Helsinki Biennaalin alaotsikko "Uusia suuntia voi syntyä" viittaa vaihtoehtoiseen tapaan elää maailmassa ja ymmärtää sitä – sekä kuvitella muita mahdollisia tulevaisuuksia. Biennaalin teoksista noin puolet on täysin uusia ja varta vasten näyttelyn esityspaikkoihin tehtyjä. Kokonaisuuteen kuuluu esimerkiksi installaatioita, veistoksia, videoteoksia, performansseja sekä taiteenlajien rajat ylittäviä teoskokonaisuuksia.
Helsingin Vallisaaressa, entisessä sotilaskohteessa, on esillä noin 15 teoskokonaisuutta ulkona ja historiallisissa ruutikellareissa samaan tapaan kuin ensimmäisessä biennaalissa. Lisäksi puiseen mökkiin tuo vesiväritöitään Suzanne Treister. Hän käsittelee niissä vaihtoehtoisia tulevaisuuksia, joissa maapallo pelastuu ja kosmos asutetaan. AR-teknologian avulla toteutettu teoksen osa puolestaan saa Treisterin visiot leijumaan korkealla taivaankannella.
Myös Jenna Sutelan vuorovaikutteinen teos luotaa kauas luoden äänimaiseman, joka pohjautuu Vallisaarta laajemmasta ympäristöstä kerättyihin signaaleihin, kuten ulkoavaruudesta ja merenpohjasta kantautuviin ääniin.
Saarella on myös taiteilijoiden tapahtumallisia ja yleisöä osallistavia teoksia, performansseja, työpajoja ja keskusteluja. Esimerkiksi Lotta Petronellan, Lau Naun ja Sami Tallbergin teoskokonaisuudessa ovat tärkeässä osassa parantaminen, laulu ja ravitseminen, ja kokonaisuus sisältää muun muassa kuoroesitysten sarjan ja 28 oraakkeliluentaa. Danielle Brathwaite-Shirley puolestaan kutsuu biennaalivieraat osallistumaan roolipeliperformanssiin ja installaatioon, joiden välityksellä voi kokea Vallisaaren uudenlaisen mytologian.
HAM Helsingin taidemuseon päänäyttelytilassa on esillä Bita Razavin eri maiden poliittisia ja kolonistisia rakenteita pohtiva teos. Massiiviset kiven kaltaiset veistokset, kiviin upotetut videoteokset ja äänimaailma muodostavat Diana Policarpon installaation, jonka avulla hän tutkii ihmisten tapaa kohdella maailmaa kuin se olisi heidän omaisuuttaan. Tabita Razairen videoinstallaatio tutkii veden voimaa kommunikaatiota välittävänä rajapintana. Suomalaisen ympäristötaiteen pioneeri Tuula Närhinen kuvaa teoksellaan jokea syklisenä aikakoneena sekä luonnon muovaamana ihmiselämän arkistona.
HAMin ensimmäisen kerroksen galleriatilassa on INTERPRT-tutkimusryhmän teos, joka pohtii muun muassa valtioiden harjoittamaa väkivaltaa.
Taidetta ympäri kaupunkia
Dineo Seshee Bopape toteuttaa mainostauluista inspiroituneen veistoksen Kauppatorille. Keskustakirjasto Oodiin luovat esityksen Anna Tsing, Yen-ling Tsai, Isabelle Carbonelle ja Joelle Chevrier. Teoksessa kuullaan myös etanoiden, veden, lintujen ja muiden olentojen ääniä.
Koreografi Sonya Lindforsin useissa paikoissa ympäri Helsinkiä tapahtuva teos keskittyy esimerkiksi valtarakenteita ja kehopolitiikkaa koskeviin teemoihin. Teos toteutetaan yhteistyössä helsinkiläisten BIPOC-taiteilijoiden ja vapaaehtoisten kanssa.
Critical Environmental Data -tutkimusryhmän ääniteos on koettavissa eri puolilla Helsinkiä ja verkossa. Museum of Impossible Forms järjestää keskustelusarjan Stoassa sekä kesäkoulun yleisölle avoimine iltaluentoineen ja keskusteluineen. Aalto-yliopiston opiskelijat puolestaan järjestävät biennaalin teemoja käsittelevän tapahtumasarjan. Ohjelmaan kuuluu myös tekoälytoimijan luoma verkkosivu, jossa voi tarkastella kaupungin taidekokoelmaa tekoälyn näkökulmasta. Biennaalin koulu- ja koululaisyhteistyö tuo esimerkiksi yläkoululaisille suunnattuja elokuvanäytöksiä Helsingin kulttuuritaloihin.
Biennaali on entistä vahvemmin lähellä ihmisiä
Helsingin pormestari Juhana Vartiainen on ylpeä kansainvälisestä biennaalista, joka antaa mahdollisuuden esitellä Helsingin kulttuurista rikkautta ja elinvoimaa maailmalle.
– Tänä vuonna Helsinki Biennaali on entistä vahvemmin lähellä ihmisiä ympäri Helsinkiä, jotta jokaisella helsinkiläisellä ja vierailijalla on mahdollisuus päästä kokemaan taidetta ja inspiroitua siitä. Taide ja kulttuuri ovat Helsingille suuri voimavara ja ylpeydenaihe. Tuomalla taiteen kaupungin sydämeen voimme herättää keskustelua sekä vahvistaa yhteisöllisyyttä, osallisuutta ja luovuutta – korostaa niitä asioita, joiden varaan Helsinki kaupunkina rakentuu.
HAM Helsingin taidemuseon johtaja Arja Miller puolestaan toteaa, että olennaiseksi osaksi HAMin toimintaa vakiintunut Biennaali on yhtä aikaa kansainvälisesti kunnianhimoinen ja aidosti paikallinen tapahtuma, joka on kaupungin yhteinen ponnistus kaupunkilaisille.
– Globaalit haasteet, kuten luontokato ja akuutti ilmastokriisi vaikuttavat meihin kaikkiin. Tässä ajassa tarvitsemme uusia tapoja ymmärtää ja havaita, ja saada vastauksia haastaviin kysymyksiin. Taiteilijoilla on erityinen kyky antaa historialle, paikoille, tunteille ja ajatuksille uudenlainen muoto. Meillä on entistä suurempi syy syventyä taiteen ja taiteilijoiden puoleen ja tarkastella, miten he näkevät nykyisyyden ja luovat tulevaisuutta teostensa kautta. Uskon, että näin välittyy uudenlaisia näkökulmia, oivalluksia ja toisinaan lohtua jokaiselle biennaalin kävijälle.
Vuoden 2023 Helsinki Biennaalin kuraattori Joasia Krysa toteaa Biennaalin lähtevän liikkeelle Vallisaaresta, monilajisten maisemien uudistavasta energiasta sekä datasta, jota algoritmit käsittelevät. Se hakee vaikutteita monenkirjavista lähteistä – luonnontieteestä ja kosmologiasta, yliluonnollisesta ja tekoälystä, datatieteestä ja tieteiskirjallisuudesta, ihmisten ja ei-ihmisten merkitysten muodostuksesta, aistivien ja muiden maailmallisten olentojen toimista – löytääkseen olosuhteita, joissa uusia suuntia voi syntyä.
Helsinki Biennaali 2023 on Vallisaaressa 11.6.–17.9. ja HAM Helsingin taidemuseossa 11.6.–22.10.