Poliisin ennalta estävä työ ennakoi ja puuttuu mahdollisiin rikoksiin jo ennen kuin ne tapahtuvat. Saumattomalla yhteistyöllä eri toimijoiden kanssa ennaltaehkäistään vakavia rikoksia, ratkaistaan rauhattomien alueiden ongelmia ja saatetaan nuoria sellaisen avun pariin, joka ehkäisee rikollisuutta tulevaisuudessa. Poliisin vankka tavoite on osallistaa poissulkemisen sijaan.
- Poliisilain mukaan yksi poliisin tehtävistä on rikosten ehkäiseminen. On ajateltu, että poliisin näkyminen katukuvassa riittäisi ja rikosta suunnitteleva henkilö tulisi poliisin nähdessään toisiin ajatuksiin. Mutta näinhän tämä homma ei toimi, toteaa Helsingin poliisin ennalta estävän työn johtaja, ylikomisario Jari Taponen.
Yksikkö perustettiin vuonna 2012 ja sen linja löydettiin pohtimalla yhdessä, mitä poliisin toiminnasta puuttuu, yhteiskunnassa pinnalla olevia asioita sekä kaupungin asukkaiden tarvitsemia palveluita.
- Tavoitteiksi nousi turvallisuuden lisääminen ja rikosten ja häiriöiden väheneminen. Me haluamme lisätä luottamusta poliisiin ja pyrimme siihen, että me osallistamme, emme poissulje, Taponen kertoo.
Tavoitteisiin pääsemiseksi yksikön sisälle rakentui kolme ryhmää, joista yksi keskittyy eriytymisvaarassa olevien yhteisöjen parissa työskentelyyn, yksi alueellisiin ongelmiin ja yksi ankkurityöhön, jonka kautta tavoitetaan oireilevia nuoria.
- Rajanvedot ryhmien välillä eivät tietenkään ole tiukkoja, vaan teemme töitä yhdessä ja moni tapaus työllistää kaikkia kolmea ryhmää, Taponen muistuttaa.
Ylikomisario Jari Taponen johtaa Helsingin poliisin ennalta estävää työtä.
Poliisi on myös ongelmanratkoja
Kun perinteinen poliisityö alkaa siitä, kun rikos on tapahtunut, eriytymisvaaraa ennaltaehkäisevässä toiminnassa pyritään ennakoimaan. Poliisi siis arvioi, kuinka ihmisten tilanteita voitaisiin parantaa jo ennen kuin rikos pääsee tapahtumaan. Useimmiten ennaltaehkäisevässä työssä poliisi kohtaa erilaisia vähemmistöjä, kuten poliittisia äärilaitoja, kieli- ja kulttuuriryhmiä ja alamaailmaa. Kohdatut ihmiset saattavat olla potentiaalisia uhreja tai mahdollisia rikoksensuorittajia.
- Näillä ryhmillä luottamus poliisiin saattaa olla heikkoa tai he saattavat ajatella, että poliisin tarjoamat palvelut eivät koske heitä. Useasti kun vähemmistöryhmästä otetaan poliisin yhteyttä, yhteydenottaja on ryhmässään vaikutusvaltainen henkilö. Meidän on kuitenkin tärkeää saada kuulla myös heikompien ryhmän jäsenten ääntä ja saada se kuuluviin, Jari Taponen maalaa kuvaa yksikkönsä kohtaamista ihmisryhmistä.
- Usein me siirrymme perinteisestä valvojan roolista ongelmanratkaisijoiksi, Taponen summaa.
Näin toimitaan esimerkiksi mielenilmauksien parissa, joihin Suomessa kaikilla on oikeus osallistua ja joiden suojaaminen kuuluu poliisin tehtäviin.
- Hyvänä esimerkkinä voisi käyttää muutama vuosi sitten Helsingin Rautatientorille pystytettyä kahta pitkäaikaista mielenilmausta, jolloin yhdessä teltassa mieltä osoitettiin Migrin kielteisiä oleskelulupapäätöksiä vastaan, toisessa maahanmuuttoa vastaan. Me loimme keskusteluyhteyden kumpaankin ryhmään ja olimme ratkaisemassa siellä syntyneitä ongelmia. Näin saatiin vähennettyä väkivallan uhkaa hyvin keskeisellä paikalla kaupungissa, Taponen kertoo.
Yhteyttä ja yhteistyötä
Yksi osa poliisin ennalta estävästä työstä onkin keskusteluyhteyden luominen erilaisiin ryhmiin, kuten anarkisteihin ja äärioikeistoon.
- Ensin meillä poliisissa oli ajatus, että keskusteluyhteyden saaminen voisi olla hankalaa ja että meidän kanssamme ei haluttaisi tehdä yhteistyötä, mutta päinvastoin. Myös nämä ryhmät tarvitsevat turvallisuuspalveluita ja kun tunnemme nimet ja naamat, saadaan vähennettyä väkivallan käyttöä ratkaisukeinona. Me tavallaan ratkaisemme tietyt ongelmat heidän puolestaan, jolloin väkivallan käytölle ei ole tarvetta, Taponen kuvaa ryhmän toimintaa.
