Ohjelmat ja mittarit tekevät strategiasta toteutettavan
Toimeenpano ei jää ohjelma-asiakirjoihin. Strategiaa viedään kaupungin talousarvioihin, toimintasuunnitelmiin, peruspalveluihin, kaupunkikehityshankkeisiin ja johtamisen tavoitteisiin.
Strategian vaikuttavuusmittareissa seurataan esimerkiksi alueiden eriytymistä, elämänlaatua, asunnottomuutta, oppimistuloksia, hoitoon pääsyä, kävelyä ja pyöräilyä, viheralueiden saavutettavuutta, työllisyyttä, yritystoimintaa, turvallisuutta ja hiilidioksidipäästöjä. Helsingillä on myös käytössä laaja SDG-mittaristo, jota seurataan joka toinen vuosi tuotettavassa kestävän kehityksen arvioissa. Tämä tekee kestävän kehityksen etenemisestä näkyvää.
Helsinki toteuttaa kestävän kehityksen tavoitteita paikallisina ratkaisuina
Helsingin strategiassa kestävän kehityksen tavoitteet näkyvät vahvimmin siellä, missä SDG-tavoite muuttuu kaupunkilaisen arjeksi: laadukkaaksi kouluksi, saatavaksi hoidoksi, turvalliseksi naapurustoksi, työmahdollisuudeksi, lähiluonnoksi, sujuvaksi joukkoliikenteeksi tai mahdollisuudeksi osallistua oman alueen kehittämiseen. Ohjelmalliset kokonaisuudet yhdistävät nämä ratkaisut resursointiin, vastuisiin, mittareihin ja vuosittaiseen seurantaan.
Kasvun ja ekologisten reunaehtojen välillä on kuitenkin myös jännitteitä. Voimakas kasvu ja rakentaminen kasvattavat päästöjä ja luontovaikutuksia. Siksi kestävän kehityksen näkökulman arvo ei ole vain myönteisten yhteyksien osoittamisessa, vaan myös negatiivisten- ja ristikkäisvaikutusten tunnistamisessa: milloin yksi tavoite tukee toista ja milloin ratkaisu edellyttää tasapainottamista.
Helsingin kestävän kehityksen työn vahvuus onkin kokonaisvaltaisuus. Strategia tunnistaa hyvinvoinnin, yhdenvertaisuuden, luonnon, ilmaston, talouden ja kasvun keskinäiset yhteydet. Seuraava ratkaiseva askel on pitää nämä yhteydet näkyvissä myös päätöksiä, investointeja, hankintoja ja talousarvioita valmisteltaessa – sekä arvioida avoimesti paitsi edistystä myös tavoitteiden välisiä ristiriitoja.