Keinutien koulun kutosluokkalaiset järjestivät viikon täydeltä rasisminvastaisia tapahtumia. Oppilaat pyrkivät teoillaan vaikuttamaan siihen, että kaikilla olisi koulussa hyvä olla.
Keinutien ala-asteen koulussa Kontulassa on meneillään vilkas välitunti aurinkoisessa kevätsäässä, kun 6A-luokkalaiset kerääntyvät kalliolle kertomaan, miten koulussa vietettiin rasisminvastaista viikkoa maaliskuussa.
”Osaa ihmisistä oli kiusattu ihonvärinsä vuoksi”, Peace taustoittaa sitä, miksi koulussa haluttiin puuttua näkyvästi rasismiin.
Oppilaat olivat mukana teemaviikon toiminnan suunnittelussa. Jokainen toi omia ideoita mukanaan.
”Halusimme esimerkiksi, että opettaja tai muu aikuinen tulee puhumaan jokaiseen luokkaan rasismista ja n-sanasta”, Naeema kertoo.
Tämä toteutui, ja opettajien lisäksi aiheesta saapuivat kouluun keskustelemaan toimittaja ja kirjailija Maryam Abdulkarim sekä rap-artisti James Nikander. Lisäksi oppilaat suunnittelivat viikolle rasismia käsitteleviä työpajoja, valmistivat koulun seinille julisteita ja pitivät koko koululle aamunavauksia aiheesta.
”Saimme osallistua työpajoihin apuohjaajina. Aiheena oli esimerkiksi yhdenvertaisuus”, Hamza muistelee.
Ymmärrystä n-sanasta ja sen historiasta
Oppilaat järjestivät koulun lapsille toimintaa ikäryhmittäin: kakkosluokkalaisten kanssa rasismin teemaa käsiteltiin eri tavalla kuin kuudesluokkalaisten kanssa. Monet oppivat viikon aikana uutta.
”Luokkamme osaa nyt keskustella asioista, myös rasismista ja n-sanan käytöstä. Oppilaat huomasivat uusia asioita – ihmiset tajusivat toimineensa väärin, jos olivat esimerkiksi käyttäneet n-sanaa”, Khadija kertoo.
”Syrjiminen suututtaa niin paljon! Jos joku vaikka haukkuu toista nimen vuoksi. Eihän kukaan voi nimelleen mitään”, hän jatkaa.
Oppilaat kokevat, että rasismista ja syrjinnästä on hyvä puhua jo ihan pienten lasten kanssa koulussa, jotta nämä voivat oppia asioita mahdollisimman varhain.
”Emme voi tietää, jos vaikka heidän kotonaan käytetään päivittäin n-sanaa”, Anna perustelee.
Tärkeällä asialla uutisiin
Nuorten syrjäytyistä ehkäisevän Mukana-ohjelman Mellunkylän aluekoordinaattori Sanela Pehlivanović toteaa, että kiusaamiseen ja syrjintään liittyy usein suurta häpeää.
”Jos lapsi kokee rasistista syrjintää koulussa tai koulun ulkopuolella, se voi vaikuttaa hänen hyvinvointiinsa, mielenterveyteensä sekä motivaatioonsa opiskella tai osallistua yhteiskuntaan ylipäätään.”
Rasisminvastaisen viikon ohjelmaa oppilaiden kanssa rakentaneen Pehlivanovićin mielestä lapsia on hyvä kuunnella, kun luodaan uusia toimintamalleja tai ohjeita koulussa toimimiseen. Oppilailla voi olla hyviä ideoita ja ratkaisuehdotuksia esimerkiksi yhdenvertaisuuteen liittyvissä asioissa.
”Meidän lasten ja nuorten kanssa työskentelevien aikuisten on hyvä ymmärtää, että rasismi ei ole vain yksittäinen tapahtuma, joka pitää selvittää. On tärkeää puhua avoimesti normeista ja rakenteista, jotka tekevät rasismin mahdolliseksi ja myös siitä, mitä voisi tehdä, jotta näitä ikäviä asioita olisi yhteiskunnassamme vähemmän.”
