Kruunusillat on hyvä esimerkki siitä, miten raitioliikenne niveltyy osaksi kaupunkikehitystä. Kruunusiltojen myötä kaupunkilaisten elämä paranee monin tavoin, kertovat Ville Alajoki ja Niko Setälä.
Kun Kruunuvuorensilta avattiin jalankulkijoille ja pyöräliikenteelle, kiinnostus Kruunusiltoja kohtaan suorastaan räjähti käsiin. Avajaisviikonloppuna peräti 50 000 helsinkiläistä kävi ihmettelemässä Laajasalon, Korkeasaaren, Kalasataman ja Hakaniemen yhdistäviä siltoja.
Mahdollisesti jo loppuvuodesta Kruunuvuorensillan, Finkensillan ja Merihaansillan reitille saadaan myös raitiovaunut. HSL:n mukaan aloittavia linjoja on kaksi: linja 11 Kruunuvuorenrannasta Kalasataman kautta Pasilaan ja linja 12 Yliskylästä Hakaniemeen ja Junatien metrosillan uusimisen ajan Rautatientorille asti. Samaan aikaan bussiyhteydet Laajasalon eri osista Herttoniemeen säilyvät hyvällä tasolla.
– On hienoa, että olemme päässeet jo näin pitkälle. Kun raitioliikenne alkaa, matka-aika Kruunuvuorenrannasta keskustaan julkisilla puolittuu nykyisestä. Jo nyt se on puolittunut pyörällä. Se on suurin muutos, jonka Kruunusillat tuo, Helsingin kaupungin joukkoliikennejärjestelmän kehittämisestä vastaava tiimipäällikkö Niko Setälä sanoo.
Kruunuvuorenrannan ja Rautatieaseman välinen reitti lyhenee 11 kilometristä 5,5 kilometriin, kun kiertäminen Herttoniemen kautta ei enää ole ainoa tapa tulla kantakaupunkiin. Raitiovaunulla matka keskustaan taittuu noin 15 minuutissa.
– Avajaisissa ihmiset sanoivat, että nyt Kruunuvuorenrannasta voi lähteä vaikka kahville Hakaniemeen, Kruunusillat-raitiotien hankejohtaja Ville Alajoki toteaa.
Päinvastaistakin alkaa tapahtua. Ihmisiä liikkuu enemmän ja useammista suunnista töihin, kouluun ja muihin menoihin, mikä luo kysyntää uusille kivijalkapalveluille reitin varrella. Reittiä kannattaa kokeilla pelkästään maiseman takia. Kruunuvuorensilta on noin 1 200 metrin mittaisena Suomen pisin silta, ja sen kannatinpylväs eli pyloni kohoaa 135 metrin korkeuteen.
Kruunusillat on hyvä esimerkki siitä, kuinka raitioliikenne niveltyy osaksi kaupunkikehitystä. Kun uusia asuinalueita rakennetaan, tarvitaan uusia yhteyksiä kaupunginosien välille.
Helsingin kaupunkistrategian mukaisesti sujuva liikkuminen on osa toimivaa arkea. Se tarkoittaa raitioliikenteen, kävelyn ja pyöräliikenteen vahvaa kehittämistä. Tämä myös tukee kaupungin ilmastotavoitteita. Samalla vapautuva katuverkko tekee autoilusta sujuvampaa. Setälän mukaan Helsinki rakentaa raitiotieverkostoa useaan ilmansuuntaan.
Kruunusiltojen jatkumona suunnitellaan Länsisataman pikaraitiotietä. Linja 12 kulkisi Hakaniemestä Kaivokadun ja Kampin kautta Jätkäsaareen. Sen yleissuunnitelma on hyväksytty ja hankesuunnitelmasta ja toteutuksesta päätetään tänä vuonna.
Länsiratikoiden rakentaminen etenee lännessä. Tuleva pikaraitiolinja 14 kulkee keskustasta Meilahden, Munkkiniemen, Haagan ja Lassilan kautta Kannelmäkeen. Koillisessa Viikin–Malmin pikaraitiotie veisi uuden yhteyden Kumpulan, Viikin ja Malminkentän kautta Malmille. Hankesuunnitelmasta päätetään vuoteen 2029 mennessä.
Kaikki nämä raidehankkeet kytkeytyvät muun pääkaupunkiseudun liikenteeseen solmukohtien kautta ja kasvattavat joukkoliikenteen korkean palvelutason verkostoa. Tämän verkon varrella voi luottaa tiheästi kulkeviin vuoroihin ja helppoihin vaihtoihin eri joukkoliikennemuotojen välillä.
Samalla maisema muuttuu, kun uusien raitioteiden kylkeen tulee istutuksia, pyöräteitä ja uusittuja katuja.
– Siinä on rakennettava katuympäristöä uusiksi. Se voidaan tehdä laadukkaasti ja parantaa kaupunkikuvaa, Setälä sanoo.
Tässä menevät kiskot, tässä pysyy palvelu.
Ville Alajoki palaa pohtimaan Kruunusiltoja. Hänellä on hieman epätodellinen olo siitä, että tämä poikkeuksellisen suuri ja moniulotteinen hanke on pikkuhiljaa poistumassa hänen työpöydältään. Alajoki kertoo, että hanke on haastanut monin eri tavoin. Kruunusilloissa on rakennettu raitiotien lisäksi väliaikaisia ja uusia siltoja, huomioitu meriolosuhteet sekä sovitettu työmaita ahtaalle Helsingin niemelle.
Myös ulkoinen maailma on tuonut mausteensa. Hyviä esimerkkejä ovat koronapandemia, joka sekoitti työskentelyn aloitusta sekä Venäjän aloittaman Ukrainan sodan vaikutukset esimerkiksi teräksen saatavuuteen. Terästoimitusten varmistaminen oli tunneista kiinni.
– Suurista linjoista on onnistuttu pitämään kiinni, vaikka asiat ja aikataulu ovat jatkuvasti muuttuneet, Alajoki kuvailee.
Lopulta raitiotieverkoston onnistuminen mitataan siinä, miten yhteydet toimivat käytännössä. Tarvitaan lyhyitä vuorovälejä ja toimivia vaihtoyhteyksiä, luotettavia raitiovaunuja sekä sujuvaa ajoa. Siksi myös kuljettajien koulutuksella on iso merkitys.
Kuljettajakoulutuksen ja aikataulusuunnittelun avulla uudelle reitille haetaan rytmi, joka tuntuu matkustajalle sujuvana liikkumisena. Juuri raitioliikenteen ja ylipäätään raideliikenteen helppous innostaa Alajokea, joka kulkee niin raitiovaunulla kuin junalla.
– Lähden kävelemään pysäkille ja tiedän, että minun pitää yleensä odottaa vain joitakin minuutteja, kunnes juna tulee, Alajoki sanoo.
Setälästä on mukavaa, kun korkean palvelutason joukkoliikenneverkon varrella ei tarvitse avata reittiopasta. Jatkossa se voi olla hetkellisesti tarpeen, että oppii tuntemaan uudet reitit. Hän näkee kiskot palvelulupauksenakin.
– Ne luovat pysyvyyden tunnetta. Tässä menevät kiskot, tässä pysyy palvelu.
Teksti: Katja Alaja