Tiedätkö, miten kadut, kujat ja kalliot saavat nimensä Helsingissä? Nimeämisestä vastaa tänä vuonna 80 vuotta täyttävä Helsingin kaupungin nimistötoimikunta.
Kun puhutaan Helsingistä, ovat eri paikkojen nimet jatkuvasti ihmisten huulilla. Kaupunkia ja sen elämää käsitellään esimerkiksi kotikadun, työpaikan osoitteen ja oman kaupunginosan avulla. Nimiin sisältyy vuosikymmenten ajan kerrostuneita merkityksiä, värikästä kaupunkihistoriaa ja suuri määrä nimien suunnitteluun käytettyä ajatustyötä.
Paikkojen nimeämiseen liittyvää työtä tehdään Helsingin kaupungin nimistötoimikunnassa, joka täyttää tänä vuonna 80 vuotta. Toimikunta vastaa siitä, minkälaisia uusia nimiä ilmestyy kaupungin karttoihin ja tienviittoihin. Uusia nimiä syntyy Helsinkiin noin sata vuodessa.
Suvi Tyynilä on ollut toimikunnan puheenjohtajana vuodesta 2017. Hän näkee nimistön oleellisena osana sitä, miten Helsinkiä hahmotetaan:
– Nimet ovat sitä aineistoa, jolla ihmiset käyttävät tätä kaupunkia. He sanoittavat kaupunkielämää vahvasti nimien avulla ja orientoituvat ajattelemaan koko kaupunkia.
Helsingin kaupunki järjesti viime kesänä nimistötoimikunnan juhlavuoden kunniaksi kävelyjä, joissa tutustuttiin alueiden nimistöihin oppaan johdattamana. Kuninkaantammessa kesäkuussa järjestetyllä nimistökävelyllä käytiin läpi alueen nimiperhettä, joka rakentuu taidemaalarin työn ympärille. Alueelta löytyy yksi Suvi Tyynilän suosikkikadunnimistä.
Jos pitäisi poimia sieltä suosikki, se olisi Oranssikuja, koska se on niin aurinkoinen ja positiivinen. Oranssilla on merkitystä pigmenttivärinä taiteessa, mutta tavallaan se on myös mielentila, jota toivon siellä ihmisten kokevan. Se voi luoda alueesta positiivista identiteettiä kävijöille.
Kuninkaantammen nimistö on esimerkki nimiperheestä, joka pitää sisällään enemmän merkityksiä kuin päällepäin näkyy. Kujat on nimetty eri väripigmenttien mukaan, ja ne muodostavat värispektrin Taidemaalarinkadun ympärille. Temperankadun ja Akvarellinkadun nimet viittaavat puolestaan maalaustaiteen lajeihin. Reunoilla kadut on nimetty erilaisten maalaustyyppien mukaan – tällaisia ovat esimerkiksi Muotokuvankatu ja Asetelmankatu. Alueen uimapaikka on Palettilampi.
Vuodesta 2003 asti nimistönsuunnittelijana toimineen Johanna Lehtosen mukaan tällaiset merkitykset ovat yksi nimistön rikkauksista.
– Nimistöön pyritään joskus ihan tietoisesti piilottamaan oivalluksia. On aivan ihanaa, kun asukas tai kuka tahansa alueella kulkeva tajuaa niitä. Yksi nimistön salavoima on se, miten nimien kautta voidaan avata uutta tietoa ja tietoisuutta. Sivistäminen on ollut aikanaan myös yksi nimistön päätavoitteista.
Uuden nimen suunnittelu lähtee yleensä käyntiin tarpeesta – on tulossa jotain uutta, ja se tarvitsee nimen. Nimistötoimikunta kokoontuu päättämään nimiasioista noin kerran kuussa, ja toimikunnan tekemät päätökset hyväksytään myöhemmin kaupunginvaltuustossa osana asemakaavaa.
Nimen matka ideasta tienviittaan voi kestää vuosia, kertoo suunnittelija Hanna Ikonen, joka on työskennellyt paljon nimistöasioiden parissa.
Se tulee monille yllätyksenä, että nimet tehdään osana asemakaavaa ja sen aikatauluja. Siitä kun nimi on suunniteltu, voi mennä tosi pitkä aika siihen, että se on oikeasti käytössä.
Nimistötoimikunnan kokouksissa käydään värikästä keskustelua ja keksitään uusia nimi-ideoita. Apuna voidaan käyttää nimipankkia, johon on tallennettu aikaisempia ideoita ja kaupunkilaisilta tulleita nimiehdotuksia.
Kun uusista nimistä päätetään, on otettava huomioon monta eri tekijää. On mietittävä esimerkiksi sitä, minkälaisia mielikuvia nimi voi herättää. Suvi Tyynilän mukaan hyvässä nimessä yhdistyy muutama asia.
– Nimen pitää olla tosi käyttökelpoinen esimerkiksi osoitenimenä, mutta myös sopia alueelle sen historian ja tapahtumien kannalta.
