Kasvatuksen ja koulutuksen toimiala on rakentanut kokonaan uuden, systemaattisen mentorointimallin. Sen kautta varmistetaan, että jokaisella alalle tulevalla on mahdollisuus päästä mukaan vertaistuen piiriin heti uran alusta alkaen.
16 kaupungilla työskentelevää varhaiskasvatuksen opettajaa on juuri saanut päätökseen Helsingin yliopiston järjestämän mentorikoulutuksen. Varta vasten koulutetut mentorit, joiden johdolla pienryhmät kokoontuvat säännöllisesti, ovat kokeneita alan ammattilaisia.
– Nyt me vaan innolla odotellaan, että saamme ryhmiin osallistujia ja pääsemme aloittamaan, sanoo Juhani Ahola, päiväkoti Vartiokylän varhaiskasvatuksen opettaja ja yksi tuoreista mentoreista.
Kaiken ei tarvitse olla hallussa
Varhaiskasvatusalalla uran alkuvaihe on usein ratkaiseva. Työajalla tapahtuvalla mentoroinnilla tuetaan paitsi osaamisen kehittymistä, myös työssä jaksamista ja sitoutumista alaan.
– Tämä on ammatti, jossa vaadittavaa osaamista on valtava määrä, Ahola muistuttaa.
Aholalla on pitkä kokemus varhaiskasvatuksen opettajaksi opiskelevien harjoittelujen ohjaamisesta.
– Vastavalmistuneella ei voi olla kaikkea vielä hallussa – ja se on täysin ok, Ahola muistuttaa.
Tämä on ammatti, jossa vaadittavaa osaamista on valtava määrä.
Mentorointi on vuorovaikutteinen prosessi. Kokeneempi opettaja tuo keskusteluun omaa näkökulmaansa, mutta ei tarjoa valmiita ratkaisuja.
Mentorointiryhmä luo itse oman polkunsa osallistujista koettujen tarpeiden ja esiin nousevien teemojen avulla. Ahola kuvaa mentorointia ennen kaikkea yhteisenä jakamisena:
– Monet kompastuskivet ovat samoja. Jo se, että voi sanoa ääneen, että ‘minullakin on tämä haaste’, keventää taakkaa.
Hyviä kokemuksia maahan muuttaneiden mentoroinnista
Suomeen muualta muuttaneiden varhaiskasvatuksen opettajien tueksi on rakennettu mentorointimalli jo vuonna 2025. Kokenutkin ammattilainen voi tarvita tukea uuteen sopeutumisessa.
Varhaiskasvatuksen erityisopettaja Jaana Jokimies on mentoroinut maahan jo muuttaneita kansainvälisiä pedagogeja, joille Helsinki tarjoaa töitä polkuopintojen kautta, sekä Espanjasta Suomeen rekrytoituja opettajia.
Jokimies korostaa mentorointikeskustelun tavoitteellisuutta:
– Se on reflektiotilanne, jossa voidaan peilata ajatuksia ja miettiä yhdessä, miten edetään.
Hienointa on, kun huomaa, että ryhmän jäsenet tukevat toisiaan.
Monet Suomen käytännöt voivat aluksi hämmentää.
– Pedagogiikan periaatteet ovat samankaltaisia, mutta arjen toteutus, roolit ja työkulttuuri voivat poiketa paljon, Jokimies kertoo.
Tapaamisissa käsitelläänkin esimerkiksi ammattisanastoa ja työelämän käytäntöjä, kuten työntekijän oikeuksia, vuorovaikutustapoja ja suomalaista työyhteisökulttuuria. Samalla puretaan mahdollisia ennakkokäsityksiä ja rakennetaan yhteistä ymmärrystä.
Mentorointi on koettu hyödylliseksi tukiverkoksi uuden arjen alussa.
– Kun aloitin työt, en ollut varma, tarvitsenko mentorointia. Minulla oli jo muutaman vuoden kokemusta, ja olin varma, että tiedän mitä pitäisi tehdä, kertoo Suomeen kotiutunut varhaiskasvatuksen opettaja Monika Geréby.
