Asuinalueiden ei-toivotun eriytymisen eli segregaation pelätään tuovan mukanaan monenlaisia negatiivisia seurauksia, kuten yhteiskuntarauhan horjumista, mahdollisuuksien tasa-arvon heikkenemistä ja alueiden maine-erojen syventymistä. Eräs keino, jolla segregaatiota vastaa kaupungeissa kamppaillaan, on hallintamuotojen sekoittaminen. Tällöin pyritään erityisesti tasaamaan julkisesti tuetun vuokra-asuntokannan sijoittumista. Helsingin yliopiston ja kaupunginkanslian uudessa tutkimuksessa Kynnyksellä? Tutkimus tuetusta vuokrakannasta ja asukkaiden kokemuksista on tutkittu tuetun vuokrakannan osuuden merkitystä muun muassa asukkaiden koettuun asumistyytyväisyyteen ja muuttohalukkuuteen.
Tutkimus perustuu vuonna 2012 kerättyyn laajaan kyselyaineistoon sekä asuinalueita koskevaan tilastoaineistoon Espoon, Helsingin ja Vantaan osalta. Aineisto käsitti 6 291 vastaajaa 183 asuinalueella. Tutkimuksessa selvitettiin, mikä merkitys tuetun vuokrakannan osuudella on koettuun turvattomuuteen, havaittuihin sosiaalisiin häiriöihin, sosiaaliseen integraatioon, asumistyytyväisyyteen sekä muuttohalukkuuteen.
Korkea tuetun vuokrakannan osuus voi heikentää asukkaiden koettua hyvinvointia – valtaosa kutenkin tyytyväisiä
Tutkimuksessa havaittiin, että tuetun vuokrakannan osuus on varsin selvässä yhteydessä moniin asukkaiden negatiivisiin kokemuksiin. Mitä enemmän tuettua vuokrakantaa alueella on, sitä negatiivisemmaksi vastaajat raportoivat esimerkiksi koetun turvattomuutensa, havaitut sosiaaliset häiriöt tai asumistyytyväisyytensä. Tuetun vuokrakannan osuus ei sen sijaan ollut yhteydessä poismuuttoaikeisiin. Kaikilla tarkastelluilla alueilla valtaosa asukkaista myös koki asuinympäristönsä turvalliseksi ja oli siihen tyytyväinen.
Tarkasteltujen asukaskokemuksien valossa näyttää siltä, että tuetun vuokrakannan sijoittumiseen ei liity kynnysarvoa, jonka ylittämisen jälkeen koetut ongelmat alkaisivat jyrkästi lisääntyä. Sen sijaan mitä enemmän on alueita, joilla tuettua kantaa ei ole lainkaan, sitä enemmän kantaa on pitänyt sijoittaa toisaalle. Tästä voi seurata huomattavia eroja koetussa hyvinvoinnissa eri asuinalueiden välillä. Sosiaalista sekoittamista ja sen voimistamista voidaankin perustella tasa-arvonäkökulmasta – sen keinoin on mahdollista ainakin lieventää alueellisen eriytymisen haitallisia seurauksia.
Sekoittamispolitiikan toimivuudesta ei yksimielisyyttä
Sekoittamispolitiikan toimivuudesta on käyty vilkasta ja kriittistä tutkimuskeskustelua, eikä aiheesta ole yksimielisyyttä. Tämän lisäksi on tärkeä muistaa, että tuetussa vuokrakannassa asuu hyvin monenlaista väestöä eikä heidän elämäntilanteitaan voi asettaa yhteen kategoriaan. Vain häviävän pieni vähemmistö asukkaista tuottaa sosiaalisia häiriöitä naapureilleen. Taustalla on syynä usein erilaisia elämänhallintaan, mielenterveyteen ja syrjäytymiseen liittyviä ongelmia, joiden voi nähdä kumpuavan pohjimmiltaan yhteiskunnallisesta eriarvoisuudesta.
Kynnyksellä? – Tutkimus tuetusta vuokrakannasta ja asukkaiden kokemuksista (pdf) (Teemu Kemppainen & Matti Kortteinen & Jukka Hirvonen & Juho Kiuru)
Tiivistelmä