Korona-aika sai Reeta Kaivolan pohtimaan omia arvojaan ja sitä, mikä hänelle oikeasti on elämässä tärkeää. Pohdinta johti alanvaihtoon, kun Kaivola toteutti pitkäaikaisen salaisen haaveensa, haki ja pääsi opiskelemaan Helsingin yliopistoon kasvatustiedettä.
Elettiin vuotta 2020. Korona oli tyhjentänyt toimistot ja työkaverit siirtyneet ruutujen taakse. Kaivola istui yksin etätyöpisteellään kotonaan ja tunsi ihanan työyhteisönsä kadonneen. Se sai hänet miettimään omia arvojaan ja silloisen viestintätoimistossa tehdyn työnsä merkitystä.
– Minusta alkoi tuntua siltä, että työstäni puuttui jotain tärkeää – syvempi merkitys. Olin salaa jo pitkään haaveillut opettajan ammatista ja käynyt kenellekään kertomatta vilkuilemassa, kuinka vaikeaa on päästä opiskelemaan kasvatustieteitä, Kaivola muistelee.
Muutokseen kiinni päästäkseen Kaivola ilmoittautui avoimen yliopiston kursseille ja päätti opiskella kasvatustiedettä ensin kurssi kerrallaan ihan vain omaksi ilokseen. Hän halusi nähdä, mihin se tie häntä voisi viedä.
– Lopulta päätin hakea opiskelemaan kasvatustiedettä yliopistoon. Pääsin sisään opiskelemaan varhaiskasvatuksen opettajaksi ja sillä tiellä nyt edelleen olen, hän hymyilee.
Saatuaan opiskelupaikan Kaivola jäi opintovapaalle. Kaksi vuotta opiskeltuaan hän oli täysin varma siitä, ettei enää tule palaamaan entiseen työhönsä ja irtisanoutui siitä.
– Kasvatusala vei minut täysin mukanaan! Varhaiskasvatuksen opettajana saan olla ihmisyyden puolella, kaukana kaupallisuudesta.
Siinä missä Kaivola kirjoitti ennen tiedotteita suurelle yleisölle, hän miettii nyt, miten viestiä opetettavasta asiasta ”kolme pointtia” yksinkertaisesti ja kiinnostavasti lapsille. Taito kiteyttää asioita ja löytää kiinnostavat näkökulmat on ollut varsin hyödyllinen myös varhaiskasvatuksen opettajan työssä, jota Kaivola on nyt päässyt tekemään jo vuoden verran.
– Olen aina ollut hyvä tiimipelaaja ja koen, että tiimityö on juttuni. Osaan arvostaa tiimikavereitani ja haluan kannustaa heitä käyttämään omia vahvuuksiaan sekä ottamaan uutta vastuuta. Siksi halusin nimenomaan varhaiskasvatuksen opettajaksi, Kaivola kertoo.
Kaivola pystyy hyödyntämään varhaiskasvatuksen opettajana aikuisten maailman tiimityötä ja kuitenkin olemaan kiinni myös lasten maailmassa.
– Siksi koin, että nimenomaan varhaiskasvatus on minua varten. Sekin vaikutti, että pätevyyden saa jo kandin tutkinnolla. Oli mukava tietää, että kolmen opiskeluvuoden jälkeen pääsen töihin.
Yhteyden ja luottamuksen löytäminen ei aina ole helppoa ja jokaisen lapsen kanssa se löytyy pikkuisen eri tavalla.
– Parasta työssäni on oppimisen ilo ja se, kun yhteys lapseen muodostuu. Sen jälkeen pääsemme eteenpäin yhdessä; opettaminen ja kasvattaminen on oikeastaan aika helppoa sen jälkeen, kun yhteys on löytynyt, Kaivola pohtii.
Merkityksellisin hetki hänen työssään on ollut se, kun hän ja voimakkaasti tuen tarpeinen lapsi katsovat toisiaan silmiin ja molemmat näkevät, että ymmärtävät toisiaan, vaikka ovatkin haastavassa tilanteessa.
Viestijätaustan takia kieli ja kirjallisuus on lähellä Kaivolan sydäntä. Eskarissa kirjallinen maailma avartuu ja Kaivola pääsee omalle vahvuusalueelleen.
– Rakastan lukemista, kirjaimia ja äänteitä ja olen innostunut siitä, miten näitä voi kiinnostavasti opettaa lapsille. Voin käydä eskariryhmässä monipuolisia ja korkealentoisiakin keskusteluja lasten kanssa ja nautin siitä suuresti, Kaivola hymyilee.
Häntä kiinnostaa kuitenkin mahdollisesti tulevaisuudessa myös pienten ryhmien opettaminen.
– Eskariryhmästä täytyy luopua vuosittain, joten en vielä tiedä, haluanko tehdä kuitenkin muutakin.
Kysyttäessä omaan työhön liittyvistä tavoitteista, Kaivola hymyilee onnellisesti ja vastaa:
– Opetan vasta toista kauttani. Nyt vain nautin siitä, että saan viedä eskariryhmän alusta loppuun ja tehdä tätä työtä!