- Me olemme mitanneet vuodesta 2017 alkaen ääriajatteluun liittyvän väkivallan määrää ja se on laskenut rajusti.
Eriytymisvaarassa olevien ihmisten parissa työskentelevä ryhmä kartoittaa myös huolta aiheuttavia henkilöitä ja arvioi heidän tilannettaan. Apuna tässä on Turvallinen Helsinki -verkosto, jossa on reilut 30 jäsentä eri toimialojen johtotasolta. Mukana on virkamiehiä, järjestöjen edustajia sekä muita asiantuntijoita esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalveluista. Taposen mukaan yksikään yksikkö ei pysty ratkomaan isoja asioita yksin, vaan laaja asiantuntemus tulee tarpeeseen.
- Vaikka jokainen tekeekin oman osansa, sektoreiden yhteistyö on välttämätöntä. Esimerkiksi Al Holista tunnettujen perheiden tilannetta alettiin kartoittaa yhdessä jo silloin, kun pelkkä aavistus heidän mahdollisista palautuksistaan nousi pintaan. Verkosto tekee tarkkaa suunnittelutyötä, luo riskiarvioita ja räätälöityjä ratkaisuita.
Paikallinen ja yksilöllinen kohtaaminen tärkeässä asemassa
Poliisin ennalta estävän työn alueellisia ongelmia selvittävä ryhmä taas toimii hyvin paikallisesti. Sen toiminta-alaa ovat esimerkiksi ostoskeskukset ja juna- ja metroasemat. Ryhmä ei kuitenkaan varsinaisesti valvo näitä alueita, vaan pyrkii ratkaisemaan ongelmien juurisyitä.
- Usein tällaiset tilanteet tulevat ilmi hälytyskeskuksen kautta, jonne tulee yhteydenottoja koskien esimerkiksi jotain tiettyä aluetta. Sen sijaan, että poliisi kävisi pelkästään paikalla ratkaisemassa tilanteen hälytyssoiton perusteella, me rupeamme ratkaisemaan sitä kokonaisvaltaista ongelmaa, jotta puheluita ei enää tulisi, ylikomisario Taponen tiivistää.
- Näissä tilanteissa korostuu myös verkostojen merkitys. Me saatamme selvittää asiaa nuorten vanhempien tai koulujen kanssa ja ottaa yhteyttä järjestöihin tai sosiaalipuoleen.
Taposen näkemyksen mukaan rikosten määrän väheneminen myös korostaa tiettyjen ryhmien osuutta. Mutta esimerkiksi maahanmuuttajanuorten osuus rikoksista on pienentynyt, kun tähän ryhmään kuuluvien nuorten määrä on lisääntynyt. Taponen puhuukin mielellään faktojen esiin nostamisen puolesta, koska ennalta estävän työn yksi tavoitteista on myös vastakkainasettelun ennaltaehkäisy.
Kolmas Taposen johtamista ryhmistä keskittyy turvallisuuden luomiseen pitkälle tulevaisuuteen. Niin sanotun ankkuritoiminnan pariin päätyvät nuoret, joita tavataan esimerkiksi muiden ennalta estävän työn ryhmien kautta, mutta myös koulujen tai huolestuneiden läheisten ilmoituksilla. Ankkurityöllä on poliisissa omat ryhmätilat, joissa työskentelee poliisin lisäksi sosiaalityöntekijä sekä psykiatrinen sairaanhoitaja. Kun nuori oireilee tekemällä rikoksia, mukaan tilanteiden ratkaisemiseen tavoitellaan koko perhettä. Usein yhteistyössä ratkotaankin koko perheen ongelmia.
- Esimerkiksi viime vuonna asiakaskontakteja meillä oli tuhansia, niistä moniammatilliseen arvioon valikoitui 350 henkilöä. Seuranta-ajan jälkeen heillä rikollisuus väheni keskimäärin 67 prosenttia, Taponen kertoo tyytyväisenä.
- Tärkeää on se, että nuori saa samasta paikasta ohjausta eteenpäin, eikä häntä vain jätetä yksin selviämään jatkosta. Tällä on todella kauaskantoisia seurauksia kaupungin tulevaisuuteen. Tässäkin meidän pyrkimys poliisina on osallistaa, ei rangaista. Uskon, että sillä me luomme turvallisuutta pitkäkestoisesti.
Iframe not supported
Kirjoitus on osa Nordic Safe Cities -järjestön Safe City Tour -viikkoa. Nordic Safe Cities (Linkki johtaa ulkoiseen palveluun)(NSC) on Pohjoismaisen ministerineuvoston vuonna 2016 perustama Pohjoismaiden turvallisuuteen keskittyvä voittoa tavoittelematon verkosto. NSC:n toiminnalla pyritään vaikuttamaan myönteisesti kaupunkien turvallisuuteen ja torjumaan vastakkainasettelua sekä väkivaltaista ääriajattelua. Helsinki on osallistunut verkoston toimintaan sen alusta alkaen.
Teksti: Vilja Roihu/Stooritaivas Oy
Kuvat: Aki Rahikka/Stooritaivas Oy