– Valmistuin sosionomiksi 2006 ja aloitin saman tien työt kaupungilla ikääntyneiden palveluissa. Alkuun työskentelin seniorikeskuksessa ohjaajana ja myöhemmin sosiaaliohjaajana. Sosiaalityö kiinnosti kuitenkin jo tuolloin, ja aloin tehdä alan opintoja avoimessa yliopistossa.
Vuonna 2015 Heidi pääsi yliopistoon opiskelemaan sosiaalityötä. Valmistumisen jälkeen hän jatkoi uraansa Helsingin kaupungilla – nyt sosiaalityöntekijän roolissa.
Ikääntyneet ovat olleet mukana työssäni alusta alkaen, ja he ovat ehdottomasti juuri oikea asiakasryhmä minulle. Heidän kanssaan tehtävä työ on mielekästä ja merkityksellistä.
Monipuolista työtä yhteisöllisesti ja asiantuntijuudella
Nykyisin hän toimii johtavana sosiaalityöntekijänä viiden suomenkielisen asiakasohjaustiimin ammatillisena esihenkilönä. Tiimeissä työskentelee yhteensä 23 sosiaalityöntekijää.
– Roolini on vähän erityinen – olen ammatillinen esihenkilö, mutta en hallinnollinen. Teen tiivistä yhteistyötä hallinnollisten esihenkilöiden kanssa. Tämä hybridirooli sopii itselleni tosi hyvin, sillä saan yhdistää lähiesihenkilön työn ja asiantuntijuuden, Heidi kertoo.
Arki koostuu asiantuntijatehtävistä, tiimien tukemisesta ja kehittämisestä – mutta sisältää myös paljon ennakoimatonta, mikä tuo työhön sykettä ja haasteita.
– Puolet työajastani kuluu kehittämis- ja asiantuntijatyöhön. Päivittäin kollegat ottavat yhteyttä konsultointitilanteissa, ja osallistun myös tiimien kokouksiin. Vaikka aikataulut ovat usein täynnä, on tärkeää varata aidosti aikaa sosiaalityöntekijöiden tukemiseen.
Oppiminen ei lopu koskaan
Yllättävää työssä on jatkuva uuden oppiminen – vielä vuosikymmenten jälkeenkin.
– Tässä työssä oppii joka päivä jotain uutta. Meillä on etuoikeus käsitellä erityisen haastavia asiakastilanteita ja jakaa opittua yhdessä tiimien kanssa. On hienoa, kun voi aidosti innostua omasta työstään.
Innostus on hänen mukaansa työn suola. Myös verkostotyö motivoi.
– Sosiaalityö ei tapahdu tyhjiössä – teemme paljon yhteistyötä muiden ammattilaisten kanssa. On innostavaa kuulla, miten eri tahot toimivat ja ajattelevat, Heidi pohtii.
Jatkuvaa priorisointia ja kehittämistä
Heidi painottaa, että sosiaalityö on vaativaa ja vaatii priorisointia. Ennakoimattomuus on samaan aikaan työn viehätys ja haaste.
– Aina ei voi olla varma, riittääkö aika juuri siihen, mihin pitäisi. Mutta olen tottunut elämään sen kanssa. Tärkeintä on, että mielekkäitä tehtäviä on enemmän kuin ei niin mieluisia.
Hän kiittelee kaupungin kehittämismyönteistä ilmapiiriä ja esihenkilöitä, jotka ovat rohkaisseet häntä uralla eteenpäin.
Minua on aina kannustettu kasvamaan ja kehittymään. Siksi olen nyt tässä roolissa.