaantuloon on saatu apua, kun tieto yhteisistä haasteista on saatu leviämään ja ratkaisumalleja on lähdetty hakemaan eri asiantuntijoiden ja toimijoiden voimin.
Nissisen mielestä on hienoa, että ohjelma pakotti pohtimaan ongelmaa – turvattomuuden kokemusta – vaihe vaiheelta menemättä suoraan oletettuun lopputulokseen. Koska ongelmassa oli lukuisia pieniä osia, myös niitä hoitavien ja niistä tietävien toimijoiden joukko kasvoi.
Ydinryhmä koostuu esihenkilöistä, jotka ovat saaneet hyvän käsityksen tilanteiden monimutkaisuudesta sekä lisää ymmärrystä muiden toimijoiden tekemisestä ja mahdollisuuksista. Nissisen mielestä tärkeää, että nyt kaikki toimijat ylintä johtoa myöten ovat sitoutuneet ongelmien ratkaisuun.
Eroon organisaation siiloista
Meri Virta on hyvillään laajasta sidosryhmäjoukosta. Ohjelmassa on päästy hyödyntämään myös tutkijoiden tuoretta tietoa. Äärimmäisen tärkeää on ollut tiivis yhteistyö alueen asukkaiden, etenkin lasten ja nuorten kanssa. Erityistä huomiota kiinnitettiin 9–13-vuotiaisiin.
Yhteistyön sujuvuutta maahanmuuttajaryhmien kanssa on korostettu ja muistutettu, kuinka kaupungin jokaisen palvelun on palveltava myös kotoutumista.
Ohjelman ansiosta eri alojen osaajat ovat tutustuneet toisiinsa ja tietävät nyt, kehen ottaa yhteyttä huomatessaan yhteisen reagoinnin ja toiminnan tarvetta.
— Tarkoitus on, että silloin ei katsota, kenen budjetista tai resurssista mikin asia menee vaan kuinka tilanne voidaan parhaiten ratkaista.
Hän haluaa muiden osallistujien tavoin, että kaupunkiorganisaation siilot saadaan pois tieltä, kun ratkaisuja monimutkaisiin tilanteisiin etsitään yhdessä.
Designjohtaja Hanna Harris huomauttaa, että kevään työskentelyssä käyttäjä- ja ihmiskeskeisyys on otettu vakavasti.
— Olemme kerta toisensa jälkeen kysyneet ja kyseenalaistaneet, olemmeko riittävästi määrittäneet ongelmaa yhdessä lasten, nuorten ja perheiden sekä heidän kanssaan työskentelevien kanssa.
Hän korostaa, että kevään aikana on tuotettu ja koottu tietoa yhteen. Samalla on pyritty vahvistamaan mekanismeja, missä ja miten tietoa käsitellään järjestelmällisesti.
Keskeistä on ollut myös naapuruston näkökulman nostaminen eritasoiseen vuoropuheluun.
Asukkaiden aktiivista kuuntelua
Perusopetuksen aluepäällikkö Arjariitta Heikkinen pitää tärkeänä syventyneen yhteistyön lisäksi sitä, että hyviä mutta piiloon jääneitä rakenteita on ryhdytty hyödyntämään aktiivisemmin. Lasten ja nuorten päivistä saadaan turvallisempia ja eheämpiä kokonaisuuksia, kun useat toimijat osallistuvat sen rakentamiseen.
Perheiden kohtaamisia varten on löydetty uusia muotoja. Osallistavat aamukahvit on koettu toimiviksi, samoin kahdenväliset keskustelut lasten vanhempien kanssa. Heiltä on aktiivisesti kysytty, kuinka he haluavat osallistua lastensa elämään ja koulunkäyntiin.
— Turvallisuuden kokemisen taustalla on osallisuuden kokemuksen kasvattaminen. Meidän on kyettävä luomaan toistemme välille luottamusta ja keskinäistä arvostusta.
