1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa julkiset korttelit, kadut, aukiot ja puistot suunniteltiin arkkitehtonisiksi kokonaisuuksiksi. Esplanadin kävelypuisto edustaa tätä arkkitehtonista tyyliä puukujineen ja istutuksineen, ja se on jo aikoinaan suunniteltu ja toteutettu eurooppalaisten esikuvien mukaan.
Esplanadin alueesta muotoutui vaiheittain 1800-luvun aikana Helsingin keskeisin puisto- ja katukokonaisuus. Katujen varsille nousi alueen kehittymisen myötä kivisiä asuin- ja liikerakennuksia, joista osa edelleen reunustaa puistoa. Pohjoisesplanadi on myös aina ollut merkittävä kauppakatu.
Esplanadin puisto vihersuunnittelun suunnannäyttäjänä
Esplanadin puisto hahmottui Helsingin uudelleenrakentamista ohjanneissa suunnitelmissa 1800-luvun alussa. Ensimmäisen kerran puiston muoto ja tunnusomaiset kaksoispuurivit esitettiin Johan Albreht Ehrenströmin asemakaavassa, jonka keisari Aleksanteri I hyväksyi 1817.
Keskiesplanadin vaahtera- ja jalavakujien istuttaminen alkoi vuonna 1826. 1880-luvun alussa rakennettiin puiston kolmesta osasta viimein Runebergin esplanadi, joka sai nykyisen nimensä vuonna 1885 puiston keskiakselille sijoitetun J. L. Runebergin muistopatsaan mukaan.
Kaupunginpuutarhureiden kokeilujen myötä puistosta muodostui Helsingin kausikasvi-istutusten tärkein näyttämö. Puisto oli 1900-luvun alussa vihersuunnittelun suunnannäyttäjä Suomessa, ja kasvivalikoimista löytyi eksoottisiakin kasveja, kuten kaktuksia, mehikasveja ja palmuja.
Teatteri, Kappeli ja muut näyttäytymisen paikat
Puiston yhteydessä on jo varhain ollut kahviloita ja ravintoloita. Ruotsalaisen teatterin ja ravintola Kappelin vaiheet ovat vaikuttaneet Teatteriesplanadin ja Kappeliesplanadin vaiheisiin.
J. D. Jerngrénin puistoon jo vuonna 1840 rakentamaa myyntikojua kutsuttiin Kappeliksi. Se antoi nimensä samalle paikalle arkkitehti A. H. Dalströmin suunnittelemalle, paikalla edelleen sijaitsevalle ravintolarakennukselle, jonka ensimmäinen vaihe valmistui vuonna 1866.
Esplanadin puisto on 1800-luvun puolivälistä asti ollut Helsingin keskeisin kävelyn ja näyttäytymisen paikka. “Espalle” on jo varhain tultu näyttäytymään, oleilemaan, kuulemaan musiikkia, katsomaan esityksiä ja nauttimaan kahviloiden ja ravintoloiden tarjonnasta.
Inspiraatiota ja mallia historiasta
Jo Esplanadien alkutaipaleella kalustevalinnoissa suosittiin klassiseen muotokieleen, symmetriaan ja kasvimaailmasta otettuihin esikuviin perustuvia muotoja. Kalusteissa esiintyi rikkaita, luonnosta haettuja rakenne- ja koristeaiheita. Historian aikana Esplanadilla on ollut myös lukuisia erilaisia puistopenkkejä.
Esplanadien kokeiluluontoisiin uudistuksiin on haettu inspiraatiota ja mallia historiasta. Kalusteiden ja puurakenteiden tyylissä näkyy perinteinen ja klassinen muotokieli.
Värimaailma noudattaa Helsingin historiallisten alueiden ohjeistusta: lämpimiin puunsävyihin tuo syvyyttä musta teräs. Harmaanvihreiden istutusruukkujen väri mukailee 1800-luvun lopun aikakauden vihertävää harmaata, jota kaupungissa käytettiin kalusteissa ja valaisinpylväissä. Kalusteiden lämpimät värisävyt sopivat alueen rakennuksiin.
Kokeilun ajaksi, kesästä 2023 vuoden 2024 loppuun, Pohjois- ja Eteläesplanadille tuotu kasvilajien kirjo on historiatietoinen ja harkittu sekoitus uutta ja vanhaa.
Katujen, kalustuksen ja kasvillisuuden suunnittelua on tehty yhdessä asiantuntijoiden, asukkaiden ja alueen toimijoiden kanssa. Esimerkiksi oleskelualueilta löytyviin penkkeihin ihastuivat suunnittelutyöpajoissa niin alueen asukkaat, yritysten edustajat ja muut alueen toimijat kuin suunnittelijatkin.