Pitkän päivänvalon paviljonki on Helsingin tähän mennessä laajin yksittäinen julkisen taiteen hanke. Samalla se on Olafur Eliassonin ensimmäinen pysyvä julkinen teos Suomessa. Teos vahvistaa Kruunuvuorenrannan roolia valotaiteeseen profiloituvana kaupunginosana.
Auringon kulkua kuvaava rakenne
Pitkän päivänvalon paviljonki koostuu 24 teräspylväästä, jotka on ankkuroitu kallioon veden äärelle. Pylväiden korkeudet vastaavat auringon sijaintia Helsingin taivaalla vuoden pisimpänä päivänä, kesäpäivänseisauksena 21. kesäkuuta. Korkein pylväs osoittaa auringon korkeimman kohdan etelässä ja matalin pohjoisimman kohdan.
Taideteoksen valot syttyvät hämärän tullessa. Jokaisen pylvään yläpäässä on timantinmuotoinen aukko, josta loistaa valoa. Yhdessä valopisteet muodostavat kehän, joka seuraa auringon kulkua. Valon suuntausta on säädetty niin, että se on asuinalueen suuntaan pehmeää ja avomerelle sekä keskustaan voimakkaampaa.
Osa prosenttiperiaatteella toteutettua taidekokonaisuutta
Pitkän päivänvalon paviljonki on toteutettu Helsingin kaupungin prosenttiperiaatteen mukaisesti. Periaatteen mukaan osa kaupungin rakennushankkeiden kustannuksista käytetään taiteen tilaamiseen. HAM toimii hankkeiden taideasiantuntijana ja hallinnoi kaupungin julkisen taiteen kokoelmaa, johon myös tämä teos liitetään.
Teoksen on kuratoinut HAM, ja sen teknisestä toteutuksesta on vastannut Helsingin kaupunkiympäristön toimiala yhteistyössä Studio Olafur Eliassonin kanssa.
Julkistaminen ja näyttelyosuus Helsinki Biennaalissa
Teos julkistetaan kaikille avoimessa tilaisuudessa torstaina 5. kesäkuuta klo 15.00. Julkistuksen suorittaa Islannin Suomen-suurlähettiläs Harald Aspelund. Paikalla on myös taiteilija.
Samalta taiteilijalta nähdään Helsingissä kesäkuussa myös toinen teos, Viewing machine, joka kuuluu Helsinki Biennaalin ohjelmistoon Vallisaaressa 8. kesäkuuta alkaen.