Nuorisopalveluiden aluepäällikkö Tiina Hörkkö kertoo esimerkkinä konkreettisista aikaansaannoksista vapaa-ajan tekemistä varten pilotoitavat Kannelmäen alueen verkkosivut. Niille kootaan yhdessä järjestöjen kanssa vinkkejä harrastusmahdollisuuksista.
Hän on erityisen hyvillään siitä, että lapset ja nuoret on nostettu nyt keskiöön ja yhteistyötä tiivistetty nimenomaan heitä varten.
— Olemme oppineet, että eri organisaatioiden ihmiset voivat puhua keskenään ilmiöistä ja asioista ilman, että luottamuksellisuutta rikotaan. Tämäkin edistää yhdessä tekemistä.
Hörkkö sanoo, että iso harppaus on ollut myös ymmärtää alueen turvallisuuden kehittämisessä johtamisen, vaalimisen, valvomisen ja mittaroinnin tärkeys.
Olennaisen tärkeää alueellista työtä
Toimialajohtaja Satu Järvenkallas kasvatuksen- ja koulutuksen toimialalta kertoo, kuinka tärkeää on saada aluetyö näkyviin. Kevään aikana on ymmärretty, kuinka monesta eri näkökulmasta lasten ja nuorten asioita on tarkasteltava ja kuinka huonosti siilomainen organisaatio monitahoisissa tilanteissa toimii.
Nyt syntynyttä aluemallin toimintatapaa kelpaa esitellä hänen mielestään muillekin. Hän toivookin, että työ etenee ja että mukaan verkoston yhteistyöhön voidaan valmentaa lisää ihmisiä.
Ylihoitaja Mari Väistö kouluterveydenhuollosta muistuttaa, että Kannelmäessä asuu kuten Helsingissä muutoinkin hyvinvoivia mutta myös huonommin voivia perheitä. Osa perheistä tarvitsee tukea, jonka muotoja on päästy nyt pohtimaan, suunnittelemaan ja kehittämään isolla asiantuntijajoukolla.
Ydinryhmän kahdeksan hengen lisäksi mukana oli useita kymmeniä eri alojen osallistujia.
Hänen mielestään on hienoa, kuinka tieto ja ymmärrys eriävästä koulukehityksestä on syventynyt – samoin kuin näkemys siitä, että oppilashuoltoon tarvitaan terveydenhoitajien tiiviimpää osallistumista.
Hän huomauttaa, että perheiden huolien ja heitä kuormittavien tilanteiden ratkaiseminen vie aikaa. Nyt aloitetun työn ansiosta heitä koskettavat asiat saadaan aiempaa nopeammin yhä isomman joukon, myös esihenkilöiden, tietoon. Kentän nopeaa puuttumista ja resurssien tarvetta on tällöin helpompi perustella.
Projektipäällikkö Piia Pelimanni nostaa esille lasten ja nuorten kanssa käydyt keskustelut ohjelman alusta alkaen. He ovat päässeet kertomaan, mikä naapurustossa on kivaa ja mistä he ovat huolissaan.
Lapsille ja nuorille, kuten alueen asukkaille yleisemminkin, on tehnyt hyvää nähdä Kannelmäessä alkanut uusi kehitys kaupunkiuudistusalueena.
Hän pohtii, että uuden yhteisen aluemallin ansiosta eskaloituvia tilanteita päästään ennaltaehkäisemään. Kun jotakin tapahtuu, kuullaan usein, että jotkut ammattilaiset ovat ennustaneet ikävän kehityksen pari kolme vuotta aiemmin.
Nyt vastaavanlaiset ennustukset saadaan ketterästi laajaan tietoisuuteen.
Meri Virta huomauttaa, että vaikka lista aikaansaadusta on pitkä, työ on vasta alussa.
— Ohjelman päättyessä emme todellakaan sano asukkaille, että hei sitten! Vuorovaikutuksen on oltava aktiivista. Eikä kaupunki määrittele agendaa vaan asukkaat itse. Tarkoituksena on yhteisöllisyyden vahvistaminen, Meri Virta sanoo.