Keinutien koulun rasisminvastainen viikko oli menestys, ja myös Helsingin Sanomien Lasten uutiset uutisoi siitä.
Miltä se tuntui?
”Se oli aika jännittävää ensin”, Hamza hymyilee.
”Moni tuli sanomaan, että hei, näin sinut Lasten uutisissa”, Peace jatkaa.
”Isä oli tosi ylpeä. Monet isän kavereista olivat nähneet uutisen ja sanoneet, että hieno juttu”, Khadija kertoo.
”He olivat ylpeitä, koska asia, josta puhuimme, oli niin tärkeä”, Basma tietää.
Seuraavaksi käsittelyyn sukupuolten tasa-arvo
Keinutien kuudesluokkalaiset ovat aktiivista porukkaa ja keskustelevat välitunnin aikana intohimoisesti tärkeiksi kokemistaan asioista. Seuraavaksi he haluaisivat vaikuttaa sukupuolten väliseen tasa-arvoon.
”Se huolestuttaa, miten naisia kohdellaan ympäri maailmaa”, Basma sanoo.
”Naisia ei arvosteta joissain maissa”, Peace komppaa.
Oppilaat ovat törmänneet myös omassa arjessaan Helsingissä siihen, että osalla ihmisistä on vahvoja käsityksiä sukupuolirooleista ja siitä, mikä on kenellekin sopivaa.
”Jotkut esimerkiksi sanovat, ettet voi pelata jalkapalloa, koska olet tyttö”, Khadija kertoo.
Lapset ovat kuulleet myös sanottavan, että naisten paikka on keittiössä tai että poikien ei ole sopivaa itkeä.
Anna ehdottaa, että koulussa voitaisiin käsitellä stereotypioita ja sukupuoleen liittyviä odotuksia draaman keinoin: oppilaat eläytyisivät eri sukupuolirooleihin ja miettisivät, miltä toisesta eri tilanteissa tuntuu.
Myös sukupuolten kirjoa olisi oppilaiden mielestä hyvä miettiä.
”Minusta koulussa ei pitäisi erotella ihmisiä tyttöihin ja poikiin, sillä jotkut voivat olla ei-binäärisiä. Hei eivät halua identifioitua sukupuolen mukaan", Chioma sanoo ja miettii, että koulussa voisi olla esimerkiksi unisex-vessoja kaikille.
Kouluvalmentaja osallistaa
Oppilaat toivovat, että kaikissa kouluissa työskentelisi aikuisia, joille lapset voivat ja uskaltavat puhua ja joilla on aikaa kuunnella. Heidän mukaansa Keinutiellä monet opettajat kuuntelevat oppilaita ja ottavat huomioon heidän mielipiteensä.
Alina Suvitie jatkaa syksyllä kutosluokkalaisten osallistamista. Sanela Pehlivanović toteutti rasisminvastaista viikkoa yhdessä oppilaiden kanssa.
Kuudesluokkalaisten opintie on pian alakoulussa täynnä, ja he siirtyvät kesän jälkeen yläkouluihin. Oppilaita osallistava ja heidän mielipiteitään päätöksenteossa kuunteleva työ Keinutiellä kuitenkin jatkuu myös ensi lukuvuonna uusien kutosluokkalaisten kanssa. Työtä jatkaa erityisesti kouluvalmentaja.
”Kouluvalmentajan rooli on tärkeä osallistamisessa, sillä opettajalla ei välttämättä aina ole aikaa siihen. Kouluvalmentajan kalenteri on liikkuvampi”, Keinutien ala-asteen kouluvalmentaja Alina Suvitie sanoo ja lupaa ottaa sukupuoliroolit oppilaiden kanssa työstöön.
Oppilaat puolestaan haluavat jatkaa työtään rasismin kitkemiseksi myös uudessa yläkoulussaan.
”Jotkut meistä menee samalle yläasteelle, niin me voitaisiin jatkaa rasismin vastaista työtä siellä”, Chioma näkee.