Helsingin työväenopisto ja leikkipuistot tekevät yhteistyötä, jossa seniorit pitävät lapsille kesäkuussa lukutuokioita. Lukemattomat sadut -toiminnan tarkoituksena on vahvistaa lasten lukuintoa.
Vuosaaressa Leikkipuisto Mustakivessä lukutuokiota vetää työväenopiston vapaaehtoinen Sari Kuoppamäki yhdessä leikkipuiston työntekijöiden kanssa. Kuoppamäellä on itsellään viisi lastenlasta, joille hän on tottunut lukemaan paljon satuja ja lastenkirjoja.
– Jäin pari vuotta sitten eläkkeelle ja haluan olla jotenkin hyödyksi, hän kertoo syyksi siihen, miksi lähti vapaaehtoiseksi ”lukumummoksi” leikkipuistoon.
Tänään Lukemattomat sadut -tuokioon on tullut pieniä lapsia, jotka kuuntelevat ja katselevat kirjojen kuvia äidin sylin turvasta, sekä yksi tuleva eskarilainen. Kuoppamäki aloittaa tuokion muumeilla ja jatkaa sitten kurkistuskirjaan sekä eläinaiheiseen kuvakirjaan.
Kaikilla lapsilla ei välttämättä ole omaa isovanhempaa, joka asuisi lähellä. Tästä tulee hyvää mummoenergiaa!
Lapset ovat haltioissaan. Heistä nuorin avaa innoissaan kurkistuskirjan luukkuja ja muut kuuntelevat keskittyneinä.
– Haluamme tarjota lapsille kohtaamisia, ja tässä vapaaehtoisella on oma tehtävänsä. Kaikilla lapsilla ei välttämättä ole omaa isovanhempaa, joka asuisi lähellä. Tästä tulee hyvää mummoenergiaa, Itä-Helsingin leikkipuistoissa monikielisenä ohjaajana työskentelevä Alla Kurhinen hymyilee.
Työväenopiston vapaaehtoinen voi tuoda itse kirjoja mukanaan tai leikkipuisto voi tarjota niitä tuokioon. Leikkipuistojen pd-sosiaaliohjaaja Päivi Hellemaa on lainannut tätä tuokiota varten lastenkirjoja Vuosaaren kirjastosta.
Alueella asuu paljon perheitä, joiden ensimmäinen kieli ei ole suomi, joten luettavien kirjojen kielen tulee olla selkeää.
– Yhteistyö on sujunut hyvin. Tuokiot ovat tosi kivasti vuorovaikutteisia, ja lukija kyselee toiveita lapsilta, Hellemaa kehuu.
Kuoppamäki on tottunut lukija, sillä hän on tehnyt vapaaehtoistyötä myös palvelutalon ryhmäkodissa, jossa hän on lukenut muistisairaille. Tuolloin lukemiseksi valikoituvat lyhyet tekstit kuten runot tai tuttujen laulujen sanat.
Hän kävi keväällä Mannerheimin Lastensuojeluliiton lukumummi-kurssin ja aloittaa syksyllä lukumummina kodin läheisessä koulussa. Sitä ennen hän lukee kuitenkin pienille lapsille leikkipuistossa.
– On ihanaa, kun he kuuntelevat. Siitä voi syttyä innostus lukemiseen – ja se voi syttyä myös vanhemmalle.
Hellemaa ja Kurhinen ovat työssään leikkipuistoissa huomanneet, että monella koululaisella on nykyisin haasteita luetun ymmärtämisessä, mikä näkyy esimerkiksi läksyjä tehdessä: tehtävänantoa ei aina käsitetä tai ohjeita ei edes pysähdytä lukemaan.
Alla Kurhinen muistuttaa, että ääneen lukeminen lapselle on kielen kehittymisen kannalta ensiarvoisen tärkeää. Nykykodeissa luetaan keskimäärin todennäköisesti vähemmän kuin ennen, sillä digilaitteet ovat vieneet aikaa kirjoilta. Kurhinen toivoisi, että kaikissa kodeissa vanhemmat lukisivat lapsilleen iltasadun.
– Se ei maksa paljon eikä vie paljoa aikaa, mutta tuo paljon hyvää: vanhemman läsnäolon, lapsen ja vanhemman yhteisen hetken, nukkumaan rauhoittumisen ja kaikki kielen kehittymisen hyödyt, hän luettelee.
Leikkipuistojen Lukemattomat sadut -toiminta voi osaltaan toimia lukuinnon herättäjänä perheissä. Seniorivapaaehtoinen toteuttaa lukutuokion yhdessä leikkipuiston ohjaajan kanssa.
Kuoppamäki suosittelee vastaavaa vapaaehtoistoimintaa kaikille, jotka innostuvat uusista asioista. Hänelläkin on ystävä, joka harrastaa lukumummoilua, vaikka omia lapsenlapsia tai lapsia ei olekaan.
– Kirjat ovat kiva juttu, ja lukeminen on mukavaa yhdessäoloa, Kuoppamäki kiteyttää.
Lukutuokioita järjestetään kesäkuussa arkiaamupäivisin klo 10.30–11.00 eli ennen kesäruokailua.
Lämpimästi tervetuloa!
