Kinaporin seniorikeskus juhlii 40-vuotista taivaltaan helmikuun viimeisellä viikolla. Tarjolla on monipuolista ohjelmaa Mummodiskosta Liikunnan iloa -tapahtumaan.
Kinaporin seniorikeskuksen aulassa on vilinää. Kahvi tuoksuu ja asiakkaat rupattelevat keskenään.
Asiakasneuvoja Kirsi Mikkonen moikkaa tuttuja asiakkaita rempseästi ja rupattelee hetken päivän ajankohtaisista asioista.
– Asiakkaat ovat täällä ihan parasta, hän huikkaa iloisesti jatkaessaan matkaa.
Samaan kommenttiin yhtyvät ohjaaja Riho Jakobson ja sosiaaliohjaaja Sara Bäckman – kaikki Kinaporin konkareita. Kolmikko kertoo kuuluvansa talon kalustoon ja nauraa hyväntuulisena.
– Tulin taloon vuonna 1986. Kyllä näiden vuosien varrelle on sattunut kaikenlaista. Paljon olen nähnyt ja kuullut aina tulipalosta Pepe Willbergin keikkaan ja korona-ajan huikeaan digiloikkaan, Sara muistelee.
Vaikka palvelut ovat vuosien saatossa muuttuneet, yhtä asiaa kolmikko korostaa. Se on halu tehdä merkityksellistä työtä ikäihmisten hyväksi, nyt ja tulevaisuudessa.
– Asiakkaita varten me täällä olemme. Kinapori on ollut aina vähän enemmän kuin työpaikka – se on yhteisö, jossa eletään ja iloitaan yhdessä, kolmikko summaa.
Kinaporin seniorikeskus on rakennettu vuonna 1986. Talo oli valmistuessaan melko erilainen, ja siihen kuului muun muassa ikääntyneiden asumista parissa eri osoitteessa.
– Asukkailla oli huoneissaan hälytyssummerit, ja me hoitajat juoksimme aina hälytyksen tullessa asuntoon, välillä jopa Porvoonkadulle saakka, Sara muistelee.
– Myös ammatit ovat muuttuneet. Ei ole enää asuintalohoitajia tai pesijöitä, hän muistelee.
Vuosien saatossa Kinaporiin on tullut muun muassa ympärivuorokautista palveluasumista, palvelukeskustoimintaa ja nimikin on muuttunut vanhainkodista seniorikeskukseksi.
Kinapori on tunnettu erilaisesta, paikoin jopa kokeellisesta palvelukeskustoiminnasta.
– Tässä talossa on aina ollut sellainen henki, että kokeillaan rohkeasti uusia juttuja. Jos joku ohjaaja on halunnut pitää jonkun erilaisen kurssin, sen on saanut pitää. Täällä on vapaa ilmapiiri niin asiakkaille kuin työntekijöille, Riho summaa.
Hyvä esimerkki tästä on Kinaporissa pidetty uurnakurssi.
– Ohjasin uurnakursseja Kinaporissa kuuden vuoden ajan. Kurssi kesti aina kaksi kuukautta kerrallaan. Joka kerta kun kurssi päättyi, seuraavaan oli jo pitkät jonot, Riho muistelee.
Sama vapaus kokeilla näkyy myös palveluasumisen puolella.
– Järjestin asukkaille kerran terapiaponin vierailulle ryhmäkoteihin. Hoitajat ihmettelivät, että miksi meillä on poni keittiössä, mutta asiakkaat olivat haltioissaan, Kirsi nauraa.
– Yksikin silloinen asukas istui pihalla ulkona, eikä juuri ottanut kontaktia muihin, mutta ai että kun hän silitti ponin turpaa, hänen silmänsä alkoivat loistaa! Nämä ovat parhaita muistojani.
Sittemmin palvelukeskuksen toimintaan on tullut tiiviisti mukaan myös järjestötoimijoita, työväenopisto ja kaupungin muita toimialoja. Myös digipalveluiden- ja digituen tarve on korostunut.
– Kun tulin taloon, kysyttiin mikä on hiiri. Nyt autamme Suomi.fi-palveluissa, Sara naurahtaa.
Myös vapaaehtoistoiminnalla on suuri rooli talon historiassa ja toiminnassa.
– Kinaporin vapaaehtoistoiminta täytti viime vuonna 20 vuotta. Tällä hetkellä vapaaehtoisia on yli 100, ja he järjestävät tosi monipuolista toimintaa ja tekemistä talon asukkaille ja asiakkaille. Retkiä on tehty ihan ulkomaille saakka, Kirsi kertoo.
Tulevaisuuden näkymät ovat kolmikon mielestä valoisat, mutta aina riittää kehitettävää. Yksi pohdittava asia liittyy uusien asiakkaiden tavoittamiseen.
– Ihmiset ovat eläkkeelle siirtyessä usein tosi hyväkuntoisia ja saattavat ajatella, että en kuulu tällaiseen paikkaan. Mielikuvaa pitää muuttaa. 65-vuotias terve eläkeläinen on ihan tosi tervetullut meille. Täällä on toimintaa ihan kaikille! Ei tarvitse olla mitenkään tosi vanha tai ongelmia. Meille voi tulla myös ihan tutustumaan, mielellämme kierrätämme talossa ja kerromme toiminnasta, Sara ja Kirsi kertovat.
Kun kolmikolta kysyy, aikovatko he itse käyttää palvelukeskuksen palveluita eläkkeelle jäädessään, Kirsi toteaa saman tien iloisesti: ”Olen itse piakkoin eläkkeellä, ja siirryn saman tien palvelukeskuksen asiakkaaksi. Onneksi lähellä kotiani on kiva palvelukeskus.”
Ja entäpä juhlallisuudet, aikooko kolmikko osallistua niihin?
”KYLLÄ” he toteavat yhteen ääneen.
– Meillä on helmikuun juhlaviikolle vaikka minkälaista ohjelmaa tarjolla. Löytyy Mummodisko, liikunnan iloa -tapahtuma ja omaisten ja läheisten gaalailtapäivä. Jokaiselle jotakin.
– Lämpimästi tervetuloa Kinaporiin! Kolmikko huikkaa vielä haastattelun lopuksi!
Juhlaviikkoa vietetään helmikuun viimeisellä viikolla 23.2.-28.2.
