Sairastavuudella kuvataan laajasti väestön tautitaakkaa, ja se antaa hyvän yleiskuvan asukkaiden terveydentilasta. Sairastavuustiedot ovat tärkeitä paitsi hoidon tarpeen suunnittelussa myös terveyden edistämistoimien kannalta. Tietoja tarvitaan myös sairastavuudesta aiheutuvan yksilöllisen ja yhteiskunnallisen kuorman arvioinnissa.
Sairastavuus oli Helsingissä 2023 samalla tasolla kuin ennen koronapandemiaa vuonna 2019, kun sitä arvioidaan sairastavuusindeksin* avulla. Sairastavuusindeksin osatekijöistä kuolleisuus suureni Helsingissä koronapandemian aikana ja oli suurimmillaan vuonna 2022. Kuolleisuuden kasvu liittyi etenkin pandemiaan, ja pandemian jälkeen kuolleisuus onkin pienentynyt.
Kansantautien esiintyvyys puolestaan on pienentynyt verrattuna vuoteen 2019. Kansantauti-indeksin* pienenemisen taustalla on etenkin verenpainetaudin ja sepelvaltimotaudin väheneminen.
Helsinkiläisten terveydentila on kaiken kaikkiaan pysynyt parempana kuin suomalaisten keskimäärin. Peräti 91 prosenttia Helsingin väestöstä asuu sellaisten peruspiirien alueella, jossa sairastetaan vähemmän kuin koko maassa keskimäärin. Vastaavasti kansantauteja esiintyy Helsingissä vähemmän kuin Suomessa keskimäärin. Yksittäisistä kansantaudeista ainoastaan psykooseja esiintyy helsinkiläisillä yleisemmin.
Kantakaupungissa ja pohjoisessa Helsingissä sairastavuus pientä
Sairastavuus vaihtelee Helsingin eri alueiden välillä huomattavasti senkin jälkeen, kun alueiden erilaisten ikärakenteiden vaikutus on otettu huomioon. Eteläisessä, Pohjoisessa ja Kaakkoisessa suurpiirissä sairastavuus on kaupungin keskiarvoa vähäisempää. Muualla eli Läntisessä, Keskisessä, Koillisessa ja Itäisessä suurpiirissä sairastavuus on yleisempää.
Sairastavuus on kaikkein vähäisintä Vironniemen, Ullanlinnan, Kulosaaren ja Lauttasaaren peruspiireissä ja kaikkein yleisintä Jakomäessä, Alppiharjussa, Mellunkylässä ja Myllypurossa. Alueilla, joilla sairastavuusindeksi on pieni, on myös vähäinen määrä kansantauteja, ja päinvastoin.
Sosioekonomiset tekijät – kuten koulutus- ja tulotaso – ovat yhteydessä sairastavuuteen. Alueelliset erot sairastavuudessa johtuvatkin pääsääntöisesti sosioekonomisista syistä eli siitä että esimerkiksi pienituloiset asuvat usein eri alueilla kuin suurituloiset.
Sairastavuuden alue-erot ovat hieman syventyneet
Alueellinen eriytyminen sairastavuudessa on hieman lisääntynyt. Sairastavuusindeksin osatekijöistä etenkin kuolleisuuden eriytyminen selitti muutosta. Kuolemansyykohtainen tarkastelu puolestaan kertoi, että taustalla on etenkin kuolleisuus koronaan. Koronakuolleisuus on selvästi useita muita kuolemansyitä voimakkaammin alueellisesti eriytynyt.
*Tutkimuksessa mitattiin sairastavuutta kahdella eri mittarilla. Toinen on sairastavuusindeksi, joka perustuu kuolleisuuteen, työkyvyttömyyseläkkeellä olevien henkilöiden osuuteen työikäisistä sekä erityiskorvattaviin lääkkeisiin oikeutettujen henkilöiden osuuteen väestöstä. Toinen mittareista on kansantauti-indeksi, joka perustuu kansantautien yleisyyteen alueella. Indeksit on laskettu Kelan ja Tilastokeskuksen aineistoista.