Tulevaa kaupunkia suunniteltaessa katsotaan Johanna Lehtosen mukaan aina menneisyyteen ja historiaan.
– Ensin vähän tutkitaan, onko ympäristössä jotain sellaista, että voitaisiin jatkaa olemassa olevia nimiteemoja. Usein se ei ole kuitenkaan mahdollista, joten täytyy keksiä jotain ihan uutta. Esimerkiksi vanhat kartat ovat tosi hyvä lähde siitä, mitä alueella on aikaisemmin ollut.
Lisäksi on otettava huomioon Helsingin kaksikielisyys. Nimen tulee toimia yhtä hyvin suomeksi ja ruotsiksi. Tämä on Suvi Tyynilän mukaan nimisuunnittelussa keskeistä.
Kun nimet suunnitellaan yhtä aikaa suomeksi ja ruotsiksi, pitää niiden molempien toimia yhtä hyvin. On ollut monta kertaa tilanne, jossa on löytynyt tosi hyvä ehdotus kadunnimeksi, mutta sille ei löydykään yhtä hyvää käännöstä.
Yhdellä kielellä toimiva nimi voi siis päätyä roskakoriin, jos sille ei löydy vertaistaan toisesta. On myös pysyttävä tarkkana kaikkien nimien luomasta kokonaisuudesta. Lähikunnat tarkistetaan samojen nimien välttämiseksi. Kokonaisuuden hallinta tuottaa Hanna Ikosen mukaan myös haasteita.
– Meillä on käytössä reilu 7 000 nimeä, eikä samaa nimeä voi tietenkään antaa kahdesti. Tiettyjen alueiden nimiteemoista ei voida myöskään selkeyden nimissä ottaa nimiä toisiin paikkoihin.
Uutta nimistöä ideoidaan keksimällä erilaisia teemoja noudattavia sanaperheitä, jotka auttavat hahmottamaan kaupungin eri alueita. Esimerkiksi Roihuvuoresta löytyy lasten satuihin liittyvää sanastoa ja jos tietää tämän, voi ehkä arvata, mistä päin Helsinkiä löytyy vaikkapa Lumikintie. Huomioon otetaan myös nimen helppo ymmärrettävyys ja siten käyttökelpoisuus. Nimien keksiminen ja päättäminen ovat Tyynilän, Lehtosen ja Ikosen mukaan yhteistyössä tehtävää tiimityötä.
80-vuotias nimistötoimikunta on elänyt muuttuvan yhteiskunnan mukana, ja nimeämisen painotukset ovat ajan saatossa muuttuneet. Suvi Tyynilän puheenjohtajuuden aikana yhtenä painotuksena on ollut naisten nimien lisääminen. Tämä näkyy myös Kuninkaantammessa, jonka nimistössä on annettu värien ja taidesanojen lisäksi näkyvyyttä Suomen kultakauden naismaalareille.
– Halusin nostaa naisten nimiä Helsingin kadunnimistöön, koska he ovat vahvasti aliedustettuina. Nimistöpankista löytyi idea kultakauden naistaiteilijoista, ja alue alkoi kehittyä siitä.
Alueelta löytyy esimerkiksi Venny Soldanin polku ja Ellen Thesleffin puisto. Taiteilijoiden nimet toimivat myös esimerkkinä siitä, miten erilaisilla sanoilla on nimeämisessä erilaisia rooleja. Pitkät ja mahdollisesti vaikeat nimet, kuten Helene Schjerfbeck, annetaan mieluummin puistoille ja aukioille kuin kotikatujen osoitteiksi. Okrakuja on helpompi kertoa tai kirjoittaa vaikkapa taksikuskille kuin Fanny Churbergin kallio.
Toinen viimeaikainen painotus on ollut Suvi Tyynilän mukaan kulttuurissa.
– Viime aikoina on nostettu paljon kulttuuria esiin nimistössä, ja se on myös tullut lähemmäksi nykyaikaa. Esimeriksi Hermanninrannassa nimistön aihepiirinä toimii iskelmämusiikki ja 50- ja 60-luvun iskelmäartistit.
Tapana on, että ihmiset pääsevät osaksi nimistöä vasta kuolemansa jälkeen. Poikkeuksena tästä ovat eläköityneet presidentit. Myöskään kaikkein uusimpia trendisanoja ei oteta Johanna Lehtosen mukaan heti nimistössä käyttöön.
Nimeämisessä pitää olla pitkä aikajänne. Joku trendisana, kuten emoji, voisi vaikuttaa vaikkapa viiden vuoden päästä hölmöltä. Kun katsotaan kahdenkymmenen vuoden päästä, onko sana kestänyt aikaa, sitä voidaan miettiä nimistöön.
Nykypäivän ilmiöt voivat kuitenkin jo inspiroida nimistöä. Esimerkiksi Malminkartanossa sellaiset nimet kuin Värssypolku ja Tuplariiminpolku ovat saaneet inspiraationsa alueen elävästä rap-skenestä eli musiikista. Värssy ja riimi sopivat kuitenkin myös alueen historialliseen nimistöön.