– Nopeasti huomasin kuitenkin, että työelämä voisi olla ylivoimainen, koska en pystynyt osallistumaan kaikkeen normaalisti suomeksi. Mentorointitapaamiset ovat auttaneet minua navigoimaan ensimmäisten kuukausien aikana – on ollut mahdollisuus kysyä, keskustella ja pyytää apua. On ihanaa, että minulla on niin auttavainen mentori, joka ottaa aina toiveeni huomioon.
Yhteisöllisyyttä ja luottamusta
Mentoroinnissa keskeistä on viesti: kukaan ei ole yksin.
– Yksin ei kukaan jaksa. Taakka kevenee, kun sitä jaetaan, Ahola pohtii.
Kuunteleminen, kunnioitus ja dialogi mahdollistavat syvälliset keskustelut.
– Hyvä mentori on sellainen, joka pystyy olemaan erilainen eri ihmisille ja aidosti kohtaamaan kunkin tarpeensa mukaan, Ahola sanoo.
Mentorointiryhmissä syntyy luottamuksellinen ilmapiiri. Tavoitteena on, että jokainen saa olla oma itsensä ja tulla kuulluksi.
Usein juuri ryhmässä syntyvät oivallukset ovat kaikkein merkityksellisimpiä:
– Hienointa on, kun huomaa, että ryhmän jäsenet tukevat toisiaan. Silloin mentori voi jäädä jopa hieman sivuun, kertoo Jokimies.
Kokemuksista voimaa
Mentorointi voi parhaimmillaan synnyttää oivalluksia, jotka muuttavat koko tapaa katsoa työtä.
Ahola kertoo esimerkin opiskelijasta, joka tuli harjoitteluun ennakkoluulojen kanssa.
– Eräs opiskelija tuli meille toisesta kaupungista. Hän halusi nimenomaan tänne meille isoon päiväkotiin, koska ajatteli, että haluaa nähdä, miten ‘kamalaa’ se voi olla. Hän odotti kiirettä ja kaaosta.
Kokemus osoittautui täysin toisenlaiseksi.
– Opiskelija oli suorastaan järkyttynyt siitä, miten rauhallista meillä oli, ja miten rauhallisesti toimimme työssä. Se ravisteli hänen käsityksiään ihan kunnolla. Kun näkee, että jokin oivallus muuttaa ihmisen ajattelua perustavanlaatuisesti, se on ihan mahtavaa.
Kun näkee, että jokin oivallus muuttaa ihmisen ajattelua perustavanlaatuisesti, se on ihan mahtavaa.
Jokimies ilahtuu, kun huomaa mentorointitapaamisen välittömän vaikutuksen osallistujiin.
– On hienoa nähdä, miten tapaamisen aikana tunnelma muuttuu, kun vaikean asian on päässyt jakamaan muiden kanssa.
Mentorointi auttaa Aholaa ja Jokimiestä suhtautumaan myös omaan työhönsä realistisesti ja lempeästi. Kokeneet opettajat muistuttavat, että virheet kuuluvat työhön.
– Me mokataan edelleen, mutta emme enää pelkää sitä. Se on osa oppimista.
Innokkaat mentorit odottavat
Helsingin kaupungille mentorointi on vahvasti strateginen valinta ja panostus tulevaisuuteen.
Tavoitteena on vahvistaa varhaiskasvatuksen opettajien työhyvinvointia, lisätä alalle sitoutumista ja tukea ammatillista kasvua.
Mentorointi nähdään investointina:
– Panostus mentorointiin maksaa itsensä takaisin, kun opettajat jaksavat ja jäävät alalle, Jokimies sanoo.
– Olisin itsekin kaivannut tällaista jo heti urani alussa, Ahola pohtii.
– Nyt varmistamme, että uusi sukupolvi saa tuen heti alusta alkaen.