Syyskuinen iltapäivä on tavallista lämpimämpi. Vaikka virallinen koulupäivä on jo päättynyt, käytävillä käy edelleen kuhina, sillä moni koululainen on jäänyt opetuksen jälkeen iltapäiväkerhoon. Luokanopettajana toimivalle Jonna Jokilahdelle tämä on tuttu näky. Hän jää usein koulupäivän jälkeen suunnittelemaan seuraavan päivän opetusta tai viestimään oppilaiden koteihin.
Jokilahti työskentelee Vallilan ala-asteen koulun Hermannin sivupisteessä alkuopetuksen luokanopettajana. Tämä on toinen kouluvuosi Vallilassa sekä Jokilahdelle että hänen oppilailleen, jotka ovat aloittaneet tänä syksynä toisen luokan. Jokilahden mukaan onkin ollut hienoa seurata oppilaiden kasvua koululaisiksi viimeisen vuoden aikana. Samalla hän on saanut itsekin kasvaa opettajan rooliin.
Vallilan ala-asteen koulu on uransa alkuvaiheessa olevalle Jokilahdelle ensimmäinen pidempiaikainen työpaikka opettajana. Koulu valikoitui hänen kertomansa mukaan ”fiilispohjalta”. Jo haastattelusta välittyi työyhteisössä vallitseva lämmin ja tsemppaava ilmapiiri. Jokilahden mieleen on ollut myös koulun taide- ja taitoainepainotteisuus, joka kannustaa integroimaan luovan tekemisen osaksi opetusta.
Opettaminen on välittämistä
Peruskoulun kahden ensimmäisen vuoden opetusta kutsutaan alkuopetukseksi. Tänä aikana oppilaat harjoittelevat muun muassa koulutaitoja ja vastuunottamista perinteisten oppiainesisältöjen ohella. Alkuopetukselle keskeistä on myös tiivis kodin ja koulun välinen yhteistyö.
Alkuopetuksessa työ on muuttuvaa sekä monipuolista ja vaatii vahvaa läsnäoloa. Jokilahden mukaan tässä piilevät sekä työn parhaimmat että vaativimmat puolet. Lasten kanssa saa kokea kaikki tunneskaalat ja pääsee elämään niissä mukana. Oma väsymys ja murheet unohtuvat työpaikalla väistämättä. Jokilahden mukaan iso osa opettajan työstä onkin oppilaista välittämistä. Oppiminen tapahtuu joskus siinä sivussa – jopa vahingossa.
Viimeisimpänä selviteltiin ympäristöopin tunnilla, voivatko hamsterit elää luonnossa.
Omista vahvuuksista kysyttäessä Jokilahti mainitsee uteliaisuuden ja sen, että on itsekin innokas oppimaan uutta yhdessä lasten kanssa. Tämä onkin tärkeä taito, sillä myös opettajalla saattaa välillä mennä sormi suuhun oppilaiden kysymysten kanssa. ”Viimeisimpänä selviteltiin ympäristöopin tunnilla, voivatko hamsterit elää luonnossa” Jokilahti nauraa.
Jokilahti kokee onnistuneensa luomaan luokassa turvallisemman tilan ja hyvän pohjan ryhmäytymiselle. Alkuopetuksessa oppilaan lämmin kohtaaminen on keskeistä, kun lapset vielä opettelevat tunne- ja vuorovaikutustaitoja. Toisaalta opettajan työssä on tärkeää tunnustella omaa jaksamistaan ja uupumisen merkkejä. Työssä ei pidä antaa kaikkeaan vaan riittävästi. Stressaavina hetkinä Jokilahti muistuttaakin itselleen, että ”levännyt ope on paras ope”.
Myös työn merkityksellisyys ja oppilaissa näkyvä kehitys auttavat jaksamaan. Jokilahden mukaan alkuopetuksen parhaita puolia on se, että saa tukea ja seurata läheltä niin monen lapsen kasvua. On palkitsevaa huomata, ettei oma työ ole näkymätöntä. Esimerkiksi, kun oppitunneilla harjoitellut kaveritaidot näkyvät myös käytännössä. ”Hienoimpia hetkiä ovat ne, kun oppilaat tulevat kertomaan osanneensa selvittää välitunnilla puhjenneen riidan keskenään” Jokilahti kertoo hymyillen.
