”Kuinka väärässä olinkaan ollut”
Mohammad Ali opiskelee sosiaali- ja terveysalan perustutkintoa. Osaamisalakseen hän on valinnut sairaanhoidon ja huolenpidon. Opinnot ovat nyt loppusuoralla ja parhaillaan meneillään olevan kotihoidon harjoittelujakson jälkeen edessä on enää muutama kurssi ennen valmistumista.
Harjoittelua Alilla on takanaan jo reilut kaksi kuukautta ja jäljellä vielä joitakin viikkoja. Työpäivät starttaavat aina oman lähipalvelualueen toimistolta Eskolantieltä klo 7.15, mutta muutoin päivät ovat hyvin vaihtelevia. Ali ei erityisemmin pidä aikaisista aamuherätyksistä, mutta harjoittelujakson keskittymisellä aamuvuoroihin on syynsä:
− Ohjaajani suositteli, että tekisin aamuvuoroja, koska niissä tehdään eniten lääkehoidon asioita. Olin niissä aikaisemmin aika huono, mutta nyt tämän harjoittelukokemuksen myötä olen kehittynyt tosi paljon.
Ennen työharjoittelun aloittamista Alilla oli paljon ennakkoluuloja kotihoitotyötä kohtaan ja kaveritkin ihmettelivät harjoittelupaikkavalintaa.
− Jo heti ensimmäisellä viikolla kuitenkin yllätyin siitä, kuinka väärässä olinkaan ollut. Tämä työ on todella kiinnostavaa, tykkään siitä tosi paljon. Saan tehdä tosi arvokasta ja merkityksellistä työtä ja auttaa vanhuksia. Voisin hyvin jatkaa näissä tehtävissä myöhemminkin.
Alin mukaan hänen työpaikallaan vallitsee hyvä ilmapiiri, työkaverit ovat mukavia ja osaavia, ja asiakkaatkin vaikuttavat kaikin puolin tyytyväisiltä.
− En keksi tästä harjoittelusta tai kotihoitajatyöstä yhtään mitään negatiivista sanottavaa, Ali lisää.
”Kyllästyin istumaan tietokoneen ääressä”
Kotihoidon harjoittelua Alin tavoin keväällä suorittava Ella Kahilahti opiskelee terveydenhoitajaksi ja toivoo pääsevänsä jatkossa työskentelemään mahdollisesti terveyden edistämisen parissa. Hänellä on jo toinenkin AMK-tasoinen tutkinto, mutta halu päästä tekemään liikkuvaa ja ihmisläheistä työtä innosti opiskelemaan vielä terveysalaa.
− Kyllästyin istumaan tietokoneen ääressä. Halusin auttaa ihmisiä ja tehdä enemmän hommia yhdessä muiden kanssa. Tein viimeksi kirjanpitoa ja totesin, että tulen hulluksi siinä työssä, jos istun koneen kanssa yksin kotona päivästä toiseen.
Aivan kuten Alilla, myös Ellalla oli ennakkoluuloja kotihoitotyötä kohtaan, mutta ne karisivat nopeasti. Ennakkoluulot liittyivät ennen kaikkea työn hektisyyteen ja sen aiheuttamaan jatkuvaan kiireeseen.
− Olin kuullut, että kotihoidossa on todella huono tilanne. Olikin positiivinen yllätys, ettei tilanne ollut ollenkaan niin huono, kun millainen mielikuva itselläni siitä etukäteen oli. Tilanne on paljon parempi ja päivät rauhallisempia, mitä etukäteen ajattelin.
Ella peräänkuuluttaa yleisestikin positiivista puhetta terveydenhoitoalasta, jotta alalle saadaan lisää henkilökuntaa.
− Jos kaikkialla, myös mediassa, oikein vellotaan, ettei alalla ole tarpeeksi porukkaa, vaikuttaa se omaan jaksamiseen. Voisi yrittää olla positiivisella asenteella, sekin vähän auttaa. Sitä paitsi positiivisuus myös tarttuu, Ella muistuttaa.
Keskusteluun liittyy mukaan myös Kandel Bhanu, jolla on tähtäimessä lähihoitajan tutkinto. Työ kotihoidossa houkuttelee häntä pidemmälläkin tähtäimellä. Harjoittelujakso on tarjonnut Kandelille paljon uutta oppia. Hän kertoo aluksi jännittäneensä muun muassa asiakkaiden haavanhoitoa, mutta nyt sekin sujuu jo rutiinilla.
Kandelia ilahduttaa erityisesti työpaikan mukavat kollegat, hyvä työilmapiiri, työn itsenäsyys, liikkuuvuus ja monipuoliset tehtävät.
− Työ on paikoin raskasta, mutta todella antoisaa. Kyllä tämä on työtä, jota voisin tehdä hyvin tulevaisuudessa, Kandel kiteyttää.